Viikonloppuna maamme yli pyyhkäisyyt helleaalto sai minut päästelemään tuskan parkaisuja katsellessani vaatekaappiani ja todetessani, etten omista juuri mitään kesäistä päälle pantavaa. Tai en ainakaan sellaisia vaatteita, jotka sekä mahtuisivat päälle, että tuntuisivat oman tyylisiltä. Kesäauringon paahtaessa läkähdyttävästi tekee jopa tällaisen mustiin pukeutujan mieli taistella kuumottavia säteitä vastaan jollakin hieman kirkkaamman ja vaaleamman värisellä kokonaisuudella. Sovitettuani viikonlopun aikana sataan kertaan kaikki omistamani villapaitoja kevyemmät vaatteet tulin siihen tulokseen, että garderoobini kaipaa kipeästi kesäpäivitystä mm. kivan väristen kesäpaitojen sekä parin kesämekon muodossa. Paitojen pitäisi sitten olla juuri oikean mallisia ja mittaisia, jotta niitä voiso käyttää sekä legginssien, että hameiden kanssa. Ei liian lyhyttä eikä liian pitkää eikä missään nimessä liian tiukkaa, mutta puolijoukkueteltatkaan ei käy. En tiedä mistä sellaisia löydän, mutta toivotaan parasta.

Onneksi kesäfiilis löytyi kuitenkin löytyi asusteiden muodossa, kun jaksoi tarpeeksi kaappeja kaivaa. Viime kesänä jäähyllä ollut kesän 2007 suosikkilaukku näyttikin silmääni taas mitä viehättävimmältä ja pääsi olalle keikkumaan. Jos ei kimaltava kassi vielä riittänyt, niin viimeistään veskan kanssa yhteen sopivat paljettiharakan hippiunelmasandaalit toivottivat kesän tervetulleeksi minunkin elämääni. Hikisenä ei naaman laitto kiinnostanut, joten kosmetiikan tarve minimoitiin leveälierisellä hatulla ja puolen naaman kokoisilla aurinkolaiseilla. Edes vanha pomoni ei meinannut tunnistaa minua lähibaarin tiskillä, niin hyvin lierini alle piilouduin.

Kaulaan vielä hieman lisää väriä roikkumaan ja saatoin unohtaa sen ikävän tosiasian, että jouduin turvautumaan kokomustiin vaatteisiin. Mutta mikäpä olisikaan parempi tausta asusteiden hippeilylle kuin täysin huomiotaherättämättömät musta minihame ja toppi. Taisin juuri pari postausta sitten sanoa, että mun asussa saa olla vaan yksi silmiinpistävä juttu ja kaikki muu on liikaa. No nyt oli blingblingiä niin jalassa kuin oallakin ja vielä värejä kaulassakin, mutta edellinen lausunto olikin annettu ennen kesäfiiliksen astumista sydämeeni. Auringon säteiden alla minä menetän osan tiukasta itsekontrollistani ja saatan survoa päälleni omassa mittakaavassani melko rönsyileviäkin juttuja. Kesällä jopa turkoosi väri alkaa näyttää mielestäni kivalta vaikkei se oikeasti kuulu ollenkaan omaan sävymaailmaani.

Näin alkukesästä sen huomaa parhaiten miten monella muullakin ihmisellä se itsekritiikki ja -sensuuri karisee samaa tahtia kuin lämpömittarissa asteet nousee. Ensimmäiset lämpimät päivät paljastavat vartaloista välillä enemmän kuin olisi tarpeellistakaan. Vaikka kuinka aurinko paistaisi ja alastikin tarkenisi, niin silti ei ole tyylikkään ja hyvän näköistä esimerkiksi niin lyhyet hameet jotka aiheuttavat kantajalleen epämiellyttävän olon. Viikonloppuna tuli kaupungilta bongattua useampikin epämiellyttävästi helmaansa joka askeleella kiskova ja vaikeana venkoileva tyttönen. Ja ei ne rintaliivit näytä paitojen alta vilkkuessaan kesällä yhtään sen paremmalta kuin talvellakaan. Mutta usein nuo näkyvimmät ylilyönnit tapahtuu kaikilla ihmisillä juuri alkukesästä, kun kesäpukeutuminen onkin yhtäkkiä yllättäen taas ajankohtainen ihana juttu. Viime kesänä hyvin mahtunut hellemekko kiskaistaan innokkaana päälle, kunnes parin epämiellyttävän käyttöpäivän jälkeen huomataan, ettei se ehkä enää istukaan ihan vuoden takaiseen malliin. Mitä pidemmälle kesä menee, sitä vähemmän epämukavissa ja liian pienissä mekoissa venkoilevia ihmisiä näkee. Johtuuko se siitä, että tyypit päivittää vaatekaappejaan uuteen kesään vai siitä, että itsevarmuus kasvaa rusketuksen myötä, eikä sitä helmaa enää kiskota epätoivoisen näköisenä alaspäin ja kiinnitetä näin ollen kiinnitetä epävarmalla käytöksellä muiden huomiota omaan vaatekertaan?

Itse nyyhkin viime lauantaina kaverilleni puhelimessa, ettei minulla ollut mitään sopivaa vaatetta terassille lähtiessä. Valitin päälläni olevan mekon olevan aivan liian lyhyt. "Ei se vaadi kuin muutaman siiderin lisää, niin hyvä se on!", totesi ystäväni. Varmaan omalla tavallaan oli oikeassa hänkin, kyllä se itsevarmuus olis varmaan parilla sihijuomalla kasvanut tarpeellisin mittasuhteisiin, mutta päätin siltikin kompensoida helmojeni mittaa matalilla läpsyillä kivojen korkkareiden sijaan. Ehkäpä sitten kun minulla on valkoisen selluliitin tilalla ruskettunutta sellullittia (eli joskus tossa elokuun viimeisellä viikolla, jos oikein hyvin käy) uskallan minäkin heittää hameen ja paljaiden kinttujen kaveriksi vielä korkkaritkin ilman, että ne saavat minut käyttäytymään huomiotaherättävän epävarmasti.

Tänään ei kuitenkaan tarvitse kantaa huolta paljaista sääristä ja liian lyhyistä helmoista. Isken kohta nahkarotsin harteilleni ja lähden viilettämään kotia kohti farkuissa. Vain paljaana vilkkuvat nilkat muistuttavat minua siitä tosiasiasta, että nyt on kesä. (ja lomaan vielä reilut kaksi viikkoa!!)