Ei päässyt se paljettiminihame ulkoilemaan vieläkään, vaikka eilen sitä hieman mietinkin. Joutuukohan sitä kuitenkin muuttamaan mielipidettään ja toteamaan sen hutiostokseksi? Hame itsessään on ihana, mutta jotenkin en vaan saa sitä mallinsa ja pituutensa vuoksi yhdistettyä minkään yläosan kanssa. Pitänee kuvata se päälläni ja pyytää teiltä apuja. Jos en pian keksi sille kivoja kavereita, niin taitaa lähteä myyntiin. :(

Eilen oli siis vuorossa kaveripariskunnan tuparit ja todettuani paljettihameen toimimattomaksi, asu löytyi päälle yllättävän helposti. Halusin ehdottomasti laittaa jazzeilta ostamani söpön sulkapannan päähäni, joten loppu sovitettiin sitten sitä ajatellen. Punaiset huulet olivat jälleen kerran aivan pakolliset.

Yksi suuri syy siihen miksi panta tuntui päätä koskien parhaalta idealta oli se, että tukkani on aivan tökerösti ylikasvanut mallistaan, eikä sen laittaminen ole enää mitenkään yksinkertaista. Kauhee homma kaikessa föönaamisessa sun muussa, jos tahtoo minkäänlaista kuohkeutta. Ei vaan jaksanut, joten pannan kanssa karvat sai jättää aika luonnontilaan. Hieman vaan kiiltoa tuovaa vahaa päällimmäisiin suortuviin ja sitten sulat päähän viemään huomiota korvan päälle kasvaneilta hapsuilta ja kaamealta niskatukalta. Mulla on edelleen empimistilanne karvojeni kanssa, joten ajattelin kipittää kampaajalle vasta Budapestin reissun jälkeen, kun seuraava palkkakin on kolahtanut tilille. Muutama viikko täytyy siis vielä jaksaa yököttäviä niskatupsuja ja vääriin suuntiin taipuvia otsakiehkuroita. Onneksi on olemassa pantoja, hattuja ja huiveja!

Tuosta naamakuvasta näkee muuten ihan hurjan hyvin miten tummat kulmat mulla on. Kulmakarvat ovatkin itseasiassa omasta mielestäni yksi parhaista asioista naamassani, koska on ihanaa, kun ei tarvitse alkaa aamuisin väsyneenä piirtelemään nassuunsa kulmakynällä. Kuvasta näkee ikävä kyllä senkin, että olisi taas aika antaa jonkun ammattilaisen muotoilla nuo puskat. :( Sen jälkeen olisi taas hetken aikaa itsekin helpompi pitää niitä ruodussa.

Häissä päälläni olleen H&M mekon musta sisar oli odotellut laput niskassaan sopivaa tilaisuutta päästä näyttäytymään. Eilen sitten tuli sellainen olo, että mekko olisi juuri oikea pari sulkakoristeilleni. Synkkää mustaa jällen kerran ja ihan kaikkien tuntemien tapojeni mukaisesti piristin kokonaisuutta jälleen kerran milläs muulla kuin punaisella. Mä olen niin ennalta arvattava! Tyttömäiset peep-toe korkkarit ovat viime viikkoina päässeet käyttöön yllättävän usein. Niin ne vaan pitkään kaapissa lojuneet yksilöt tekevät uusia tulemisia. Tänä iltana yritän kuitenkin pitää järjen päässäni ja muistuttaa kenkäkaappia siivotessani itselleni, että kaikki teräväkärkiset keinonahkanilkkurit ja tappopiikkarit vuodelta 2003 eivät välttämättä enää tarvitse uuden tulemisen mahdollisuutta ainakaan minun kenkäkaapissani. Kuluostipa todella houkuttelevalta myyntipuheelta. :D No, ehkä joku osaa nähdä nekin yksilöt erilaisin silmin kuin minä itse ja ne löytävät kirpparilla uuden rakastavan kodin. Toivotaan parasta.

Ilta oli mitä viihdyttävin ja ihanin ja kerrankin onnistuttiin koko porukka lähtemään samaan kuppilaan ja vieläpä samaan aikaan. Yleensähän tiet väkisinkin eroavat, kun koko sakille ei sovi sama baari. Kiva poikkeus tapahtui siis tällä kertaa. En suinkaan joutunut kipittelemään juhlapaikalta n. kilometrin matkaa korkkareilla, sillä kaappasin alleni kaverin pikkuveljen mahtavan polkupyörän. Täytyy sanoa, että mikään eloton asia ei ole koskaan hyväillyt leveää takamustani sillä tavoin kuin tuon vehkeen super-pehmeä satula. Tuolla kaksipyöräisellä ajelu oli ihan pelkkää juhlaa. :D Jos se olisi ollut pinkki, olisin ajanut pikaisesti pakoon palauttamatta sitä koskaan.

Minulla olisi ollut tuolla laukussa mukana pieni punainen clutch ja tarkoitus oli jättää isoveska narikkaan, mutta en sitten jaksanut alkaa kaivelemaan ja järjestelemään tarvitsemiani tavaroita ja kanniskelin suosiolla jättikassia, vaikkei se mekkoon sopinutkaan. Tuossa suttuisessa kännykameraotoksessa näkyy myös kirpputorilta aikoja sitten löytämäni sata numeroa liian pieni Mexxin nahkarotsi. Vaikka takki ei todellakaan ole lähelläkään omaa kokoani ja harottaa siksi ihan apposen auki, oli minun pakko ottaa se mukaani 2,50 € hintalapun vuoksi. Mikäli se olisi minulle tippaakaan sopivamman kokoinen, nimittäisin sitä kaikkien aikojen löydöksi. Tuollaisena hartioille heitettävänä mekkojen kaverina kahden korttelin baarimatkoille se kuitenkin passaa vallan hyvin. Ja mikäli tissini joskus päättävät kutistua (kyllähän maailmassa ihmeitä tapahtuu, eikö vain?) niin sitten mulla on valmiina ihana nahkarotsi!

Terkut muuten kaikille teille ihanille lukijoille, jotka tulitte eilen baarissa moikkaamaan! Oli tosi kiva jutella, vaikka teidän mielestä mä saatoin olla turhankin suulas lörppö. Anteeksi siitä. :D

Nyt vaatekaapin tyhjennysoperaatioon!!