Olen ihan rakastunut leggarikokoelmani tuoreimpiin tulokkaisiin. Onlyn nahkaimitaatio läskinkuristimet kustansivat n. 27 euroa ja ovat niiiiiin upeat, että! Nousivat välittömästi kokoelmani helmeksi. Nämä saavat nyt nauttia edustuspöksyjen tittelistä ja muut saavat tyytyä arkikäyttöön. Miten olen edes kuvitellut jo aiemmin omistamieni pöksyjeni muka kiiltävän, nehän on näiden rinnalla ihan silkkaa mattaa.

Uutukaiset pääsivät tänään päälle, kun lähdin moikkaamaan murua ja hänen pikkuveljeään baariin. Pukeutuminen kesti n. kaksi minuuttia ja olin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Mä oikeasti nautin ihan suunnattomasti tästä tylsästä tyylistäni. On suunnattoman mukavaa, kun tuntee olonsa kaikin puolin hyväksi legginssien, tunikoiden ja minimekkojen erilaisissa liitoissa. Korkokengät riittäävät tekemään lähes mistä tahansa normiasustani edustuskelpoisen. Pukeudun samalla kaavalla niin töihin kuin vapaallekin. Olenko minä siis löytänyt sen metsästämäni oman tyylin, vai olenko ainoastaan armottoman tylsä? Vaikka vastaus kallistuisikin jälkimmäisen puoleen, niin mä en siitä välitä. Olen nimittäin oivaltanut millaiset vaatteet ovat kaikista parhaat: sellaiset jotka päällä ei enää tunti pukemisen jälkeen ilman peiliin katsomista muista mitä on päällen laittanut.

Kun vaatteet ovat niin mukavat, että ne voi unohtaa, on asiat enemmän kuin hyvin. Silloin ei mistään ahdista eikä purista, mitään ei tarvitse olla nostelemassa, korjailemassa taikka vahtaamassa eikä päässä myöskään koko ajan pyöri pieni epäilyksen peikko aiheesta "olenko nyt pukeutunut tilanteeseen sopivasti". Minulle vaatteiden unohtaminen tarkoittaa onnistumista ja mukavuutta. Plussaa on toki, jos muistaa asunsa ihan vain siksi, että on omasta mielestään onnistunut erityisen hyvin. Mun omalla kohdalla ne onnistumisen tunteet tulee niinkin yksinkertaisista kokonaisuuksista kuin tänään.

• leggarit/Only
• valk. toppi/benetton
• musta paita/H&M
• korkkarit/Seppälä
• bleiseri/H&M
• niitticlutch/GT
• huivi/Kirppislöytö
• rannekoru/Pieces
• kaulakorut/Indiska ja Lindex

Mä muuten sirottelin noiden pöksyjen sisään aimo annoksen talkkia ennen jalkaan taistelemista. :D Mut auttoi oikeasti sekä päälle kiskomiseen, että riisumiseen. Noi kun tosissaan on ihan sellaset *smack!*-tiukat ja niiden päälle ahertaminen on melkoista paukuttelua. :)

Bonuksena vielä lärvikuva, josta ei kuitenkaan ikävä kyllä saa sen kummempaa selvää meikistä,joka mielestäni onnistui varsin mainiosti ollakseen viiden minuutin sellainen. Testasin ekaa kertaa Maybellineltä saamiani luomivärejä ja ei ne nyt ihan huonot olleet, vaikkakaan en kyllä omalla rahalla ostaisi. Saman hintaluokan luomiväreistä, kun esim. IsaDoran yksilöissä on mielestäni huomattavasti enemmän pigmenttiä. Mutta kyllä noilla Maybellinen maaleillakin silmänsä sottasi, kun aan jaksoi vedellä useamman kerroksen päällekkäin.

Muru nauroi mun mega-poskipäille tossa kuvassa. Mä en tajua miten ei muka seitsemän vuoden aikana ole mun mikki hiiri-posket tulleet sille vielä tutuiksi. :D Mitäs muuten ootte mieltä, voisinko mä lyhentää tukkaani vielä melko radikaalisti? Minusta kun tuo kuontalo tuntuu jotenkin suunnattoman pitkältä ja haluaisin päästä tuosta omasta mielestäni kovin raskaasta pääliosasta eroon. eli ihan jotain sellasta pystyyn nypittävää todella lyhyttä mallia mietin. Jos oot rakas kampaajani kuulolla, niin mitä mieltä oot?! :D

Ulosanti ei näin keskellä yötä parin punkkulasillisen jälkeen ole kaikista sulavinta, joten lopetan suosiolla tähän ja syöksyn peiton alle. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!