Semmosta vaan, että luulinko minä tai yhtään kukaan, että mulla onnistuis näin alennusmyyntiaikana se "en osta enää mitään tässä kuussa"? Etenkään kun päästin kyseisen "lupauksen" huuliltani kuun ensimmäisellä viikolla. Kohtalokseni koitui koulussa opettajan menojen vuoksi pidetty ylipitkä ruokatunti yhdistettynä Koskikeskuksen Spiritstoreen ja -70% hintalappuun. Nyt fiilis on sekoitus onnea mahtavasta löydöstä ja totaalista morkkista. Taidan kuitenkin kallistua sen hyvä löytö-fiilarin puolelle ja hyväksyä luontoni. Toinen lupaukseni "heitän vanhoja laukkuja kirpparille", on kuitenkin pitämässä kunhan vaan saan aikaiseksi lyödä kaksi pahvilaatikollista keräämiäni kamppeita myyntiin. Aion raakata myös kenkäkaappini, luulis sieltä muutama pari irtoavan poisto-osastolle.

Tämän kuun lopussa on kuitenkin tarkoitus tehdä raportti kaikista tammikuun aikana ostamistani vaatteista ja kosmetiikasta, jotta totuus valkenisi niin itselleni kuin teillekin. Ehkäpä sellainen kokonaistotuus saisi herätettyä minut ja pohtimaan omia ostosmotiivejani tarkemmin. Totaalikieltäytyminen ei siis toimi, mutta tarkkailu voi auttaa parantamaan tapoja, eikös vain? Voin kuitenkin todeta, että näistä ns. repsahdukisista huolimatta, olen huomannut jonkin verran jo onnistuneeni muuttamaan ostoskäyttäytymistäni. Todella monta halpaa ja ihanaa juttua on jäänyt kauppaan, kun ensi-ihastuksen jälkeen olen matkalla kassalle kysynyt itseltäni onko kädessäni oleva vaate tai asuste jotain mitä todella haluan/tarvitsen ja tulisin käyttämään. Onko vaatteen laatu riittävä? Onko vaate sellainen jonka haluaisin heti vetää päälleni? Olisikin hyvä, että ostaisi vain sellaisia kamppeita, joista ajatelee, että sen haluaisi vaihtaa päälleen välittömästi, niin ihana se on. On virhe ostaa vaate, josta ajattelee, että "tämä olis tosi kiva ens kesänä, jos tulee sellanen fiilis, että haluais laittaa päälleen jotain värikästä". Ainakaan mun ei kannata ostaa yhtään vaatetta tolla perusteella. Harvoin se vaate muuttuu siellä kaapissa enää yhtään ihanammaksi ja houkutelevammaksi kuin se ostohetkellä oli. Sillon ens kesänä, jolloin sitä värikästä riepua kuvitteli ehkä haluavansa käyttää, on jo ihan uudet kuviot ja kaapissa lojunut tammikuussa ostettu ryysy tuntuu jo auttamattomasti vanhalta ja tylsältä.

Vaatekapin siivoamiseen liittyy muuten kans hieman toi sama juttu. "ei nyt, mutta joskus" Olen just pohtinut, että raskinko luopua ruskeista saappaista, jotka eivät istu lainkaan juuri tämän hetkiseen mustaan tyylini vai säästänkö ne siltä varalta, että ruskeakauteni palaa takaisin, kun  kyseisistä kengistä kuitenkin kovasti pidän. Tai että uskaltaako ja kannattaako nyt laittaa poistoon kesäkenkiä, koska voisin olla niistä ihan eri mieltä sitten kesällä? Tätä problematiikkaa pitänee pohtia sitten lattialle kiskotun vaatekaapin sisällön keskellä. Kun kuitenkin sillä, että ne kengät säästäisi, voisi hyvinkin välttyä ostamasta jälleen kerran yksiä jalkineita sitten jos/kun se ruskeakausi taas iskisi päälle.

Jotkut on muuten kyselleet mitä kanavaa pitkin olen ajatellut kamppeitani myydä. Ajatukseni on, että laittaisin joitakin ns. parempia yksilöitä huuto.nettiin ja ilmoitan niistä täällä blogissani. Tusinatavaraa ja sellaista, josta tuskin kukaan on valmis maksamaan kalliita postikuluja laittaisin sitten ihan Poriin kirpputorille. Yksi vaihtoehto joillekin tavaroille on myös Tampereella sijaitseva Kaunotar ja Kulkuri, johon vein vaatteitani viime kesänä. Se olisi itselle kaikista helpoin ja vaivattomin vaihtoehto. Mitä olette mieltä.. miten tekisin?

Koska olen nyt koulussa, eikä mulla ole kännykän piuhaa mukana, en esittele ruokatunti ostostani teille vielä, vaan säästelen kuun loppuun ja totaaliraporttiin.

Tämän tuumailupitoisen postauksen huipennukseksi saatte ihailla eilen illalla Himpulan luona napattua kuvaa. (Kuva on suoraan kännykästä käymättä photarin kautta, joten siksi punasilmäinen ja rajaamaton etc.. )

Uusi talvinen fässön-asuste.. Pampers-housuvaippa! Pesee tyylikkyydessään kaikki pajettimyssyt ihan kuus-nolla. Ja se on muuten melko lämmin, voin kertoa. Hetken aikaa hilluin toi päässä, niin ihan hiki tuli, vaikka on kunnon ilmanottoaukot ja kaikki. :D Joustavan vyötärön (siis otsa-osan) ansiosta istuu monen muotoiseen päähän ja pysyy villimmässäkin menossa. Pitkätukkaiset saa kivasti saparot törröttämään tuolta lahkeensuista. Joo.. vähän tahtoo väsyttää tää studiovalaisun tahkoaminen ja jutut on sen mukaisia.. xD