Jaahas, nyt olis sitten luvassa vähäisten Tukholma-ostosten esittely. Ja toisaalta tämä on hieman turhaa, koska molemmat ostokset näkyivät jo laivalla otetussa päivänasukuvassa. Mutta laitetaan nyt vähän tarkemmin ihan siitä ilosta, että olen molemmista ostoksistani niin suunnattoman onnellinen.
Hommahan meni minun kohdalla sillälailla omituisesti, että keskiviikkoiltaan mennessä en ollut saanut vielä menemään 10 euroa enempää rahaa koko reissulla, vaikka startattu oli jo tiistaina. Se ainoa tuhlattu kymppikin oli kulunut kaikenlaiseen syömistouhuun, kuten välipalaan terminaalin kahviossa ennen laivan lähtöä. Laivan Tax Freessä hypistelin kyllä haaveilevasti stailaus-kisaan valitsemaani Part Twon neulemekkoa (kts. edellinen postaus), mutta lähes 70€ hinnan vuoksi, en viitsinyt ostaa sitä, koska ajattelin tulevien kahden päivän tuovani eteeni ties mitä ihanuuksia. Nyt harmittaa.
Tiistaipäivän ehdottomasti eniten harkintaa aiheuttanut vaate oli Camilla Norrbackin graafinen alpakkaneule, jota sekä minä, että Honey Junkie sovittelimme huokaillen. Camillan meille lupaamasta alennuksesta huolimatta neule olisi kustantanut n. 150 €, joten vakuuttelin sen olevan turhan paksu omaan makuuni ja jätin sen hyllyyn.
Hommahan meni minun kohdalla sillälailla omituisesti, että keskiviikkoiltaan mennessä en ollut saanut vielä menemään 10 euroa enempää rahaa koko reissulla, vaikka startattu oli jo tiistaina. Se ainoa tuhlattu kymppikin oli kulunut kaikenlaiseen syömistouhuun, kuten välipalaan terminaalin kahviossa ennen laivan lähtöä. Laivan Tax Freessä hypistelin kyllä haaveilevasti stailaus-kisaan valitsemaani Part Twon neulemekkoa (kts. edellinen postaus), mutta lähes 70€ hinnan vuoksi, en viitsinyt ostaa sitä, koska ajattelin tulevien kahden päivän tuovani eteeni ties mitä ihanuuksia. Nyt harmittaa.
Tiistaipäivän ehdottomasti eniten harkintaa aiheuttanut vaate oli Camilla Norrbackin graafinen alpakkaneule, jota sekä minä, että Honey Junkie sovittelimme huokaillen. Camillan meille lupaamasta alennuksesta huolimatta neule olisi kustantanut n. 150 €, joten vakuuttelin sen olevan turhan paksu omaan makuuni ja jätin sen hyllyyn.
kuva: Minttu
The Groceryssa nähdyt muutamat Cheap Mondayn vaatteet saivat kyllä pulssin jo hieman kohoamaan, mutta koska kyseessä oli ensi kevään mallisto, ei kyseisiä ihanuuksia ollut vielä hankittavissa mistään.
Groceryssa oli esillä myös Cheap Mondayn makeita lasten vaatteita, joita heti katselin Himpulaa silmällä pitäen. Niistä postailen tarkemmin jossain vaiheessa.
Tiistai-iltana ehdittiin Nelliinan kanssa pikaisesti kiertää hotellin lähistöllä olevan SOUKin muutamat kaupat kuten TopShop, Oasis ja Monki, mutta mikään riepu ei oikein innostanut. Tässä vaiheessa, kun muut jo riensivät takaisin hotellille iloisesti ostoskassit keikkuen, minulle alkoi hiipiä pienoinen paniikki. En ole ikinä onnistunut olemaan reissussa pitkästi yli vuorokautta ostamatta yhtään mitään. Torstaiksi oli siis melkoiset suorituspaineet, kun kruunuiksi vaihdettu valuutta poltteli kukkarossa.
Uusi laukkurakkaus muutti meille. Se viihtyi illalla seuranani olohuoneessa. On hyvä, että joku tumma ja upea pitää seuraa nytkin kun muru on poissa.
Loppujen lopuksi rahojen tuhlaus jäi sitten ihan muutaman viimeisen tunnin hommaksi ennen laivan lähtöä. Vierailimme keskiviikko aamupäivällä Grandpassa ja Beyond Retrossa, mutta ne eivät valitettavasti aiheuttaneet minulle mitään suuria tunnemyrskyjä tarjonnallaan.
Sovittelin toiveikkaasti noita pinkkejä kaunokaisia, mutta olivat valitettavasti liian suuret. Sallalle näyttivät olevan mainion kokoiset, mutta hänkin jätti ne kauppaan.
