Tänään pukkasi kyllä melkoista ikäkriisiä, kun kaveri puhelimessa alkoi puhumaan, että "me tällaiset kolmekymppiset..". Siis apua! Mä olen 27, enkä vielä mikään kolmekymppinen! Mutta tottahan se on, että en'' ei voi mitenkään yrittää väittää olevansa parikymppinen, vaan vääjämättömästi sitä vaan on lähes kolmekymppinen. Tosi pelottavaa. Tätä täytyy nyt hieman sulatella.



Hilpeän juhlapäivän kunniaksi päälle eksyi mitäs muutakaan kuin mustaa. Ja joo, kyllä se on pirun lyhyt, mutta me likes!
  • mekko/GT
  • sukkikset/Lindex
  • niittilaukku/Pieces
  • kengät/Urbanoriginal, eBay Niistä tarkempaa kuvaa tässä kesäkuisessa postauksessa
  • korvikset/ei hajuakaan
  • rannekoru/MissSixty, synttärilahja äidiltä. Unohdin ottaa siitä kuvan, laitan myöhemmin. Mut se on tosi söpö ja siinä on kaksi siipeä.


Ilta kului leppoisasti muutaman kaverin seurassa Singstaria hoilaten. Parhaat pojot taisin vetäistä Cranberriesin Zombiesta sekä Stellan korkokengät-biisistä. Mun ja kaverini yhteinen bravuuri oli Ari Koivusen Hear my call (vai mikä se nyt onkaan..). Voi naapuriraukkoja, jos se hoilotus on kuulunut heille asti. Siellä on voinut korvat vuotaa verta.  Laulettiin nimittäin kaikki vaivaannuttavat kasarislovarit, mitä levyiltä vaan löytyi ja päälle vähän menevämpiä hittejä kuten Mä kuuntelen tomppaa, Respect, I will survive jne. Ainakin meillä huippusolisteilla oli hauskaa. :D
Muru leipoi minulle synttärikakun kuten joka vuosi. Ikäkriisin paikka oli myös perjantaina ruokakaupassa kun tajuntaan iski se tosiasia, että kakkukynttilät ovat 24 kpl pakkauksissa ja niissä on niitä jalkoja mukana vain 12 kpl. Olisi siis pitänyt ostaa kolme pakkausta, jotta olisi saanut kaikki tarvittavat kynttilät töröttämään kakkuun. Asia ratkaistiin kahdella nallekynttilällä, joista toisessa oli kakkonen ja toisessa seiska. Puhaltaminenkin sujui kahdella kynttilällä hieman vaivattomammin kuin 27 kappaleella, puhumattakaan niiden sytyttämisestä. Sen verran lastenjuhlafiilistäpiti saada, että kakkua syötiin kertakäyttölautasilta joissa oli jonkun tollasen vömmelön kuva (kts kuvan alalaita). Ei siitä ota selvää, et onko se nalle vai mikä. Kertakäyttölautasista huolimatta tiskiltä ei suinkaan säästytty, sillä likaisten lasien määrä asunnossa on pöyristyttävä. Olisipa meillä tiskikone.

Muutamalla lahjallakin minua muistettiin. Lahjatoivepostaustani oli selvästi luettu sillä paketeista löytyi Singstar suomi rock, Sinkkuelämää-leffa, Kings of Leonin levy ja ihanan pinkki Gollan kännykkäpussi. Mamma puolestaan lähetti jo aiemmin mainitsemani rannekorun lisäksi tarpeellisia kosmetiikkatuotteita; Diorshow ripsari ja YSL:n valokynä.

Nyt mä raahaan tuon kaverinsa varpajaisista kohtuullisen päissään just palanneen apinan tosta sänkyyn ja toivon, ettei se kuorsaa mun unia täysin pilalle. Ihanaa, kun on ukko taas kotona. :D