Muutamaa hyvin pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta lähes kaikki on tuntunut viime viikkoina ankealta ja tympeältä. Työt ärsyttää, kouluhommiin ei edelleenkään saa otetta, flunssaa pukkaa päälle, murun kans ei koskaan nähdä, kotona vallitsee järkyttävä kaaos, kavereita ei jaksa nähdä ja tuhat rästiasiaa painaa mieltä päivittäin, mutta mistään ei vaan tunnu saavan otetta. Sellainenpahimman luokan yleis PLÄÄH, siis. Ja kuten jo tässä postauksessa marisin, niin PLÄÄH vaikuttaa mitä suurimmissa määrin myös pukeutumis-innokkuuteen.

Tuosta kuvan oikeasta alanurkasta voitte kuvitella missä kunnossa loput kämpästä on, kun jo pelkästään meikkipöydän alta pursuilee tuollainen määrä paperijätettä.. Kukahan mahtais siivota?

Viime päivien pukeutumiseen ovat todella kiinteästi kuuluneet edellisessä postauksessa nähdyt paksut legginssit ja yllä olevassa kuvassa takin alta pilkistävä harmaa neule. Jo pitkään pinnan alla kytenyt harmaan neuleen himo sai viimeisen niittinsä nähdessäni Stellan ihanan pehmoisen ja syksyisen näköisen asun villapaitoineen. Oma v-aukkoinen perusneuleeni löytyi pienen metsästyksen jälkeen niinkin yllättävästä paikasta kuin henkkamaukalta. Yllättävää se oli siksi, että olen kokenut kyseisen puljun neulemateriaalit kaikkea muuta kuin miellyttäviksi. Mutta onneksi joskus sattuu poikkeuksia. Miestenosastolta naurettavaan 24,95 € hintaan irtosi tällä kertaa miellyttävän pehmeää 100% merinovillaa. Halpa hinta epäilytti kovin, mutta ainakaan näin muutaman viikon tehokäytön jälkeen en ole keksinyt neuleesta valitettavaa.  En olisi voinut uskoa kokevani tällaista onnen ja lämmön tunnetta H&M neuleessa. Olen jo alkanut vakavasti harkita saman hankkimista mustana. Ja Trendin mukana tullella alennuskupongilla hintaa jäisi enää pari kymppiä. Se on jo melkein pakkorako siis.

Mutta vielä syvemmän rakkauden kohteita on odotettavissa tietenkin mamman suunnalta. Rakkain Veeruska neulelärpäkkeeni on käymässä mammalla korjattavana ja uusin ihanuus on vielä kuulema puikoilla viimeisteltävänä. Tulossa jotain upeaa ja violettia. Ja sitten kun vielä löytäisin hukkapiilossa olevan Marilyn mohairtunikani, niin neuleonneni olisi lähes täydellinen.

Pehmeiden neuleiden lisäksi syksyn vakiovarustukseen ovat kuuluneet mahdollisimman syvälle vedettävät hatut ja myssyt sekä saappaiden varsista pilkottelevat pitkät sukat. Molempia olisi ehdottomasti hankittava lisää. Kun olisi monta erilaista hattua ja paljon erivärisiä ruttuvartisia sukkia, niin voisi kuvitella jokapäiväisen mustan asun muka vaihtavan niiden myötä radikaalisti ilmettään. Itsensä huijaamista parhaimmillaan. Miksi ostaa uusi asu, jos voi ostaa uuden hatun?

Olen muuten edelleenkin todella suruissani ja katkera sille entiselle naapurillemme, joka ystävällisesti pölli varastostamme lipaston täynnä talvihattujani ja muita asusteita. Mä olisin maksanut siitä, että se karmea Sotkan lastulevyhökötys häviäisi näköpiiristäni, mutta minkä ihmeen takia ne mummon tekemät kirjoneulelapasetkin piti viedä? Ja mun vuosien aikan keräämät mahtavat pipot. Voi miten ikävöinkään korvilla varustettua teddykarvaista nallehattuani! Olen ihan varma, että talven tulo ei tuntuisi yhtään niin masentavalta, mikäli nallemyssy olisi kanssani taistelemassa sen kylmyyttä vastaan. Mistä siis uusia lohdullisia hattuja?

Mä haluan rakkausneuleita, pitkiä rutattavia sukkia ja mielenkiintoisia hattuja! Olen varma, että ne parantaisivat merkittävästi elämänlaatuani.