Mainitsin joskus viime kuussa, että Radio Suomen toimittaja Minna Korhonen kävi luonani tekemässä juttua Okaruusunkuja nimiseen ohjelmaan. Alunperin aihe oli kenkäfriikkeily, mutta loppujen lopuksi toimittaja oli lähes kolmetuntiseksi venyneessä höpöttelystämme leikannut pari muutakin turinatuokiota. Viime lauantaina ulos tullut ohjelma, jossa jutustelemme bloggaamisesta on nyt kuultavissa yle areenassa. Pääset kuuntelemaan sen tästä.

Aika karmeeta kyllä kuunnella itseään.. Toivottavasti se ei ole teille yhtä traumaattinen kokemus. :D

Mulla on tänään vapaapäivä ja vaikka topilasaika flunssailusta edelleen jatkuukin, ajattelin sen verran raahautua ulos, että kävisin vilkuilemassa parin lähimmän optikkoliikkeen aurinkolasivalikoimat. Nykyiset isot Versacet ovat palvelleet laskujeni mukaan jo kolme kesää ja ovat lähes niin naarmuiset, ettei enää läpi nää. Mulla on vaan ihan kauhea huoli, että miten mä löydän jotkut yhtä ihanat ja isot, sillä mä olen aurinkolasien suhteen melkoisen nirso. Niiden on oikeasti istuttava päähän loistavasti ja niiden on peitettävä lähes puoli naamaa. Noita nykyisiäkin laseja jouduttiin taivuttelemaan ihan tuhannelle mutkalle ennen kuin ne saatiin mun kupoliin sopiviksi, mutta kun kaikissa laseissa ei sitä mahdotonta vääntelyn mahdollisuuttakaan ole.

Hah, ainoa vähänkään järkevä aurinkolasikuva, jonka tästä pöytäkoneelta löysin. Kesä on 2006 ja ollaan murun kanssa Särkänniemessä. Ja minä olen ihan diapameissa, ei ihme, ettei laitteet irroittaneet minusta kauhun kiljahduksia, vaan tuntuivat lähinnä tylsiltä. :D

Noi murun kuvassa näkyvät Dieselin arskat löysi tiensä meille, kun siskoni koira päätti rouskutella ukkoni henkäyksen kevyet Ray Banit välipalakseen ja maustoi aterian vielä pureskelemalla pari askia tupakkaa kyytipojaksi. Ei ilmeisesti oltu tarpeeksi aktiivisia koiravahteja ja pidetty herralle riittävästi seuraa, joten hän päätti sitten hieman osoittaa mieltä. Siskoni sitten reissusta palattuaan lateli kiltisti eurot nyrkkiin hauvan tekemistä tuhoista (joihin kuului noiden lasien lisäksi muutamat uudet Sloggit) ja me käytiin noutamassa ukolle uudet lasit kotipaikkakuntani optikkoliikkestä, jotta automatka takaisin Satakuntaan saatiin sujumaan häikimättä. Muru on edelleenkin hieman harmissaan reiskojen kohtalosta, kun olivat kuulema parhaat lasit ikinä. Mulla on vähän samat tunnelmat noiden omieni kanssa, ja olen varma, etten löydä tilalle mitään yhtä ihanaa, mutta aloitan etsinnät nyt kun vanhat pysyvät vielä joten kuten kasassa. Mitä nyt toinen linssi putoilee aina silloin tällöin..

Olen kyllä bongannut paritkin ihan mahtavat häikäsyn estäjät alakertani optikkoliikkeen ikkunasta, mutta kyseessä on aina ollut esim. Diorit tai jotkut muut yli kolmensadan euron kakkulat. Ihan sellaisia summia en pysty laseihin sijoittamaan, vaan niiden pitäisi ehdottomasti irrota alle parin sadan, tai muuten kaatuu talous. Nuo edelliset taisi alennuksessa kustantaa jotain 170-180 € ja siitäkin mamma maksoi osan. Eli nyt siis odotellaan joko lottovoittoa tai suunnatonta onnenkantamoista, joka kuljettelisi eteeni kohtuuhintaiset unelmalasit. Kumpikahan on todennäköisempää?

Onko muilla aurinkolasiongelmia? Kiinnyttekö yksiin ja samoihin kunnes hajoavat, vai osteletteko joka kesä läjän uusia?