Saanko mä tähän ensialkuun hieman marmattaa? Mua on alkanut viime aikoina ihan hirveesti tökkimään koko tää muoti/tyyliblogi-maailma. Kaikki blogit on alkanut tuntua ihan tylsiltä ja tympeiltä, mukaan lukien tämä oma tuotokseni. Mutta koska mä olen koittanut välttää metabloggaamista, niin lakaisen tämänkin ahdistuksen aiheen maton alle toteamalla itselleni, että mun ei edelleenkään tarvii postata ikinä milloinkaan muulloin, kun silloin kun se tuntuu mukavalta ja mielekkäältä. Ja on ihan ok heivata kauhee läjä blogeja omista suosikeistaan, jos ne ei aiheuta muuta kuin haukotuksia. Mitä jos alkaisinkin kehittää itselleni jotakin todellisempaa elämää kaiken sen blogien lukemisen parissa vietetyn ajan tilalle? Kuulostaa loistoajatukselta. Taidan siis alkaa toteuttamaan sitä aiemmin mainitsemaani vähemmän on enemmän-filosofiaa myös tämän asian suhteen. Että näin. Ei mulla sit muuta tästä aiheesta.

Totesin edellisessä postauksessa, että kauppojen tarjonnan tutkiskelu ja niiden houkutusten vastustaminen innostaa katsomaan oman vaatekaapin sisältöä uusin silmin. Joku kovasti houkuttava asia voikin yllättäen löytyä lähempää kuin muistitkaan. Koska totuushan on, että norminaisen vaate- ja kenkäkaapit ovat sen verran pohjattomia, että sekaan mahtuu monta unohdettua ja käyttöön kaipaavaa yksilöä. Tunnustakaa pois, te kaikki olette joskus tehneet uskomattomia löytäjä omasta vaatekaapistanne. Aarteita joiden olemassaolosta teillä ei ollut hajuakaan.


1253474015_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

On turvallista selailla Net-A-Porterin kaltaisia luksusmerkkejä pursuilevia nettikauppoja, sillä tarjolla olevien ihanuuksien hintojen vuoksi voi luottaa siihen, että yksikään tuote ei vahingossakaan livahda kassan kautta postimiehen kannettavaksi. Voi ainoastaan imeä itsensä täyteen kaipauksen ja himon tunteita ja kehittää mielikuvistustaan kuvittelemalla omat viimetalviset saappaat yhtä upeiksi kuin verkkokalvoilla kummittelevat Jimmy Choot.

Yllä olevat Halstonin n. 1000 punnan saappaat eivät missään nimessä upeimmat näkemäni saappaat, mutta jotain pysäyttävää niiden tyttömäisessä söpöydessä oli. En hetkeäkään ajatellut himoitsevani kyseisiä kenkiä, enkä toivonut pientä lottovoittoa kohdalleni niiden vuoksi, vaan ne tekivät juuri sen mitä muotiblogeja, katumuotisivustoja ja nettikauppoja selatessa toivookin, ne antoivat kimmokkeen katsoa jotain jo olemassa olevaa aivan uudessa ja kirkkaassa valossa.

Edellisellä kenkakaapin puhdituskierroksella jo vakavaan harkintaan joutuneet eBaysta aikoinaan huutamani Bronxin mokkasaapikkaat alkoivat nuo Halstonit nähtyäni näyttää raikkaamilta kuin koskaan.

2080997.jpg

Omistan samat kengät sekä mustana, että punaisena, mutta kovasta yrityksestä huolimatta punaiset ovat jääneet yksinäisenä nyyhkytämään pimeään laatikkoonsa. Kerta toisensa jälkeen olen vetänyt ne jalkaani tullakseni juuri ennen uloslähtöä siihen tulokseen, että ne saavat minut näyttämään joulutontulta. Mutta nyt päätin, että aion yrittää kovemmin. Kokeilen uusia yhdistelmiä ja löydän sen asun, jonka kanssa tontut vihdoin pääsevät kirmaamaan kaupungin syksyisille kaduille. Olisiko allaolevasta kuvasta esimerkiksi?


1253474280_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaikka juuri punainen yhdistettynä harmaaseen on ehkä kaikista tontuin yhdistelmä (muistatte varmaan ne ala-asteen joulunäytelmissä käytetyt tonttuasut), niin siitä huolimatta juuri tuo punaisten saappaiden ja harmaan neulemekon yhdistelmä onnistuu näyttämään ihanan raikkaalta ja kaikkea muuta kuin tontulta. Olenkin koko kesän malttamattomana odottanut sitä kirpeää syysaamua, jolloia pääsisin jälleen vetämään ylleni niin kovasti rakastamani Benettonin villamekon. Nyt innostuttuani uudelleen noista Bronxin kengistä, on minulla syy odottaa tuota aamua vieläkin enemmän.

Jostain kumman syystä juuri nuo korolla varustetut punaiset kengät ovat aiheuttaneet tonttufiiliksen, mutta vastaavasti viimetalvena usein nähdyt matalat Pomarfinin saappaat eivät. Ristiriitaista kenties. Odotan niidenkin ysäri-ihanuuksien käyttöön pääsyä todella suurella innolla, sillä ero keväällä oli raastava. Syksyssä ja talvessakin on siis hyvät puolensa.

Onko teillä hyviä ehdotuksia tonttukengille oikeutta tekevistä asuista?