Beyond Retrossa tämän paljettiharakan silmät kyllä kiiluivat moneenkin kertaa, mutta ihan nuo vintage-koltut eivät olleet minun tyylisiä...eikä kyllä kokoisiakaan. :D
Wedinsin ikkunasta silmään pistivät kyltit, jotka kertoivat kaikkien tuotteiden olevan -30% alennuksessa, joten piipahdimme tarkastuskäynnille ja täytyy sanoa, että onneksi. Löysin ihanan laukkurakkauden! MEXX:in jättikokoinen hieman käärmepintainen olkalaukku oli viimeinen laatuaan ja sai minut välittömästi puolelleen. Alennuksen jälkeen hintaa ihanuudelle jäi n. 50 €, eli ei suinkaan liikaa. Ylempänä olleesta kuvasta käy hieman ilmi laukun mahtava koko, kun vertaa tuoliin. Siihen siis mahtuu vaivatta läppäri ym. suuremmatkin kamppeet ja tila riittää vaikkapa yhden yön reissun tavaroillekin
Sovittelin toiveikkaasti noita pinkkejä kaunokaisia, mutta olivat valitettavasti liian suuret. Sallalle näyttivät olevan mainion kokoiset, mutta hänkin jätti ne kauppaan.
Beyond Retrossa tämän paljettiharakan silmät kyllä kiiluivat moneenkin kertaa, mutta ihan nuo vintage-koltut eivät olleet minun tyylisiä...eikä kyllä kokoisiakaan. :D
Vapaan shoppailuajan alkaessa suuntasimme Nelliinan, MouMoun, Sallan ja Mintun kanssa takaisin keskustaan tarkastelemaan paremmin edellisenä iltana hätäisesti läpijuostujen kauppojen tarjontaa.
Joku taho (Minttu! kerro kuka ne sponsoroi!!!) oli onneksi tarjonnut meille Stockholm cardit, joten suhailu kaupungin eri osien välillä kävi kätevästi metrolla. Huomaa tyttöjen jännittyneet ilmeet viimeisten shoppailutuntien ollessa käsillä. :D
Wedinsin ikkunasta silmään pistivät kyltit, jotka kertoivat kaikkien tuotteiden olevan -30% alennuksessa, joten piipahdimme tarkastuskäynnille ja täytyy sanoa, että onneksi. Löysin ihanan laukkurakkauden! MEXX:in jättikokoinen hieman käärmepintainen olkalaukku oli viimeinen laatuaan ja sai minut välittömästi puolelleen. Alennuksen jälkeen hintaa ihanuudelle jäi n. 50 €, eli ei suinkaan liikaa. Ylempänä olleesta kuvasta käy hieman ilmi laukun mahtava koko, kun vertaa tuoliin. Siihen siis mahtuu vaivatta läppäri ym. suuremmatkin kamppeet ja tila riittää vaikkapa yhden yön reissun tavaroillekin
Täytyy sanoa, etten ole aikoihin ollut näin innoissani mistään laukusta. Reissulla mukanani ollut Elloksen halpis kiilto"nahka"laukku vetelikin jo viimeisiään kahvan ollessa katkeamaisillaa, joten suuri musta laukku tuli sopivasti tarpeeseen. Ostoslistallani reissua varten oli kyllä violetti laukku, mutta tämän nähtyäni, en enää sellaista kaipaillut.
Laukku on ihan uskomattoman tukevan oloinen ja leveän olkahihnansa vuoksi se pysyy vaivatta olalla kovemmassakin menossa.
Koska veska on niin valtava, ovat sen sisätaskut enemmän kuin tarpeelliset. Olisi ikävää kaivella pikkutavaroita aina pohjalta saakka.
Kiiltelevä ja hieman käärmettä imitoiva pinta pitää huolen, että laukku ei ole pelkkä musta tylsimys. Ja katsokaapa miten mahtavasti laukkuu kaveeraa toisen ostokseni kanssa!
Long snake moan
Koska hirveästi ihanuuksia ei eteeni sattunut, päätin käydä nappaamassa mukaani jo edellisenä iltana TopShopissa hipelöimäni legginssit, sinne American Apparelille asti kun me ei koskaan eksytty. Kiiltävää snake-meininkiä noissakin, eivätkä onneksi näyttäneet jalassa ihan niin hopeisilta, kuin henkarissa. Hintaa pöksyillä oli n. 35 €, mutta kiltti MouMou kiikutti ne kassalle puolestani ja vilautti opiskelijakorttiaan, jolla sai ostoksista 10% alennuksen. Itselläni amk-aikaisen opiskelijakortin voimassaolo loppui sopivasti syyskuun lopussa, joten nyt ei pääse enää nauttimaan mukavista etuuksista muuta kuin kamujen avustuksella. Eli hieman rapiat kolmekymppiä jäi noille kärmeksille hintaa, mutta tiedän niiden olevan joka pennin arvoiset, niin paljon minä leggareita käytän.
