Jostain syystä minä en koskaan jaksa pukeutua fiksusti sellaisina päivinä, kun olen menossa sairaalalle tutkimuksiin. Ja siellä sairaalalla on tullut viime vuosina juostua hyvin usein. Tutkimukset on yleensä aamuisin, joten nousen vain mieli matalalla ja pelokkaana sängystä ja kaipaan päälleni jotakin lämmintä ja pehmeää ja huomaamatonta. Tänään nuo vaatimukset täytti Niken jumppapöksyt ja R-Collectionin college-huppari. Kaulaan vielä palestiinalaishuivi peittämään puoli naamaa ja tyynyn rasikaama tukka peittyi kätevästi hatulla. Onneksi töissä ei ollut luvassa mitään asiakaskontakteja vaan pelkkää kehystämössä ja koneen ääressä hikoilemista, joten sairaalamielialan vaatimalle vaatetukselle ei ollut siksikään mitään esteitä. Toki tuollaista kokonaisuutta aina hieman nolostelee astuessa ulos kotiovesta, mutta ei joka päivä vaan jaksa keskittyä johonkin sellaiseen kuin vaatteet.
Se on muuten jännä juttu, että mun tämän hetkinen peruspukeutuminen on mustine mekkoineen ja leggareineen just sellaista, mihin ei tarvitse ollenkaan keskittyä, mutta silti on vielä erikseen näitä päiviä, jolloin ei halua "pukeutua" edes sen vertaa. Mun perustrikookamppeet ja lämmin neuletakki täyttäis kaikki nuo edellä luettelemani ikävän sairaala-ammun pukeutumiskriteerit: lämmintä, pehmeää ja huomamatonta. Mistä siis johtuu, että päädyn kuitenkin verkkareihin? Onkohan se sitä, että kun tiedän edessä olevan jotain inhottavaa ja kivuliasta, päätän alitajuisesti korostaa surkeuttani ja itsesääliäni huonolla pukeutumisella? En osaa sanoa.
Jos jaksatte lukea seuraavan On/Off Stylen Hansulta bongaamani hömppäkyselyn, saatte tietää myös tämän päiväiseen asuuni "kuuluneen" bonuksen. Aika klassinen pukeutumismoka. :D
Luvassa kuvaton tekstisaaste. Saa jättää väliinkin.
Kymmenen vuotta sitten, 1998
Mistä löytäis intoa kirjottaa kaikista niistä asioista, jotka on listattu mun kalenterin sivuille?
Se on muuten jännä juttu, että mun tämän hetkinen peruspukeutuminen on mustine mekkoineen ja leggareineen just sellaista, mihin ei tarvitse ollenkaan keskittyä, mutta silti on vielä erikseen näitä päiviä, jolloin ei halua "pukeutua" edes sen vertaa. Mun perustrikookamppeet ja lämmin neuletakki täyttäis kaikki nuo edellä luettelemani ikävän sairaala-ammun pukeutumiskriteerit: lämmintä, pehmeää ja huomamatonta. Mistä siis johtuu, että päädyn kuitenkin verkkareihin? Onkohan se sitä, että kun tiedän edessä olevan jotain inhottavaa ja kivuliasta, päätän alitajuisesti korostaa surkeuttani ja itsesääliäni huonolla pukeutumisella? En osaa sanoa.
Jos jaksatte lukea seuraavan On/Off Stylen Hansulta bongaamani hömppäkyselyn, saatte tietää myös tämän päiväiseen asuuni "kuuluneen" bonuksen. Aika klassinen pukeutumismoka. :D
Luvassa kuvaton tekstisaaste. Saa jättää väliinkin.
Kymmenen vuotta sitten, 1998
- Olin lukion tokaluokkalainen ja pärjäsin koulussa ihan kohtuullisesti, mutta matikan tunnit vietin mieluummin hyvän ystäväni Saulin luona kuunnellen esim. sellaisia bändejä kuin Primus, Kyuss, Pearl Jam ja Blind Melon. Ehkä parhaiten nuo hetket mieleen tuova biisi on kuitenkin Blue oyster cultin Don't fear the reaper.
