Juuri kun olin ehtinyt sanoa miehekkeelle tänä aamuna, että toivottavasti yksikään lukijoistani ei bongannut minua eilen baarista, kävi Heidiliini niminen lukijani kertomassa täällä blogissa nähneensä minut viime yönä paikallisesta yökerhossa "ihanassa hattuvirityksessä". Pistetäänpä nyt sitten hyvin kuvapainotteinen selitys siitä miksi ihmeessä olen esiintynyt julkisesti musta huntu päässä ja meikit totaalisesti poskilla. Ihan mun normaalista lauantai-habituksesta ei siis ollut kysymys.

Hyvä ystäväni järkkäsi kesän parhaimmat bileet ja teemana oli mikäs muukaan kuin ihmiselämän ihanin ja posiitivisin juhla, eli häät. Kutsussa vieraiden toivottiin pukeutuvan joksikin tunnistettavaksi häähahmoksi kuten morsian, sulhanen, bestman, anoppi tms..

Omat hääpuvun etsintäni menivät ajan puutteen takia puihin, joten päädyin olemaan suttuinen mustiin pukeutunut Addams Family henkinen kuollut morsian. Kukkaseni eivät näköjään näihin kuviin sattuneet, mutta kimppuni koostui työkaverin viikon vanhoista hyvin nuupahtaneista yo-ruusuista. Sekä kimpun, että itse morsiamen tuoreusaste olivat siis samaa luokkaa. Meikki valui illan aikana pitkin poskia, kuten asuun kuuluikin. Onneksi tajusin sitten baarissa hiihtää edes osan aikaa tuo huntu naaman edessä, ettei se komeus näkynyt ihan kaikille. :D

Illan emäntä oli sonnustautunut mahtavaan ysärihenkiseen kermakakkuluomukseen ja tukan kukkahärpätykset viimeistelivät tyrmäävän tyylin.

Morsiamia oli kekkereiden emännän toiveiden mukaisesti paikalla useampia. Yksi heistä oli tämä kuoharipulloa innoissaan auki tempova Las Vegas tyylinen kaunotar hyvin hyvin lyhyessä pitsiverhosta ja valkoisesta minihameesta kyhätyssä morsiuspuvussaan. Tämä tyylilyyli kertoi, että matkalla juhlapaikalle hänen pitsinen sukkanauhahärpäkkeensä oli pudonnut suojatiellä näyttävästi nilkkaan. Tyylikästä, ehdottomasti!

Ei ole kunnon hääpirskeitä ilman tanssilattialle houkuttelevaa musiikkia. Illan aikana nautimme mm. sellaisista klassikoista kuin Sata salamaa, Tom Tom Tom, Tinakenkätyttö ja monet muut nauruhermoja kutkuttavat kipaleet. Mutta kummasti riitti sakkia tanssilattialla ja hääpukujen perserusetit saivat kyytiä.

Paksuna oleva trailer trash-morsian oli höyhentyynyn tukevoittamasta tilastaan huolimatta yksi illan kovimpia bilehirmuja. Ihastuin kovasti hänen paljettikoristeisiin korkokenkiinsä ja jopa tuo pinkki ryppytoppi alkoi muutaman boolimaljan jälkeen näyttää silmissäni kovin houkuttelevalta.

Totta kai häissä oli myös kakku ja se leikattiin asiaan kuuluvin menoin ja pariskunnat syöttivät kermaunelmaa romanttisesti toisilleen. Tämän morsiamen mekko oli kotoisin Kontista hintaan 18 €. Lähes kaikki paikalliset naisvieraat tunistivat koltun, niin moni sitä oli ehtinyt mekonetsintäretkellään sovitella.

Osuu se kakku suuhun näköjään ihan itsekin lapioiden, ei siihen aina sulhasta tarvita.

Häävalsseja tanssittiin yksi jos toinenkin ja pareja vaihdeltiin illan mittaan sujuvasti. Taidettiinpa jokunen tanssipartneri käydä hakemassa talon toisessa päässä vietetystä jonkun miesporukan saunaillastakin.

Virallinen häävalssi oli kaunis ja perinteinen Akselin ja Elinan häävalssi, jonka Täti sininen falsetillaan kuuluvasti tulkitsi.

Toisille häävalssi oli iloinen asia..

..kun taas Pirkon se herkisti kyyneliin saakka.

Pikkureppuun ja perserusettiin luottaneella morsiamella oli tyyli kohdallaan.

