Niin sitä vaan joutuu pikkuhiljaa kumoamaan periaatteitaan ja iän myötä monet asiat siirtyväät "Yök"-listalta ihanien juttujen joukkoon. Näin on käynyt esim. valkosipulille (vannoin lapsena, etten koskaan aio syödä sitä ja äiti vakuutti vaan, et kyllä sä pian tykkäät. Äidit on aina oikeassa), homejuustoille, punaviinille ja nyt siniselle värille. Tekin varmasti muistatte minun "en voi kuvitellakaan mitään sinistä päälleni"-mantrani, mutta viimeisen puolen vuoden aikana on menty asiassa eteenpäin jättiläismäisin harppauksin. Edelleenkin olen sitä mieltä, että sininen on viimeinen väri jota suostuisin kotini sisustukseen ottamaan ja päällenikin voin vetää vain riittävän sähäköitä sävyjä, eli jätän ne vaaleammat ja murretummat sinisen sävyt sovinnolla muille. Jotenkin vaan varovaisyen kokeilujen kautta huomannut, että tietyt kylmät sinisen sävyt saavat minuun ihan uudenlaista kontrastia ja raikkautta.

Katselin tuota kauniin mallista H&M:n neulemekkoa jo viime viikolla, mutta jätin kolmekymppiä kustantaneen koltun vielä pelkän hipelöinnin asteelle. Eilen mekko oli kuitenkin siirretty rekkiin, jonka päällä komeili 19,95 €-kyltti joten raahasin niitä sovituskoppiin sekä sinisenä, että viininpunaisena. Ja jep, onhan se pirun avoin ja pintaa nuoleva, mutta mielestäni ei kuitenkaan huonolla tavalla. Viininpunainenkin oli varsin hienon värinen ja päätös meinasi olla melko hankala. Hieman ehkä kuitenkin kallistuin enemmän tämän näyttävämmän sinisen puoleen ja lopullisen päätöksen niittasi se, että samasta kokolapusta huolimatta tämä sininen oli huomattavasti paremman kokoinen. Violetin mekon olkaimet olivat ihan silminnähden kapeammat ja muutenkin mekon etuosa istui huonommin. En tiedä millä lottokoneella ne oikein arpoo ne kokolaput paikoilleen siellä tehtaalla, mut ei ne kaksi olleet kyllä samaa kokoa.

Tuossa kokokuvassa mekon väri on ehkä lähimpänä todellisuutta, mutta huonosta valaistuksesta johtuen sekään ei kerro koko totuutta. Tuolla asulla kävin eilen hippaamassa kaverin kanssa. Hieman mua mietitytti tuo kaula-aukon "antavuus" etenkin kun jouduin tekemään tuollaisen ratkaisun, että rintaliivitr pilkistää alta. Vaihtoehtoiset liivit, jotka eivät olisi näkyneet mekon alta nostivat puskurit vielä roisimmin tarjottimelle ja tekivät melko epäilyttävän näköisen tissivaon, joten päädyin tähän tuntumaltaan ja näkymältään tukevamman oloiseen rintiskka-ratkaisuun ja hyväksyin tuon pienen pitsin vilahtelun, kun se kuitenkin passasi mustien asusteiden kanssa kokonaisuuteen ihan mukavasti. Alusasujen vilautteluhan on ihan ok silloin, jos ne on nätit ja kokonaisuuteen sopivat, mutta sellainen normaalit olkaimet halterneck-topin kanssa ja muut rintaliivi-mokat saavat ihoni kananlihalle. En vaan kestä. Mekon hihattomuudesta ja kaula-aukosta johtuvan alastomuuden tunteen vastapainoksi kiskoin jalkaan peittävät sukkahousut, jotta sääret näyttäisivät säädyllisiltä.

Myös sulkahärpäke oli yksi yritys viedä huomiota pois kaula-aukosta ja omasta mielestäni tuollainen yksityiskohta tasapainottikin asua mukavasti. Pelkkä tylsä tukka ilman mitään koristetta olisi jättänyt asun liian tylsäksi. Päähärpäke myös loi mielestäni hieman tyttömäisempää ja fiinimpää fiilistä ja vähensi samalla avonaisuuden aiheuttamaa tyrkky-efektiä. :D harvaa asiaa oikeasti jouduin pukeutumisessani miettimään niin paljon kuin tätä etumus problematiikkaa. Tissiosasto kun nimenomaan se oman kroppani osa, joka määrittelee pukeutumistani eniten. Vaatteiden istuvuus on aina kiinni nimenomaan rinnanympäryksestä ja tosi moni kiva mekko ja toppi pitää jättää kauppaan sen vuoksi, että sopivia liivejä sen alle ei löydy tai, että kaula-aukon antavuus yhdistettynä omaan kuppikokooni on varsin tyly yhdistelmä. Tämän uuden mekon kanssa liikuttiin siis jo hyvinkin niillä mukavuuden rajoilla, mutta tykkäsin mallista niin kovin, että päätin saada sen toimimaan. Omasta mielestäni onnistuin melko hyvi Mitä sanoo tuomaristo? Onko liian avoin meininki? Olisiko mekko pitänyt suosiolla jättää jollekin vähemmän etuvetoiselle?

Olen jo moneen kertaan todennut, että kaikenlaiset pääasiat saavat oloni tuntumaan nätiltä. Minni Hiiren korvissakin tunsin itseni monin verroin normaalia tytömmäksi ja kauniiksi. Sama päti tämänkin kertaiseen sulkapantaan, ja olin kovinkin tyytyväinen  nassuuni. Mutta jotta totuus ei kuitenkaan pääsisi täysin unohtumaan ja oma peilikuva nousemaan hattuun, niin laitetaanpa muutamia lisäkuvia eiliseltä. Eikös niillä hulluilla ollut ne hauskat huvit? Naurettiin nimittäin kaverin kanssa ihan maha kippurassa ja ripsarit poskilla kuvasaalillemme. Ystävältäni irtosi myös melkoista settiä. :D

Mua vähän pelottaa, sillä mun mielestä toi vasen alakulma näyttää jo ihan Slipknot-maskilta. :D