Taisin ihastua tipufarkkuihin melko kovasti. Mustan ja valkoisen kanssa yhdistettynä aivan suunnattoman raikas tunnelma! Olisitteko vielä pari kuukautta sitten uskoneet näkeväni minua tuollaisessa värikombossa? ... en minäkään. Mutta nyt tämä tuntuu niin kovin oikealta aurinkoisiin kevätpäiviin. Nuo farkut on todella mukavan ja pehmoisen tuntuista materiaalia, joka jo hetken käytön jälkeen on muokkautunut oman kropan mukaan. Melko mukavat ja kepeät kesäfarkut siis kyseessä. Voisin näin parin päivän tuttavuudella suositella lämpimästi.

jos jostain syystä haluat tuijotella mua lähempää, niin klikkaa foto isommaksi

• farkut/Ellos 24,90 €
• t-paita/Nanso
• bleiseri/Share, kirppikseltä
• sandaalit/Bianco
• rannerengas/Ellos

Jostain syystä mä haluan aina kevään tullen alkaa käärimään housujen lahkeet ylös, jotta saan nilkat paljaiksi. Olen jo vuosikausia kulkenut kesät vajaamittaisissa housuissa eikä tämäkään vuosi taida tehdä poikkeusta. En ole vähääkään kiinnostunut siitä, mikä lahkeenmitta sattuu olemaan muodissa, vaan luotan omaan fiilikseeni. Tykkään näytellä nilkkojani ja mulla on paljon ihania kenkiä, jotka ansaitsevat päästä näkyville sen sijaan, että hautautuisivat lahkeiden alle. Minä en ole esimerkiksi ottanut kuuleviin korviinikaan viime vuosien yleistä propagandaa aiheesta "capri-legginssit on mauttomat", vaan kiskonut leggareiden ja muidenkin housujen lahkeita ilolla vaan ylemmäs auringon alkaessa lämmittämään sääriä. On jotenkin ihanaa ja vapauttavaa huomata, että vaikka tyyli muuttuu vuosien varrella, niin jotain pikkujuttuja säilyy omassa pukeutumsiessa samanlaisena vuodesta toiseen. Mulle sitä pysyvyyttä on edustanut ainakin tuo kesäinen lahkeenmitta.

Muistin muuten jokin aika sitten, että nämä eivät suinkaan ole ensimmäiset keltaiset farkkuni. Muistan joskus yläaste tai lukioaikana omistaneeni vielä kirkuvamman keltaiset STC:n farkut joiden kanssa taisin kiskoa jalkaan limen vihreät tennarit. Ihan sellaiseen värien yltäkylläisyyteen en kyllä enää pystyisi taipumaan. Keltaisten pöksyjen lisäksi farkkukokoelmaani kuului teininä myös porkkanan oranssit Levikset mallia 510. Muistan niiden olleen Stockmannin kanta-asiakastarjouksena ollessani ehkä 14 tai 15 ja ne oli saatava. Malli ei ollut kaikista imartelevin, mutta väri oli hieno. :) Mun teiniaikojen pukeutuiminen ei todellakaan ollut yhtä väriallergista kuin nykyään. Mun lempapriraitaneule mm. taisi pitää sisällään ainakin 10 eri väriä, mukaan lukien kirkkan keltainen ja punainen ja limenvihreä. :D

Heräsin muuten aikaisin tänä aamuna siihen, että televisio meni olohuoneessa itsestään päälle ja säikähdin asiaa tietenkin kovasti. Sängyssämme käytiinkin asian tiimoilta sitten seuraavanlainen keskustelu:

• minä: Apua, miksi telkkari meni itsestään päälle?
• muru: no en tosiaankaan tiedä
• minä: mua pelottaa
• muru: miksi sä pelkäät televisiota?
• minä: ei kun en mä pelkää televisiota vaan sitä syytä miksi se meni päälle.. entä jos se oli joku kummitus?
• muru: ... no mitä se kummitus sieltä televisiosta katsoi?
• minä: jotain piirrettyjä
• muru: no, ehkä se ei sit ole kovinkaan pelottava tyyppi..

Hieman se jäi mua sit kuitenkin kalvamaan, enkä meinannut saada unta. Myöhemmin sit selvis, et sähköt oli käynyt aamulla poikki, joten töllö on varmaan mennyt päälle sitten sähköjen palatessa. Eli ei tainnut olla kasper-kummitus. Mut siinä unenpöpperössä se asia vaan tutntui jotenkin tosi pelottavalta ja kummitus vaihtoehtokin ihan mahdolliselta. Urpo. :D

Mulla olis kauheesti juttuja mitä pitäis teille esitellä, kuten uusi tukka, ne vielä harkinnassa olevat pinkit farkut, eilinen suuri rakkaushankinta, joka pisti minut kuukausien velkavankeuteen sekä tämän iltainen illallisasuni + yksi pieni bonusostos... kengät! eli viikonloppuna varmaan luvassa turinatuokio jos toinenkin. 

Mites nyt on noiden tipupöksyjen kanssa: ovatko ne mielestänne pelkkää pääsiäshuumoria päälläni, vai kehtaako niissä esiintyä täällä blogin puolella vielä toistekin?