- Seurustelin ensirakkauteni kanssa ja suhteemme oli myrskyisä jo silloin, neljä vuotta ennen eroamme. Poikaystäväni asui yhdessä parhaan ystäväni poikakaverin kanssa, joten vietettiin paljon aikaa neljästään. Tuoksuttiinkin kaikki neljä samalta, kiitos CK Onen.
- Pelasin aktiivisesti lentopalloa treenaten 3-4 krt viikossa. Viikonloput istuin joukkueen kanssa pikkubussissa matkaten milloin mihinkin pikkukylään haistelemaan ummehtuneita pukukoppeja. Paluumatkalla syötiin sitten väsyneinä äidin laittamia ja pelikassissa liiskaantuneita eväitä. Nuhjuset eväsleivät on ihan parasta!
- Osallistuin kaikenlaisiin koulun vapaaehtoisiin projekteihin. Tuo talvi taisi mennä kerätessä rahaa seuraavan kesän ranskan matkaa varten. Joulun alla esiinnyin mm. kymmeniä ja kymmeniä kertoja tiernapoikana. Mä olin useimiten Mänkki.
- Painoin luultavasti jotain 60-64 kg
- Lempivaatteitani olivat kirkkaanpunaiset leveälahkeiset housut, musta pooloneule, Leviksen prässifarkut, tädin vanha lammaskelsitakki ja kaikenlaiset tiukat t-paidat. Tukka taisi olla hyvin hyvin lyhyt.
- Aloin kesällä seurustelemaan nykyisen muruni kanssa ja muutimme huomaamattamme heti yhteen.
- Aloitin kolmannen opiskeluvuoteni ammattikorkeassa ja pidin luokkakavereideni kanssa levyraati-iltoja.
- Työskentelin koulun ohessa valokuvausliikkeessä aina kun ehdin.
- Loppuvuodesta tein vaikean päätöksen ja lopetin rakkaan harrastukseni lentopallon. Olin ehtinyt pelata toistakymmentä vuotta, joten oli outoa opetella uudenlaiseen elämään kera vapaiden viikonloppujen.
- Painoin alkuvuodesta n. 50 kg ja loppuvuodesta jo n. 60 kg.
- Pukeuduin törkeän lyhyisiin hameisiin ja teräväkärkisiin saappaisiin etenkin baarissa. Vaatekaappin alkoi hiipiä pinkkiä väriä. Lempivaatteita olivat mm. Miss Sixtyn liituraitafarkut, tuubitopit ja edelleen se tädin vanha lammaskelsi.
- Tukka vaihtoi väriään punaisen ja pinkin eri sävyissä.
- Vietin kevättalven kotona isän ja äidin luona, koska olin työharjoittelussa kotiseudulla.
- Olin jo kolmatta kesää töissä samassa valokuvausliikkeessä ja laoitin lisäksi työt tarjoilijana. Opiskelut jatkuivat edelleen. Ensimmäiset luokkakaverit valmistuivat jo.
- Mun muru lähti töihin Turkuun, joten nähtiin vaan viikonloppuisin ja se oli tosi kurjaa.
- Painoin ehkä n. 70 kg
- Lempivaatteista ei mitään muistikuvaa. Aika farkkulinjalla taidettiin mennä.
- Tukka taisi olla musta ja silloinkin lyhyt
- Kenkäkokoelma alkoi pikkuhiljaa olla laajempi kuin kavereilla.
- Runttasin syksyllä valmiiksi jo pidemmän aikaa roikkuneen opinnäytetyöni ja valmistuin joulukuussa medianomiksi.
- Ravasin pitkin vuotta vaikka kuinka monelle lääkärillä ja kymmenissä tutkimuksessa,. Kevättalvella olin leikkauksessa ja vietin lähes pari kuukautta sairaslomalla. Loppuvuodesta sairastamiset alkoi vat pikku hiljaa helpottaa ja sain purkaa lääkitystäni.
