Plääh.. Koska ensi viikolla on tiedossa muutama päivä Tampereella koulussa ja huominen päivä on täyteen buukattu, tarkoittaa se sitä, että vietän tämän illan täällä työhuoneessani väsäten hommia alta pois, etteivät siirry lähes viikolla eteenpäin. Ehdin kuitenkin kaiken kiireen keskellä nappaamaan itsestäni päivänasukuvan, joka ei kuitenkaan taida tuoda mitään lisäinformaatiota vaatekaappini sisällöstä.

Eräs lukija muuten kommentoi muutamaa postausta aiemmin, kuinka nykyinen tyylini on varsin kauheaa ja ennen oli asiat paremmin ja asut kivempiä, kun mukana oli joskus jotain väriäkin. Itse en tietenkään allekirjoita tuota nykytyylin kauheutta, kun siinä niin loistavasti viihdyn, mutta myönnän toki, että pienet värin pilkahdukset pukeutumisessa voisivat joskus tehdä terää. Toivotaan, että luonnon kiertokulku tekee taas joka vuotiset tepposensa ja saa minut kiinnostumaan väreistä viimeistään sitten kun aurinko sulattaa lumikasat ja silmät alkavat jälleen kutiamaan kertoen kevään tuleen. Yleensä se tarkoittaa sitä, että syöksyn innoissani ostamaan jotakin  keltaista koska "se on niin ihanan aurinkoista" ja kyseinen vaatekappale löytää viimeistään enne joulua tiensä kirpputorille noin kaksi käyttökertaa takanaan. :D


kuva aukeaa isommaksi

 

  • violetti toppi/Ellos
  • taskutunika/Sokos
  • nillkurit/Bianco
  • tähtikorvikset/H&M
  • klemmarikääty/itse väsätty
Pidettyäni tuota klemmarikasaa nyt yhden päivän voin kertoa sen toimineen huomattavasti ennakko-odotuksia paremmin. Se ei ole raapinut niskaa eikä tarttunut koko ajan joka paikkaan. Aamulla ottaessani kaulaliinaa kaulasta irtosi yksi kiinnitys, mutta sen takaisin piakalleen pistäminen ei tietenkään ollut iso juttu. Kuvatessa puolestaan ranteessa olevat klemmarit tekivät reiän sukkahousuihini nojattuani kädellä reiteeni, mutta se oli vähän omaa tyhmyyttä. Olisin voinut kaulakorun tapaan ottaa myös rannekorun pois kuvaamisen ajaksi, kun tiesin joutuvani ryömimään pitkin lattioita lasten kanssa. Kaiken kaikkiaan siis, en koe, että klemmariviritys olisi aiheuttanut yhtään enempää ylimääräistä säätämistä kuin mikään muukaan kaulakoru. Toimii.

Apua! Mä tajusin just, et mamman lähettämä uusi neuletakki on noudettavissa postista ja mä olen täällä työpaikalla! Pakko pakata duunit läppärille, kaahat postiin ennen sen sulkeutumista ja tehdä loput hommat kotisohvalla, koska en mitenkään viitsi enää palata tänne studiolle käytyäni postissa. Saattekin varmaan raporttia uudesta tulokkaasta viikonlopun aikana. Ja arvatkaas muuten mitä! Tällä kertaa kysessä on jotakin muuta kuin mustaa! :D