En ole vieläkään saanut aikaiseksi esitellä mun Budapest-löydöistä muuta kuin kengät ja se Diorin luomivärin. Nyt pääsee näyttämölle kuitenkin yksi huippuostos lisää ja loput pari juttua nähkään päivänvalon sitten elokuun kuukausikäräjät-postauksessa, joka sekin odottaa tekemistään.

Upea hopeoitu rannerengas löytyi Váci Utca-osotoskadun eteläisessä päässä sijainneesta pienestä putiikista, joka möi paikallisten käsityöläisten ja taiteilijoiden tuotoksia. Tarjolla oli korujen lisäksi mm. laukkuja, huiveja ja koriste-esineitä. Kaikki nuo rutistellut rannekorut olivat täysin uniikkeja yksilöit, joten sovittelin kaikki läpi löytääkseni juuri omaan käteeni kauneimmin sopivan yksilön. Materiaalista ei ole tarkkaa tietoa, jotain kevyttä metallia se on, ja myyjä kertoi sen tosiaan olevan hopeoitu. Hintaa näyttävällä kaunottarella oli vain n. 25 €, mikä on mielestäni hyvin vähän jostakin käsintehdystä ja uniikista. Koru muistuttaa tyylinsä puolesta kaukaisesti näitä Weckströmin koruja, jotka lippaastani jo löytyvät. Sain siis nyt hintansa puolesta hieman arkisemman vaihtoehdon tuolle niin kovasti rakastamalleni rannerenkaalle. Nuo 70-luvulta kotoisin olevat aarteet nimittäin päätyvät päälleni lähinnä juhlatilaisuuksiin.

mekko/H&M, niitticlutch/Pieces, kengät/Flash Shoes Budapest

Koru pääsi lauantaina tuomaan valoa normaalin synkkään asuuni. Mekon selkäpuolella oleva suuri hopeanvärinen vetoketju toimi rannekorun lisäksi hieman mielenkiintoa lisäävänä yksityiskohtana muuten kovin ankeassa kokomustassa. Rakkauskengätkin tuntuivat toimivan varsin hyvin tällaisessa minimalismismissa näyttämättä liian raskailta. Itse asiassa mekko olisi saattanut tuntua turhan lyhyeltä ja roisilta, jos jalassa olisi ollut jotkut avonaiset pikkukorkkarit, jotka olisivat luoneet efektiä pidemmistä kintuista. Nyt kun saappat katkaisevat sääret ja vetävät huomiota puoleensa ei paljasta kinttua tunnu olevan liikaa esillä. Mä en vaan voi lopettaa ihailemasta ja silittelemästä noita kenkiä, ne ovat täydelliset!

Nyt pitäs sitten kiitää suihkun kautta kohti ihanaisen Maikun kampaamotuolia. Yhtään en vielä tiedä millaisen tukan haluaisin, mut kyllä se siellä paikan päällä sit taas selviää. Jotain kivaa siitä tulee kuitenkin. Mutta niskatukka ainakin lyhenee, se on varma!