Muistan pari viikkoa sitten nahkatakkia ostaessani vannonneeni ystävälleni, että tässä kuussa en sitten tuhlaile enää mihinkään muuhun ja jätän kaikki nimeäni huutavat vaatteet ja asusteet kaupan hyllyille. Aina ei sitten kuitenkaan mene hommat ihan niin  kuin suunnittelee ja shoppailulakkojen suhteen epäonnistuminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. En siis palannut pääsiäisen kotireissulta tyhjin käsin.

Säntäsin lauantaina innoissani sovittelemaan aurinkolaseja samaiseen tuttaviemme optikkoliikkeseen, josta hankin Versacen lasinikin muutama kesä taaksepäin. Ihastuin eniten Miu Miun pilottihenkisiin laseihin, joiden kuvan voit vilkaista täältä, ja jäin kuumeisesti miettimään miten saisin raavittua kasaan 159 € niitä varten. Tiistaihin mennessä olin jo ehtinyt luopumaan toivosta muistettuani, että seuraavalle tilipäivälle on luvassa mukava bonusmeno vakuutusmaksujen muodossa, mutta hyvillä ystävillä on onneksi tapana työntää lusikkansa soppaan epätoivon hetkillä. Rakas ystäväni soitti minulle iltapäivällä juuri kun olimme murun kanssa tekemässä lähtöä takaisin kohti Satakuntaa ja kyseli josko olin jo ehtinyt hankkia himoitsemani  ja tarvitsemani aurinkolasit. Kuullessaan toivomansa kieltävän vastauksen ja kertomuksen rahapulastani hän esitti loistavan rahoitusratkaisun. Hän tarjoutui ostamaan lasit minulle nyt, jos lupautuisin kuvaamaan kummipoikani ja hänen kolme serkkuaan kesälomallani. Mukulat on iältään 6kk - 2v, joten homma ei ole ihan iisi, etenkään kun tavoitteena on yhteiskuvia. :)  Ystäväni tiesi, etten olisi halukas ottamaan hommasta rahaa, joten olivat siskonsa kanssa juonineet, että himoitsemistani aurinkolaseista en pystyisi kieltäytymään. :D Saatiin siis aikaiseksi diili, josta tuli hyvä mieli kaikille osapuolille. Lasten äidit pääsevät halvemmalla kuin kuvaamoon menemällä, ja saavat tutun ihmisen kuvaamaan ja minä sain työtä vastaan jotain mitä tarvitsin. Kaikki voittavat. Aika ihana ystävä!

Kiidettiin siis pikaisesti hakemaan ennakkopalkkiotani  ennen lähtöämme ja kuvittelin homman olevan jo päätetty, mutta toisin kävi. Hartaan sovittelun ja optikon suorittaman lasien vääntelyoperaatioiden jälkeen tulin siihen tulokseen, etteivät Miu Miut istuneet päähäni riittävän hyvin, vaan tuntuivat jonkin verran liian isoilta ja löysiltä. En  halunnut laseja joita joutuisin koko ajan korjailemaan,j joten päätinkin uskaltautua kakkosvaihtoehtoni vietäväksi, jotka myöskin olivat kummitelleet verkkokalvoillani menneiden päivien aikana.

En olisi ikimaailmassa uskonut vielä jonain päivänä ihastuvani Ray Banin Wayfarer klassikoihin, mutta toisin kävi. Olin jopa tietoisesti vältellyt kyseisen mallin sovittelua viime vuosina, kun niitä ja kopioita tuntui olevan muotiblogosfääri pullollaan. Ihan se yleisin Wayfarer-malli ei tosin naamaani imarrellutkaan, mutta tuo hieman isompi 54 mm versio olikin sitten aivan lumoava. Wayfarereita on siis  oman ymmärrykseni olemassa kolme kokoa ;small 50 mm, medium 52 mm ja tuo minun hankkimani large 54 mm. Love! Ne on ihan tosi rokit. Pitää koittaa pian kuvata ne mun päässä, jotta saatte paremman käsityksen. niiden upeudesta. Lasien oikea hinta oli 145 €, mutta saatiin alennusta 25 €. Ei siis paha hinta laatulaseista ja etenkään, kun en itse köyhtynyt senttiäkään.

Toinen kotikylästä mukaan tarttunut hankinta oli myöskin osastoa tarpeellinen. (tai no.. minun kenkäkokoelmallani nyt ei taida mikään pari olla enää varsinaisesti tarpeellinen..) Minulta puuttui mustat perustennarit, joten kuvassa olevien yksilöiden sattuessa käteen Kenkäkauppa Saastamoisen nurkassa lojuneesta korista pohjassaan 12 € hintalappu ei tarvinut paljon miettiä. Siinäkin liikkeessä myyjät ovat minulle tuttuja jo lapsuudestani saakka, joten kassalla on yleensä aina luvassa iloisia yllätyksiä. Tälläkin kertaa alennusta tuli ihan pyytämättä ja päädyin pulittamaan kenkuleista vaivaiset 9 €. Sovittelin jalkaani myös varrellisia versioita samaisesta kengästä, mutta kuten jotkut lukijat ehkä muistavatkin lukeneensa, minä tykkään kesällä antaa nilkkojen vilkkua, joten varrettomat tennarit tuntuivat enemmän omilta.

Kotini läheiseltä kirpputorilta puolestaan tarttui haaviin Onlyn käyttämätön harmaa farkku-minihame. Hintaa oli kirpparihameelle suolaiset 8 €, mutta hameen osoittauduttua loistavan malliseksi ja miellyttäväksi päällä, piti se pelastaa matkaan. Olenkin viihtynyt jo kaksi päivää peräkkäin uudessa hameessa ja tennareissa. Veikkaankin molemmille melko korkeaa sijoitusta kesän top-listalla. Kyseinen kombo eksynee päälleni jälleen huomenna, joten katsotaan josko siitä saataisiin jotain todistusaineistoa tännekin päin.

Loppuun vielä piristyksenä kuva kummipojastani. Yksi niistä viikareista, joiden vuoksi minä lasini sain. :)

(Miten ihmeessä mä aina saan sepustettua tällaisia romaaneja jostain uusista hankinnoista? :D  Ihmettelen vain.. )