Emäntämorsiamen kolttu teki minuun niin suuren vaikutuksen, että lupasin laihduttaa 20 kiloa, jotta voisin mennä itse naimisiin kyseisessä ihanuudessa. Hän ystävällisesti lupasi kaupata mekon minulle 140 € hintaan maksettuaan siitä itse 40 €. Hyvä diili eikö vain? :D

Mustan morsiamen tarinasta oli monta versiota. Joidenkin tarinoiden mukaan sulhaseni oli juuri siirtynyt täältä iäisyyteen ja minä olin siksi surupuvussa. Kun taas toisen version mukaan sulhanen jätti minut päivää ennen häitä, ja tuon tragedian vuoksi oli tämä morsian siirtänyt itse itsensä manan majoille. Olipa tarina mikä tahansa, niin mekko oli aika syntisen lyhyt ja tyyli muutenkin sopivasti suttuinen. Kaikki muut tarvikkeet löytyivät omista kätköistä, mutta huntu hankittiin Eurokankaasta.

Koska mulla ei ollut omaa sulhasta mukana, piti minun yrittää lähennellä kaikkia yksinäisiä sulhasia. Melkoinen flaksi näköjään käynyt, kun olen onnistunut likistymään kolmen komistuksen väliin.

Talon toisessa päässä pidetystä saunaillasta löytyi illan päämorsiamelle pelkkään pyyhkeeseen pukeutunut tanssittaja ja sehän sai koko naislauman ihan villiksi. Juuri hetkeä aiemmin kuultu biisi miesstrippaaja, kun olikin kirvoittanut naisten huulilta toiveita jonkun vähäpukeisen hunksin esiintymisestä.

Morsianten lisäksi paikalla oli tietenkin myös morsiustytöt. Tyyli oli pitsisukkineen ja kiharoineen aivan täydellinen.

Tämä olikin sitten ainoa vähänkään freesi kuva itsestäni koko illalta. Kaikki muut ovat melkoisen arveluttavaa kamaa. Tai ei melkoisen vaan todella arveluttavaa..

Kaikki toivat mukanaan myös häälahjan. Lahjat oli kutsun toiveen mukaisesti kaivettu kaappien kätköistä ja olivat jotakin sellaista mistä antaja halusi eroon. Lahjat jaettiin joulukuusen ympärillä (kyllä, joulukuusi, meilä oli siis samalla pikkujoulut!) ja ne auottiin yksi kerrallaan ja kuunneltiin antajien tarinat tavaroiden takaa.

Yllä olevassa kuvassa oleva satumainen lasiveistos on alunperin löytynyt yhden paikalla olleen pariskunnan omasta häälahjapaketista, nyt joutsenet saivat uuden kodin jonkun toisen takan reunuksella. Lahjat kirvoittivat kyllä monet makeat naurut ja niiden aukominen yhdessä olikin aivan loistava ohjelmanumero. Jostain kumman syystä todella moni kiertoon pistetty tavara oli alunperin anopilta saatu.. omituista. Ehkä eniten kateutta herättänyt lahja oli yhdestä paketista löytynyt valoilla varustettu tekokukkakranssi. Ja senkin oli lahjan antaja saanut anopiltaan. :D

Pirkko aviomiehineen olivat kyllä yhdet illan parhaista hahmoista. Taisivat esittää joko morsiamen tai sulhasen vanhempia. Pirkolla oli asusteina kaunis playboy-pupun kuvalla varustettu vaaleanpunainen laukku ja tyrmäävä kesäinen kukkahattu. Näin loppuillasta oli asusteet kuitenkin jo heitetty nurkkaan.

Olen moneen kertaan korvakorurasiaa penkoessani miettinyt, että miksi olen ikinä päätynyt ostamaan tuollaiset kammotukset, mutta löytyihän niillekin käyttöä.

Kaiken kaikkiaan parhaat kemut ehkä vuosiin. Tällaista lisää! Ihmisten panostaminen asuihin ja rooleihin oli aivan ihailtavaa. Tarjoilut, ohjelmat ja musiikki varmistivat, että fiilis pysyi katossa koko illan.

Satakuntalaiset tyypit voivat lukea kekkereistä lisää ensi perjantaina ilmestyvästä Satakunnan Kansan Virta-liitteestä. Toimittaja ja kuvaaja viihtyivät paikalla tunnelmia ikuistamassa useamman tunnin ajan. Mikäli juttu tulee myös nettiin niin linkittelen sitä sitten tännekin.