Kesän aikana on tullut muutamankin kerran kirjoitettua pukeutumiseen liittyvän oman mukavuusalueensa ulkopuolelle astumisesta. Olen koetellut ja jopa rikkonut rajojani mm. korkeiden vyötäröiden, lyhyiden shortsien ja valkoisten yläosan suhteen, mutta monta itselle osoitettua sääntöä ja kieltoa on vielä varastossa. Kaikista ei tietenkään edes tarvitse luopua, mutta siinä vaiheessa, kun alkaa itse kyllästyä omaan pukeutumiseensa ja huomaa ostavansa kerta toisensa jälkeen toisiaan muistuttavia vaatekappaleita, on kenties hyvä aika tarkastella josko jonkun rajoitteen voisi kumota ja saada sitä kautta uusia tuulia vaatekaappiin ja olemukseen. Muutokset ja uudet jutut voivat olla niin minimaalisia, ettei niitä edes muut huomaa, mutta itse voi saada fiiliksen suuresta oivalluksesta.

Minä olen lähes aina vältellyt sinistä väriä, niin vaatteissani kuin kodin sisustuksessakin. Se on aina tuntunut täysin vieraalta ja persoonaani sopimattomalta väriltä. (Rippimekkoni oli vaaleansininen kukkamekko, mutta sitä teini-iän epävarmuuden aikaa ei lasketa.) Vuosikausia tehostevärinäni mustan rinnalla on toiminut kirkas ja leiskuva punainen muiden värien ainoastaan varovasti vieraillessa vaatekaapissani ja asusteissani. Viime aikoina olen kuitenkin yllättänyt itseni vaatekaupassa sähäköitä kirkkaansinisiä asioita nähdessäni nyökytteleväni pienen hyväksynnän ja mielenkiinnon merkiksi.

Kuten missä tahassa alkavassa tuttavuudessa, ensin katsellaan vain kaukaa, mutta ei välttämättä uskalleta heti kosketusetäisyydelle. Sama se on ollut sinisten vaatteiden kanssa, minä vasta tuumin, mutten rohkene sovittaa. Pelkään, että mitä, jos räväkkä sähkönsininen sopiikin minulle loistavasti ja joudun pyörtämään vuosia vaalimaani periaatteen. Ihan sama kuin kahvin kanssa: en ole koskaan maistanut, enkä edes halua, koska haluan pitää kiinni kahvikoskemattomuudestani. Miksi ihmeessä? En osaa itsekään selittää. Kai sitä vaan täytyy joka tytöllä edes jotakin periaatteita olla. :D

Eilen minä kuitenkin siirryin askeleen lähemmäksi sinistä. Violetti on jo jonkin aikaa kuulunut väripalettiini, mutta siinäkin oikeat sävyt ovat olleet mieluummin tummia ja enemmä punaiseen taittavia. NetAnttilan puoleen hintaan tyrkyllä olleet Nanso-ihanuudet saivat minut tekemän poikkeuksen pre-Budapest-shoppailulakkooni ja kotiuttamaan yhden viime keväästä asti haluamani peruspaidan lisäksi tuon kuvissa näkyvän mekkoihanuuden.

Nanson oman kuvan perusteella en olisi kolttua uskaltanut hankkia, niin kovin pelottavan siniseltä se näytti. Onneksi kuitenkin bongasin mekon myös Casa Ratsulasta ja näin todellisen sävyn. Myös Ratsulassa oli nuo edellisen malliston kamat tarjolla puoleen hintaan, mutta yhtä hametta lukuunottamatta (jonka hankin myös, siitä kuvia joskus myöhemmin) omia kokojani ei ollut enää jäljellä. Niinpä näpyttelin tilauksen Netanttilaan.

Muru sanoi mekon olevan sininen, mutta minä pidätän oikeuden väittää sen olevan ehdottomasti enemmin violetti kuin sininen. Se on hyvinhyvin sinivioletti ja ehdottomasti sinisintä kaapissani yli kymmeneen vuoteen, mutta pienen empimisen, peilailun ja asusteiden kanssa sovittamisen jälkeen rakastuin palavasti. Mekko pääsi ulkoilemaan heti eilenillalla ja tunsin oloni lähes uudeksi ihmiseksi. Minä, lähes poikkeuksetta mustaan turvautuva harmaahiirulainen, tunsin itseni ihan säkenöiväksi!

mekko/Nanso, NetAnttila, liian pieni nahkarotsi/Mexx, kirppikseltä, lakeericlutch/kirppis, kiiltonahkaiset kengät/Bianco

Muiden mielestä kyseessä tuskin on kovinkaan mullistava asia, mutta minulle tämä on ennennäkemätöntä ja täysin uutta. Uutta väriä lähes päästä varpaisiin saakka. (no ainakin hartioilta polviin saakka) Ja aijai, miten ihanalta uusi ystäväni tuntuukaan, meidän on varmaan lähdettävä ulkoilemaan tänäänkin. :)

Tästä se lähtee, ehkä ensi kerralla nähdessäni kaupassa jotain mielenkiintoista sinistä, uskallan jo sovittaa. Sinivioletti on portti kovempiin aineisiin... Vai miten se nyt meni?

Mitäs mieltä on arvoisa raati? Toiko mekko mitään uutta garderoobiini? Onko se teidän mielestä sininen vai violetti? Passaako se mulle lainkaan? Lyhyesti siis, että Hot or not?

PS: tämänkin Nanso-tuotteen oli muuten tarkastanut vanha-ystäväni Sirkka. :)