- Sairaslomalla ollessa aloitin tämän blogin.
- Työskentelin kesällä edelleen samassa valokuvausliikkeessä, mutta tällä kertaa valokuvaajana. Myös tarjoilijan hommat jatkuivat edelleen.
- Pukeutuminen oli sairaalassa ravaamisen ja lyhyiden koulupyrähdysten vuoksi alkuvuodesta aika nollassa. Reisitaskuhousut ja neuletakit olivat parhaat ystäväni. Kesällä ja loppuvuodesta ruskea väri ja kulta ottivat valtaa kaapissani. Ballerinat ja vajaamittaiset lahkeet hallitsivat kesää.
- Painoa oli melko lailla nykyisen verran, eli kahdeksikolla alkavat lukemat. Tukka oli välillä astetta pidempi (minun mittakaavassa pitkä, muiden mittakaavassa edelleen lyhyt) ja väri vaihteli eri ruskean sävyissä.
- Aloitin alkuvuodesta työt valokuvaajana oppisopimuksella
- En ole tehnyt juurikaan muuta kuin töitä ja stressannut koulusta.
- Pukeutuminen on löytänyt omat varmat uransa mustista ja helpoista vaatteista.
- Olen päässyt melko sinuiksi nykyisen painoni ja kokoni kanssa ja tunnen olevani just hyvä siitäkin huolimatta, että muutaman kilon pudotus, ei olisi pahitteeksi.
- Kävin kivalla bloggarimatkalla Tukholmassa ja se oli ehdottomasti työntäyteisin syksyn kohokohta.
- Olen ostanut käsittämättömän määrän mustia tunikoita.
- Sain alkuvuodesta kaksi maailman ihanista kummipoikaa.
- Tukka on jälleen musta ja se tuntuu niin oikealta!
- Oli tosi normipäivä töissä
- Olin niin väsynyt, että ilta meni sohvalla koomaillessa
- Ikävöin murua, joka oli myöhään töissä
- Söin kaapista löytynyttä salmiakkisuklaata. Aika oudon makuista..
- Kuuntelin jälleen kerran Kings Of Leonin mahtavaa levyä
- Olin ENMG-tutkimuksessa, missä minua kiusattiin sähköiskuilla ja pienillä neuloilla.
- Kävin ostamassa lähes viimeisen joululahjan. Enää murun lahjat puuttuu.
- Löysin linja-autossa ollessani kivan bonuksen vaatteistani... Lahkeesta pilkotti mitäs muutakaan kuin eiliset alushousut!! Ne oli sitten ehtinyt roikkua sieltä jo sairaalakäynnin ajan..
- Kehystin ihan hirmuiset määrät valokuvia vietäväksi huomenna Tampereen asiakkaille.
- Söin murun tekemää hyvää pastaa.
- En jaksanut laittaa tukkaani.
- Ajelen töihin Tampereelle ja kuvaan muutaman lapsukaisen ja luovutan kymmennittäin valmiita kuvia asiakkaille.
- Toivon saavani vain hyvää palautetta ja välttyväni ikäviltä asiakkailta, jotka kitisevät pienistä.
- En ehdi syömään kunnon lounasta, vaan haen jotakin kökköä einestä studion viereisestä Siwasta.
- Pyrin aamulla pukemaan jotain järkevää ja myös meikkaamaan, koska tiedossa on paljon asiakkaita.
- En malta odottaa iltaa ja kotiin pääsyä.
- Yritän tehdäpieniä muutoksia elämäntavoissani.
- Pyrin järkevämpään rahan käyttöön.
- Jatkan nykyisessä työssäni ja toivon pärjääväni koulujutuissa tätä vuotta paremmin.
- Alan murun kanssa etsimään omaa kotia, ehkä.
- Opettelen käyttämään aikaani järkevämmin
- Jatkan bloggaamista
Mistä löytäis intoa kirjottaa kaikista niistä asioista, jotka on listattu mun kalenterin sivuille?
Kommentit