No en kai mä nyt malta jättää sen ruokatuntisortumisostoksen (kyllähän sanoja voi yhdistää peräkkäin ihan niin paljon kuin huvittaa. Voihan?) esittelyä kuun loppuun saakka. Saatte siis taas kärsiä asusta, jonka voisitte vannoa nähneenne jo ennenkin. Mutta ähäkutti! Kaksi osaa siitä on uusia, joten tuttuuden tunteesta huolimatta, tätä kokonaisuutta ette ole voineet nähdä päälläni ennen.  XD

Mun lähes koko viikko meni Tampereella heiluessa, ensin koulun merkeissä ja sit kävin vielä pari päivää töissä perehdyttäen uutta työntekijää studiomme käytäntöihin. Tänäänkin olisi ollut kyllä todella tärkeää olla Tampereella, sillä hiiripupu-rakas viettää tänään 1v synttäreitään! Ehdin kuitenkin nähdä Ihanaa Himpulaa jo moneen otteeseen tällä viikolla, joten suuntasin eilen ihan suosiolla takas kotiin katsomaan toista elämäni miestä. Lauantai-iltaa vietettiin leppoisasti kahden kesken käymällä ensin syömässä ja uppoutumalla sitten sohvan pohjalle leffan hiljentäminä. Elokuva oli jostain kaupanpäällisinä saatu Onnen potkuja, jossa pääosaa näyttelee Will Smith. Mua suretti melkein koko elokuvan ajan siitäkin huolimatta, että jo kansitekstit kertoivat, että loppu tulisi olemaan onnellinen. Hölmö minä. Mut ne vaatteet siis..



  • vetskarimekko/Lindex (-70% alesortuminen 9 €)
  • neule/Mamman tekemä täydellisyys
  • laukku/Capo Verso, Sokos
  • saappaat/Spiritstore  20 €

Eli noi saappaat oli se mun sortuminen. Opettajalla oli jotain asioilla juoksemista, joten sen vuoksi meillä oli kahden tunnin ruokkis tiistaina ja kiinalaisessa mässäilemisen jälkeen jäi tietenkin ruhtinaallisesti aikaa, jonka minä pari muuta mimmiä päätimme kuluttaa Koskikeskuksessa. Ei hyvä, ei hyvä. Kenkähylly koristettuna -70% kylteillä ei vaan ole asia, jonka minä voisin ohittaa vain olkiani kohauttamalla. Mun on pakko aloittaa joku siedätyshoito, jotta mä pääsisin tilanteeseen, jossa tuollaiset alehypetykset eivät kääntyisi päässäni sanoiksi "pakko ostaa jotakin". Mutta eikö se ole jo hyvä merkki, että mä tiedostan ongelmani ja olisin halukas alkaa sitä hoitamaan? Mä tajuan myös sen, että kaikki mun selitykset ja perustelut on ihan yhtä tyhjän kanssa. "Siis mulla ei ole yksiäkään kiiltäväpintaisia mustia korollisia saappaita!". Ei siis muka riitä, että kotona on jo ainakin kolmet mustat korolliset saappaat ja ainakin yhdet matalat kiiltonahkaiset saappaat + mustat nilkkurit, joissa on koristeena kiiltonahkaa. Ei, ei se vaan riitä, etenkään jos ne kokoelman täydentäjät irtoavat halvalla. Pitäsi oikeasti päästä edes hieman lähemmäksi miehistä ajattelumallia, jonka mukaan kaikki mustat saappat näyttävät samoilta, eikä niitä niinollen voi tarvita kuin yhdet, jos sitäkään.



Onkohan kenkäholisteille olemassa sellaisia ASF-ryhmiä? (Anonymous shoe freaks) Varmaan jossain jenkkilässä on. Mun taytyis päästä sellaiseen. "Hei mä olen Tuhlaus ja olen kenkäfriikki" ja sit kaikki tervehtis mua ja sit kun olisin ollut kuukauden (hui kamala!) kuivilla mulle taputettais ja mä saisin tähtitarran mun kerhokorttiin. (Painonvartijoissakin sai tarran kerhokorttiin jokaisesta pudotetusta kolmesta kilosta, ja seurakunnan päiväkerhosta myös! Ei tosin pudotetuista kiloista vaan ihan vaan paikallaolosta :D ) ÄÄÄÄ! Perustetaan joku vertaistukiryhmä ja aletaan opettelemaan kenkien oston rajoittamista.


Minkähän puutteeseen mä noita jalkineita oikein ostan? Mitä ihmeen tyhjiötä mä niillä koitan täyttää? Mulla on kyllä teoria, jonka Neiti-Pupu saa teille nyt esittää. Toi on mun idealuonnos monen vuoden takaiselta koulun sarjakuvakurssilta. Ymmärrätte varmaan miski jätin kurssin kesken.. En vaan osaa piirtää pätkääkään. Harmittaa kyllä, sillä mulla olis noita shoppailuvimmaisen Neiti-Pupun seikkailuita tuolla vihkossa kirjotettuna, mutta kun ei tuo visuaalinen ulosanti oikein riitä. No mutta, saatte siitäkin huolimatta nyt nähdä tämän, kun sopii postauksen aiheeseen. :D Klikkaa isommaksi, jos et näe lukea tekstejä.


 

Niinhän se on.. Vaikka paino vaihtelee, niin kengät ja laukut mahtuu aina. Tai no, kengätkin kyllä voi käydä pieneksi,ainakin saappaat, jos kauheesti ottaa massaa. Mut laukut on kyllä takuuvarmoja. :D Mut jos mä nyt kauheesti laihduttaisin, jotta en enää ostais kenkiä, niin sit mä ostaisin vaan ihan sikana taas vaatteita siitä innosta, et ne mahtuis. Ojasta allikkoon. Mut laihdutusta tai ei, niin me ollaan mun kaverin kans menossa ens viikolla hankkimaan 3kk pace-kortit yhdelle naisten salille. Ollaan sovittu, et aletaan yhdessä käymään ja niistä sovituista sporttitreffeistä ei sit saa luistaa. Iskä lupasi synttäri/joululahjana toimia mun sponsorina asiassa, joten ei kehtaa jäädä kotiin makaamaan, kun joku toinen on siihen hommaan rahojaan uhrannut. Jos saisin tässä kevättalven aikana taas pikkuhiljaa heräteltyä sen sisälläni asuvan urheilijan. Peukut pystyyn!

Kestäisittekö te katsella lisää noita Neiti-Pupuja siitä huolimatta, että en osaa piirtää?