Täytyy myöntää, että olen aina ollut melkoinen bitch, mitä tulee noihin suhteisiin. Pädyin yhteen ensimmäisen luurini kanssa 14 vuotiaana ja siitä lähtien olen usein vaihtanut uuteen ennen eroa edellisestä. Kumppaneita on tainnut 12 vuoden matkalle mahtua jo 7 tai 8 ja muistelen kaikkia niitä lämmöllä. En ole koskaan aiemmin ollut luurien suhteen kovin vaativa, vaan minulle on usein kelvannut toisten hylkäämät ja jopa hieman yksikertaiset tyypit, jotka ovat osanneet tyydyttää perustarpeeni, kuten soittamisen ja tekstarit. Tuon edellisen kumppanini puolestaan valitsin puhtaasti pinnallisista syistä, rakastuin pääasiassa sen väriin ja kokoon. Käteensopiva, niin minä luonnehtisin edesmennyttä kultaani.
Nyt, 26 vuotiaana, ajattelin ensimmäisen kerran katsoa myös sisältöä tarkemmin, ennen sitoutumista. Olen valmis panostamaan tulevaan suhteeseen. Pelkään vaan, että niin kuin monella naisella, myös minulla on vaatimukset turhan korkealla. Pitäisi olla fiksu, tietyn värinen, hyvä runko, paljon taitoja, yhteiset kiinnostuksen kohteet jne.. Sen oikean tapaaminen ihan vaan vahingossa jossain tiskillä tuntuu kovin epävarmalta, joten päätin listata kriteerejäni ja tutkia ensin tarjontaa mistäs muualta kuin internetistä. Nykyäänhän yhä useampi kaunis rakkaustarina alkaa verkon välityksellä.
Mitäs minä nyt sitten uudelta kumppaniltani kaipaankaan? Tahtoisin tyypin, jossa on:
- täytyy tykätä valokuvataiteesta, eli kohtuullinen kamera, mieluummin 5 Mpix kuin 3.2, ja salama välttämätön. Olen huono kuljettamaan mukana kameraa (suutarin lapsella jne...) joten kaipaisin mahdollisuutta ottaa esim. blogikuvia puhelimella.
- yhteiset mielenkiinnon kohteet, kuten bloggaaminen, eli wlan ja muutenkin kaikin tavoin toimiva internet olis enemmän kuin hyvä
- sulavalinjainen ja käteen sopivan tuntuinen runko
- sisältö on tärkein, mutta kyllä se kohtuullinen ulkonäkökin olis plussaa
- jotta en joutuisi opettelemaan uutta "kulttuuria" arvoistaisin kovasti, jos hän olisi Nokian tai Samsungin heimosta, joiden kanssa olen seukannut ennenkin
- ai niin, olis se hyvä jos se osais sit soittaa ja tekstatakin! :D
Etsiskelimme murun kanssa minulle uutta mahdollista partneria operaattorini treffipalvelusta. Tyrkyllä oli jos jonkinlaista komistusta, mutta jokaisessa lupaavankin oloisessa yksilössä tuntuu aina olevan jotakin pikku vikaa. Milloin koko on liian suuri, milloin hinta on rakkautemme esteenä ja milloin taas taidot ovat vajavaiset. Muutaman lupaavimman tyypin kanssa päädyin kuitenkin sopimaan ihan livetreffit lähimpään puhelinliikkeesen kenties jo heti huomenna!
Ehdokas N96 herätti kiinnostukseni monipuolisilla taidoillaan. 5 Mpix kamera Zeissin optiikalla, wlan, 2,8 tuuman näyttö, mahdollisuus katsoa digi-tv lähetyksiä, 16 Gt sisäistä muistia ja paljon muuta, mitä en edes käsitä. Miinukseksi lasketaan kuukausittaiset ylläpitokustannukset, 28 €/kk on melko paljon.
Ehdokas E66 olisi hinnaltaan edellistä tarjokasta sopivampi, mutta 3,2 Mpix kamera ja pienempi näyttö pudottavat pisteitä wlanista huolimatta.
Karkin värinen sielukkuuttaan todisteleva Soul varasti huomioni jo heinäkuussa luettuani hänen esittelynsä ensimmäistä kertaa. Voisin väittää, että olisimme moneltakin kohtaa kuin luodut toisillemme: 5 Mpix kamera salamalla, blogiohjelma, joka tekisi bloggamisesta vaivatonta, jos saisin itseni vihdoin muutettua Bloggeriin, silmiä hivelevä ulkomuoto ja suuri kosketusnäyttö. Mutta yksi on paha puute, ei Wlania, mikä tarkottaisi sitä, että kyseinen hemmo tarvitsisi tuekseen n. kympin hintaisen datapaketin ja silloin kuukausikustannukset nousevat jo lähes 25 euroon.
Ehdokas N82 puolestaan löi vaikuttavat kortit pöytään kameran suhteen eikä rungossakaan ole kauheasti valittamisen varaa. Niin kuin muissakin saman heimon sotureissa, myös tässä yksilössä on kaipaamani wlan. Ja kyseisen mussukan kanssa kukkaroa pitäisi keventää kuukausittan parilla kympillä.
Vieläkö te muistatte miellainen oli teidän ekanne? Minä löin 14 vuotiaana hynttyyt yhteen äitini hylkäämän harmaan Nmt-luurin kanssa, jossa oli ulos vedettävä antenni ja jonka kulmaan liimasin pienen Pikku Myy tarran. Se oli aikaa ennen tekstiviestejä se. Seuraavana tuli jonkun vanha punainen "ventti kymppi", jonka tehoakku toi kaverille painoa niin paljon, että sillä olisi voinut surmata raavaan miehen. Voi niitä aikoja, kun puhelimissa ei ollut edes laskinta eikä niihin yhdistetyistä kameroista osattu edes haaveilla! :)
Pistäkääs omia suhdemuistojanne luurien osalta. Milloin tapasit sen ensimmäisen ja montako niitä on elämään mahtunut? Entä millaiset ovat vaatimuksesi nyt? Oletko löytänyt sen oikean?
Kommentit