Perinteisesti linnanjuhlien tuijottelu on kuulunut olennaisena osana syntymäpäiväni viettoon, mutta tänä vuonna poikkesin kaavasta, enkä nähnyt kyseisistä kemuista minuuttiakaan. Viime vuoden singstarin täyteisten "lastenjuhlien" vastapainoksi vietin tänä vuonna synttäreitäni astetta aikuisemmin ja varasin pöydän ravintolasta. Pelkoni Carrien synttärikohtalosta osoittautui turhaksi enkä onneksi joutunut murjottamaan pelkkä skumppapullo seuranani, vaan paikalle saapui pitkän pöydän täydeltä ihania ystäviäni. Kolmen ruokalajin illallinen kera kuohuviinin, punaviinin ja jälkkäridrinksun pisti mahanahkan lähes repeilemään liitoksistaan, mutta ah, kunka maistuvaa kaikki olikaan.

Kun pilleillä ei saa riittävästi juomaa suuhun asti..

Lopeteaan sievistely ja tungetaan ananas silmään.

Harvinaista kyllä, vaatteet valikoituivat päälle alle minuutissa ilman yhtään tuskailevaa asun vaihtoa. Toki aikaa olisi voinut käyttää mekon silittämiseen, mutta tällainen silittämisen vihaaja kuin minä, aattelee vain, että hetken kuluttua se on rutussa kuitenkin, eikä tuota helmaa kukaan pöydän alta nää. :D Kerrankin teki mieli pukeutua johonkin muuhun kuin päästä varpaisiin mustaan. Kesällä eräissä häissä käyttämäni henkkamaukan mekko oli kylläkin kokenut pesussa melkoisen kutistumisefektin (vertaa tähän), mutta en antanut sen häiritä. Ei tuollainen materiaali ole oikein kaikista anteeksi antavaisin tällaiselle pullataikina vartalolle, mutta luoti siihen, että ystäviläni on parempaakin tekemistä kuin kauhistella pömppömahaani, jonka olemassaolon he nyt tietävät joka tapauksessa. Ja heille ketkä haluavat näsäviisaina huomautella, että tuskin mekko on kutistunut, vaan minä lihonut, niin kerottakoon, että olen hetkellä n. 6 kiloa kevyempi kuin edellisen kerran tuota mekkoa käyttäessäni, joten kyllä, se on todella kutistunut ja reippaasti. Minulla on sama meko mustana, ja sitä en ole vielä pessyt, joten nyt hieman jännittää. Onneksi kyseinen kolttu on yhden koon tätä versiota suurempi.

Totesin muuten, että tuo mekon väri (mikä ihme se sittennimeltään onkaan?) sopii itselleni melko mukavasti, kun sen yhdistää mustan kanssa. Ihoni näytti kyseistä sävyä vasten jotenkin normaalia paremmalta ja heleämmältä. Pitäisiköhän lähteä metsästämään jokin arki paita tuollaisessa sävyssä?

Ja tummiin silmiin ihastuneena taiteilin sellaiset eilenkin. Alarajaukset ovat valokuvassa hukkuneet jonekin, mutta oli sitä väriä sielläkin.

Nyt hoitamaan sata ja tuhat asiaa kaupngille. Ennen sinne lähtöä olisi kuitenkin päätettävä palauttaako vai pitää yhdet lauantaina kotisovitukseen ottamani kengät. Ne olis niin ihanan näköiset, mutta keinonahkaa ja niitä olen nyt koittanut vältellä. Mutta sisäpojka on kyllä oikeaa nahkaa ja lesti tuntuu todella hyvältä. Saisin niistä myöskin pienen alennuksen ja sen näköiset kengät hyllystäni vielä puuttu. Äh.

Kappas, löytyi itse asiassa niiden kenkien kuvakin. Tällaisia nyt siis mietiskelen..

Sovitan vielä yhden koltun kanssa ja teen lopullisen päätöksen vasta sitten. Mutta eikös se mun oma sääntö joskus kuulunut niin, että jos niitä tarvii tällä tavalla pähkäillä, niin silloin niitä ei rakasta tarpeeksi eikä niitä kuulu ostaa?