MouMou teki sitten löytöjä minunkin puolestani. Hän noudatti KevytLevin mainosslogania "Ota molemmat", ja nappasi Monkista saman mekon kahdessa eri värissä.
BikBokissa hipelöin paljettilegginssejä, mutta päättelin niiden kuitenkin olevan hieman liikaa, jopa tälle harakalle. Weekdayssä puolestaan muutama Cheap Mondayn riepu oli sarjaa "ihan kiva", mutta ei riittävän mahtavia, jotta olisin raahannut sovitukseen saakka. Ainoa vaate jonka kohtalo jäi harmittamaan oli Monkin lyhyt vetskarihame. Koko L oli loppu, enkä enää jaksanut juosta toiseen Monkiin saakka enää tarkastamaan tilannetta, mutta ehkäpä minä pysyn hengissä ilman sitä hamostakin.
Eli laivan startatessa laiturista olin määrältään vahäisten, mutta sitäkin ihanampien ostosten haltija. Loppuja rahoja koitin sitten käydä törsäämässä Tax Freessä, josta mukaan tarttui murulle Bossin Soul suihkugeeli, itselle pari meikkisivellintä, se muutama postaus takaperin esitelty mahtava paljettipukuinen Absolut Vodka, hieman karkkia jaa viimeisenä bonuksena vielä ihana Hello Kitty peili!
MouMou teki sitten löytöjä minunkin puolestani. Hän noudatti KevytLevin mainosslogania "Ota molemmat", ja nappasi Monkista saman mekon kahdessa eri värissä.
BikBokissa hipelöin paljettilegginssejä, mutta päättelin niiden kuitenkin olevan hieman liikaa, jopa tälle harakalle. Weekdayssä puolestaan muutama Cheap Mondayn riepu oli sarjaa "ihan kiva", mutta ei riittävän mahtavia, jotta olisin raahannut sovitukseen saakka. Ainoa vaate jonka kohtalo jäi harmittamaan oli Monkin lyhyt vetskarihame. Koko L oli loppu, enkä enää jaksanut juosta toiseen Monkiin saakka enää tarkastamaan tilannetta, mutta ehkäpä minä pysyn hengissä ilman sitä hamostakin.
Eli laivan startatessa laiturista olin määrältään vahäisten, mutta sitäkin ihanampien ostosten haltija. Loppuja rahoja koitin sitten käydä törsäämässä Tax Freessä, josta mukaan tarttui murulle Bossin Soul suihkugeeli, itselle pari meikkisivellintä, se muutama postaus takaperin esitelty mahtava paljettipukuinen Absolut Vodka, hieman karkkia jaa viimeisenä bonuksena vielä ihana Hello Kitty peili!
Jouduin siis loppujen lopuksi vaihtamaan kruunuja jonkin verran takaisin euroiksi, mutta ne rahat törsäsinkin sitten kotiinpaluumatkalla Tampereen Gina Tricotiin ja Lindexin alerekkeihin.. Vetskarijakun ja pitkän violetin GT:n topin ehdittekin jo viikonlopun asupostauksissa nähdä. Esittelemättä vielä yks toinen GT:n toppi ja Lindexin hauska taskutunika. Ja kyllä, se on musta! Eli jälleen yksi musta taskutunika lisää. Mulla kun ei ollutkaan niitä viime laskujen mukaan kuin joku 5 tai 6 kpl.. :)
Eli loppujen lopuksi kyllä se mamman vanha motto täyttyi, että "tonni menee, kun tontilta poistuu". Kyseinen lausahdus on lähtöisin jo ajalta ennen euroja, joten markoiksi käännettynä ihan kevyesti toteutin sen sanomaa tälläkin reissulla. Ei siis aihetta hankkiutua vielä hoitoon.
Eli loppujen lopuksi kyllä se mamman vanha motto täyttyi, että "tonni menee, kun tontilta poistuu". Kyseinen lausahdus on lähtöisin jo ajalta ennen euroja, joten markoiksi käännettynä ihan kevyesti toteutin sen sanomaa tälläkin reissulla. Ei siis aihetta hankkiutua vielä hoitoon.
Mitäs mieltä olette, voiko näin vähäiseen saaliseen olla tyytyväinen?
Kommentit