No niin. Nyt se on sitten joulun jälkeiset kansalaisvelvollisuudet täytetty tukemalla taloutta alennusmyynneissä. Totesin kauppojen olevan pullollaan kaikkea sellaista, mitä en missään nimessä päälleni pistäisi ja päädyin ostamaan ainoastaan kolme takuuvarmasti käyttöön pääsevää ihanaa tuotetta.

Kotikonnuilla käydessä syöksyn aina paikalliseen Benettoniin ja joka kerta minä siellä myöskin köyhdyn. Täältä porin Benettonista en puolestaan koskaan osta mitään, sen verran kökkö valikoima siellä on. Maanataina iskin lyhyeksi nyrhityt kynteni pehmoiseen ja lämpimään lyhythihaiseen neulemekkoon, jossa on 70% villaa ja 10% angoraa ja loput jotain... Olen muistaakseni sovitellut samaa pehmeyttä jo aiemmin syksyllä, mutta pidin mekkoa silloin liian pitkänä. Nyt -30% lapulla varustettuna olin valmis antamaan anteeksi polvimitan ja uskomaan yhteiseen tulevaisuuteemme ja heittäydyin mekon hyväiltäväksi. Innostuin oikeastaan siitä, että kerrankin villavaate, joka ei kutita herkkää ihoani. Se, jos mikä, on suoranainen ihme.


Saatte mekosta kokonaiskuvaa sitten joskus päällä. Ihan suora malli polviin saakka, o-kaula-aukko, lyhyet hihat ja pienet päälle ommellut taskut. Hintaa mekolle jäi alennuksen jälkeen 32,50 €.

Tänään mentiin sitten tuhlaamaan murun saamaa lahjakorttia hänen vaateostoksiinsa, mutta tyhjin käsin en palannut minäkään. Piecesin nappilahkeiset mustat farkkuleggarit olen meinannut kiikuttaa kassalle jo normihintaisenakin, joten viimeiset yksilöt oli pelastettava mukaan kahdella kympillä.



Mä tiedän, että mulla on ehkä sadat erilaiset mustat legginssit ja vaikka kuinka monet farkkulegginssit, mutta kun en mä juuri muuta enää käytäkään! Eli jokapäiväisen arjen kulutustavaraa nuo pöksyt siis.

Seuraava hankinta olikin sitten sellainen, että piti ihan soittaa mammalta sparrausta, jotta uskaltauduin kassalle. Mamma kuunteli hetken perustelujani miksi minun kymmeniä laukkuja omistavana on järkevää pistää vielä yksi satanen laukkuun ja totesi ne suht järkeviksi, joten uskaltauduin kassalle. Mulla on joku vamma, et aina jos mä aion ostaa jotain kalliimpaa, niin siitä on keskusteltava jonkun toisen kanssa, yleensä mamman.
Tätä kyseistä yksilöä olin himotellut Sokokselta jo kesällä, mutta kaksisataa euroa laukusta on mulle ehdottomasti liikaa. Nyt kun hintalapussa komeili enää ykkönen ja kaksi nollaa, en voinut ohittaa ihanuutta. Sain jouluna yhdeltä taholta lahjan rahana, joten puolet tästä meni jolulahjan piikkiin.
Se on mustaa nahkaa, siinä on seassa kiiltonahkaa, koristeena vetoketjuja ja kettinkiä! Voisinko laukultani enempää toivoa? Paljetteja ehkä? ;D No, se olisi voinut olla jo liikaa.

Vaikka omistankin kymmenittäin veskoja, on minulta uupunut musta, laadukas keskikokoinen laukku. Minulla on pieniä bileveskoja ja sitten se Tukholmasta ostamani Mexxin jättikassi, mutta tuollainen kätevänkokoinen kaupunkikassi on uupunut.



Vetoketjut piilottavat taakseen kaksi pientä taskua. Olkahihna on kiiltonahkaa.
Hinnastaan huolimatta mulla ei ole ollenkaan sellainen olo, että olisin törsännyt, päinvastoin. Uskon kyseisen laukun palvelevan minua minua pitkään ja säästää minut monelta halvatla keinonahkahirviöltä. Sen verran vierasta minulle kuitenkin on ostaa noin kallis asuste, että pientä vääntöä siitä piti itseni kanssa käydä. Tein puhelimessa äidin kuullen pyhän lupauksen heittää vähintään kolme omistamaani keinonahkakammotusta nyt kirpparikasaan ja olla ostamatta enää yhtään vaatetta, laukkua taikka kenkiä tässä kuussa. Kotiin tultuani raakkasinkin sitten heti samontein kuusi laukkua kirpparilaaatikkoon ja luulen, että lisääkin vielä löytyy.

Eli siinä oli mun aleostokset, nyt on pysyteltävä poissa houkutuksista loppu alejen ajan. Minulta muuten kyseltiin kommenttiboksissa paljonko mulla menee kuukaudessa vaatteisiin ja kosmetiikkaan. Ajattelin pitää asiasta kirjaa muutaman kuukauden ajan ja julkistaa tietoja sitten täällä blogissa. Varmaan ainakin kaksi tai kolme kuukauttava on tehtävä kirjanpitoa, että selviää jotain keskiarvoa, mutta laitan väliaikatietoja vaikka jo tammikuun lopussa. Toivotaan, et näihin ostoksiin ei tule enää mitään lisättävää. :) Kirjanpidon ulkopuolelle tietenkin jää se tulossa oleva Asoksen paketti, joka on tilattu jo viime vuonna, ennen näitä ostoksia.

Mites muilla menee kalliimpien ostosten kanssa? Pitääkö niistä neuvotella itsensä kanssa tai jopa jonkun muun? Teetkö itsesi kanssa sopimuksia esim. luvaten heittää jotain pois, jos ostat tietyn tuotteen yms?