Mä en tiedä pystynkö mä sanomaan muuta kuin, että lääh ja seksivau! Käytiin katsomassa uusi Bond tänään ja vaikka  se ei elokuvana ollut kovin kaksinen ja hävisi ehdottomasti Casino Royalelle, niin ei mua silti yhtään kaduta, että maksoin sen yhdeksän euroa.




Se on kyllä jännä mitä hyvin istuvat puvut ja sankarihommat tekevät miehelle. Tylsemmissä kamppeissa ja toimistohommissa toi sama miekkonen ei olis yhtään niin aisteja stimuloiva näky kuin tuossa tappokoneen roolissa. Yritin ehdottaa murulle, että se vois useammin käyttää pukuja ja ottaa ohimennen sen verran matsia tuolla kaupungilla, että sais pikkusen osumia koristamaan nassuaan, mut ei se nyt ihan just innostunut. :D
Elokuvan huono puoli visuaalisesti oli se, että herra Bondia ei nähty ilman paitaa kun yhden ainoan kerran! Täyttä kiusaamista tollanen. Mutta onneksi kyseinen äijä ei näytä yhtään ikävältä likaisessa ja resuisessa puvussakaan naama ruhjeilla, joten kyllähän sitä katseli.
Ihastukseni toimintasankareihin ei ole aikuisiällä syntynyttä, sillä fanitin jo penskana ihan täysillä Ihmemiestä ja Ritari Ässää. (Okei, ne ei nyt ehkä ole ihan verrattavissa Mr. Bondiin, mutta maku kehittyy iän myötä!) Minulla oli itse asiassa joskus lapsukaisena sellainen fantasia, että toivoin, että joskus mennessämme pankkiin sinne tulisi ryöstäjät, jotka ottaisivat minut lopuksi mukaansa panttivangiksi pakomatkalleen. Vaarallinen tilanne takaa-ajoineen päättyi unelmissani aina siihen, että McGyver kera kuuman takatukkansa kanssa pelasti minut vaaroja uhmaten ja kantoi kotiin sylissään. Jep, you can call me weirdo.. Mielsin siinä iässä fantasiointini kohteen kuitenkin lähinnä sellaiseksi isoveljen kaltaiseksi hahmoksi, enkä onneksi vielä ymmärtänyt muusta.
Nykyiset haaveiluni kuumista toimintasankareista noudattavat ehkä hieman toisenlaista käsikirjoitusta kuin Ihmemiehen aikoihin... ;)
Tässä Bondissahan oli erityistä se, että tällä kertaa ns. official Bond-tyttö ei päätynytkään selälleen sankarin alle, mutta ei huolta, ei herra täysin ilman lihan iloja jäänyt tälläkään kertaa.  Eihän tällaista alfa-uros elokuvaa voi tehdä niin, että sankari jäisi täysin nuolemaan näppejään. Muitakin "puutteita" perus Bond-meininkiin verrattuna leffassa oli: tyyppi ei kertaakaan lausunut legendaarista "my name is Bond, James Bond" esittelyään, eikä tilannut reteästi suosikkijuomaansa. Tai no, kyllä se lentokoneessa lipitteli Martineja, jopa sellaisen määrän, että taisipa 007 olla jopa hieman humaltunut (!), mutta itse asiaan kuuluuvaa tilausta ei kuultu.

Leffaa katsoessa olisi myös kovasti helpottanut, jos olisi muistanut edellisestä Casino Royalesta muutakin kuin sen kohtauksen, jossa Bond lohdutteli naikkostaan suihkussa pukupaidan lihaksikkaaseen vartaloonsa liimantuen. Itselläni kuitenkin Vesperin kohtalo oli jo ehtinyt vaipua unholaan, joten en muistanut, että mitä 007 oikein halusi kostaa ja kenelle.




kuvat: 007.com ja imdb.com
Leffassa nähtyjen naisten asuista ei jäänyt mieleen muuta kuin tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä kaunis musta mekko sekä sen Bondin alle kaatuneen misun päällä kekkereillä nähty kotelomekko kera oudon maha-rusetin. Agentti 007 siis veti tyylikkyyspisteet kotiin ja naiset jäivät harmaavarpusiksi siinä rinnalla.

Tiedätteks muuten mitä paitani sisästä putosi äsken vessassa käydessäni? No mitäpä muutakaan kuin popcornia! Pienenä vinkkinä kaikille isorintaisille; leffaan mennessä kannattaa pukeutua joko poolopaitaan tai varustautua kaukalollisella ruokalapulla, niin ei tarvii sitten kaivella niitä murusia sieltä tissivaosta. ;D

Nyt tämän kuolausta sisältäneen postauksen päätteeksi on pakko kysyä, että olenko minä ainoa, joka syttyy tuolle tyylikkäälle tappokoneelle?