Huhtikuun lopulla tuskailin, että uskaltautuisinko kaikkien makkaroideni kanssa käyttää housuja kera pelkän bodyn ja päädyin testaamaan komboa töissä. Silloin kyseessä taisi olla lähinnä itsekseen koneella hommailua, eli monenkaan asiakkaan edessä en kahvojani hyväilevässä kokopuvussa joutunut. Rakastan noita vajaamittaisia taskuilla varustettuja housuja kuitenkin siinä määrin, että niiden vähälle käytölle jääminen on harmittanut minua kovasti, ja ne ovat poltelleet kaapissa koko kesän nyyhkyttäen haluaan päästä ulkoilemaan. Noiden hieman ulkonevien ja löysien taskujen vuoksi paitojen pitäminen housujen päällä ei ole toimiva eikä kivan näköinen ratkaisu, joten piti jälleen kerran antaa peilissä näkyviä virheitä anteeksi ja nuolla pintaa rohkeasti bodylla. Keväällä lähtiessäni ulos samaisessa yhdistelmässä slimmasin kokonaiskuvaa bleiserillä tai neuletakilla, mutta lämmin kesäpäivä ei antanut mahdollisuutta tuollaiseen häveliäisyyteen, niimpä tuuletin jenkkakahvojani ja selkämakkaroitani tyynesti muiden ihmisten nähtävillä.

Kauniisti nilkat paljastavat pöksyt ovat kuin tehty korkokenkien kaveriksi, joten jalkaan päätyivät toissa kesän lempparit, söpön tyttömäiset punaiset peep-toet. Kengät saivat kaverikseen sekä punaiset korut, että saman sävyiset huulet. Auringonpaisteeseen punaisen ja mustan liitto tuntui sen verran synkältä, että kokonaisuutta piti hieman elvyttää raikkaammalla laukulla. Myös tuo Espritin käsilaukku kuuluu sarjaan "muutaman vuoden takaisia lempiasioita", joten sekään rassukka ei ollut päässyt nauttimaan auringosta pitkään aikaan. Vapaapäivien must-asusteisiin kuuluu tietenkin myös jäätelö.

Koska mini-golf korkokengissä ei kuulostanut minusta houkuttelevalta, nappasin radalle lähtiessämme mukaan lähes jalassa olleiden korkkareiden väriset mary-janet. Kenkien vaihtamisesta huolimatta pelini ei sujunut suunnattoman hyvin ja minulle muistuikin varsin hyvin mieleen se seikka miksi harrastan kyseistä lajia tasan kerran vuodessa. Se pallo ei vaan ikinä mene sinne reikään! Ja sit mulla menee hermo. Loppujen lopuksi hävisin murulle kyllä vain kahdeksalla lyönnillä otettuani loppuradasta pienoisen kirin, mutta jotenkin mä muistan vaan just ne ihan toivottomilta tuntuneet reiät.

Kivan vapaapäivän kruunasivat upeana höyheniään pörhistelleet riikinkukot mahtavine soidinmenoineen. Molemmat jampat yrittivät liehitellä samaa mimmiä eikä tuo taaempana näkyvä kaveri tajunnut, itse olevansa ihan eri puolella aitaa kuin se kosintansa kohde. Luulen siis, että tällä friidun kanssa samassa häkissä elelleellä jampalla on voinut käydä näissä peleissä parempi flaksi.