Budapestistä mukaan tarttuneet kenkämahtavuudet keräsivät kannatusta myös teiltä ja niiden toivottiin mahdollisimman pian esiintyvän käytössä, joten tässäpä olisi tämän illan releet. Voitte olla varmoja, että kyseisiä rokkisaappaita tullaan näkemään tässä blogissa vielä moneen kertaan.

Noista kengistä tulee ihan uskomattoman voimakas olo. Osa tietenkin johtuu niiden tuomasta pituudesta, mutta niissä on jotain muutakin. Ne saavat askeleet tuntumaan vankoilta ja ryhdin oikenemaan. Sisällä kuplii sekoitus ylpeyttä ja jopa pientä uhmaa; nämä kengät jalassa en ole arka hiiri eikä minulle kannata tulla avautumaan tisseista tai mistään muustakaan. Asennne ei ehkä näy ulospäin, mutta tärkeintä on on oma olo. En siis ostanut pelkästään nahkaisia kenkiä vaan ostin myös pienen ripauksen silloin tällöin tarvittavaa uhmakkuutta. Olenko jo sanonut rakastavani noita kenkiä!?

mekko/Marimekko by Marja Suna, nahkatakki/Ellos, sulka kaulakoru/Lindex, kengät/Flash shoes, Budapest, violetit sukat/Budapest, niitticlutch/Pieces, rannerenkaat/Lindex ja mamman vanha, pystyyn tupeerattu tukka/Viimeisiä epätoivon tekoja ennen maanantain kampaaja-aikaa

Ellokselta -50% kupongin turvin tilaamani nahkarotsi osoittautui heti paketista päästyään aivan juuri niin ihanaksi ja mahtavaksi kuin toivoinkin sen olevan. Väri on luonnossa ehkä hivenen siniharmaa, mutta kaiken muun ollessa niin täydellisen kohdillaan annettakoon tuo pieni 'värivirhe' anteeksi. Taas sama juttu, että harmaa tuntuu iloisesti raikastavan muuten mustan kokonaisuuden. Kuinka väärin ymmärretty väri harmaa parka onkaan, siitä puhutaan aina kaiken tylsän yhteydessä: 'harmaa hiirulainen', 'harmaa päivä' jne. Mutta ah kuinka särmä väri se onkaan pukeutumisessa mustan ja kirkkaiden tehostevärien seuralaisena!
Tuo musta Marimekon makkarankuori (kuten me sitä äidin kanssa kutsumme) on kotoisin mamman vaatekaapista. Varmasti ainakin kymmenen vuotta vanha kolttu oli pitkään hieman paitsiossa vaatekomerossani tuntiessani sen niin keski-ikäistäväksi hautajaisasuksi. Ja kuinka väärässä olinkaan. Materiaalin moniulotteinen pinta tuo perusmekolle särmää ja tekee siitä mielenkiintoisen. Joustava materiaali tekee vaatteesta äärimmäisen mukavan nuollen pintaa juuri sopivasti. Pitkät hihat ruttaantuvat juuri sopivasti hieman lyhyemmiksi paljastaakseen ranteet ja pätkän käsivarsia. Uhmakkaat saappaat terottavat asusta pois viimeisetkin tätimäisyyden pehmot rippeet ja mekko muuttuu puhtaaksi rokiksi.

Tämä kolttu on todellinen monikäyttöisyyden multihuipentuma. Jos haluan näyttää arvokkaalta aikuiselta hautajaisvieraalta, (voi joskus joutua näyttämään sellaiseltakin) venytän helmaa hieman pidemmäksi, lisään kaulaan mamman esimerkin mukaisesti helmet ja sujautan jalkaan huomiota herättämättömät normikorkkarit. Ei heti enää uskoisi samaksi leningiksi. Sanoisin siis, että melkoisen aarteen on mamma minulle luovuttanut. Mutta syy miksi se raski tästä luopua on se, että hänen kaapissaan luuraa sama asu kaksiosaisena. Materiaali siis ihan sama, mutta kyseessä erilliset hame ja pusero. Voidaan leikkiä joskus tekstiilikaksosia. :D

Onpas minulla tällä kertaa paljon sanottavaa vaatteistani.. Mutta mä nyt vaan satuin tänään tykkäämään noista vaatteeistani aivan hirmuisesti. Sanokaapa te mitä sanotte, niin omasta mielestäni nuo kengistä pilkottavat violetit sukat ovat ehkä parasta koko asussa. (mahtavien kenkien ja superin mekon lisäksi tietenkin) Juuri sopiva määrä väriä kirkastamaan kokonaisuuden. Harmittaa, etten ostanut noita mukavasti rullautuvia sukkia vielä useammissa väreissä, sillä tuntuvat passaavan pituudeltaan juuri loistavasti noihin saappaisiin.

Paljon selitelty asu pääsi ulkoilemaan tänään stand upin merkeissä. Olimme murun kanssa menillään olevan Lainsuojattomat teatterifestivaalien Ratto klubilla katsomassa Klooni Korhoset nimistä improvisaatio stand up-ryhmää. Jos tulee mahdollisuus nähdä kyseinen ryhmä, niin suosittelen! Oli ihan suunnattoman hauskaa koko parituntisen ajan. Edes muutamat jäätymiset ja väkisinkin mukaan mahtuneet huonotkaan läpät eivät saaneet yleisöä myötähäpeän valtaan, vaan neljän jätkän ryhmädynamiikka onnistui kääntämään sudenkuopatkin nauruksi. Homam toimi siis niin, että miehet heittivät läppää yleisön heille natmista aiheista. Illan aikana käsiteltiin iskurepliikkien lisäksi niin Arctic Sea, BB kuin Audi-mieskin.

Illan muuta antia olivat yllä poseeraavat äärimmäisen tyylikkäät synkät pellet Kerstin von Tjäreborg ja Diana A. la Pesu. Kerstininin ja Dianan hidastempoinen ja vähäeleinen esiintyminen sai ihmiset välillä pidättelemään henkeään hiirenhiljaa ja välillä ulvomaan naurusta kyyneleet silmissä ilman, että lavalla tapahtui mitään kovinkaan erikoista. Diana ja Kerstin kiertelivät illan ajan yleisön joukossa ja olivat ovella ottamassa yleisöä vastaan.

Kerstinin kehuessa kenkiäni päädyin hetkeksi keskustelemaan noiden persoonallisten matkalaisten kanssa mistäs muustakaan kuin vaatteista. Kerstinin punainen iltapuku ja sininen 'missinauha' olivat kuulemma itseltään Ruotsin Victorialta saatuja. Dianan maanläheiset sukkahousut puolestaan oli hankittu kuulema Karjalasta. Ihastuttavan Turbaanin alkuperä jäi harmikseni selvittämättä. Ehkäpä Diana näyttää meille kaulakorumuodin tulevaa suuntaa ja ensi keväänä kaikkien kaulassa roikkuukin ketjukasojen sijasta pari tarkoin valittua ultrapitkää yksilöä.  :)