Kukkakuosi ja minä. No huhhuh, aika nololtahan se kuulostaa. Jonain alesekopäisyyden hetkenä on kuitenkin tullut kotiutettua sekä ra-ra-hamonen, että paita samaa kirkasta kukkaketoa.

Kaivelin vaatekaappia aamulla ja kukkaketo putosi kaaoksesta suoraan käteeni, jolloin tajusin siinä olevan jälleen kerran yhden vaatekappaleen, joka on parin julkisen esiintymisen jälkeen hautautunut elävältä komeroni syövereihin. Tuli sääli sitä rassukkaa ja nolo olo siitä, että omistaa niin paljon kampetta, joka ei koskaa eksy päälle saakka, tai tekee sitä ainakin hävettävän harvoin. Niinpä rohkaisin mieleni, johon väripilkut ovat kesän tulon myötä salakavalasti hiipineet ja päätin antaa riemunkirjavuudelle mahdollisuuden.

Kun kokonaisuuden piti muuden synkän hillittynä, vältyin pahimmalta silmäsäryltä peiliin katsoessa ja uskalsin oikaista ryhtini ja nostaa pään ylpeästi pystyyn. Nahanomaisesti kiiltelevät legginssit varmistivat asussa olevan riittävä määrä rokkia, etten vahingossakaan näyttäisi suomifilmin maitolaituriprinsessalta.

• kukkaketo/KappAhl
• neuletakki/KappAhl (tämä unohtui viimekuun kuukausikäräjiltä. 4,95 €)
• pitkä toppi/Ellos
• wetlookleggarit/Lindex
• jalassa mustat Björn Borgin ballerinat

Sehän meni alkuahdistuksen jälkeen oikeastaan ihan hyvin. Ihan en täysin pystynyt päivän aikana unohtamaan päälläni olevia vaatteita, kuten totaalisen mukavissa ja omanoloisissa vaatteissa käy, mutta en myöskään kokenut kukkaoksennusta täysin vieraaksi ja riisumiseen kannustavana vaatekappaleena. Ehkä paita ei vielä päädykään kirpputorikasaan, vaan odottelee seuraavaa flower power fiiliksen täyteistä päivää.