Kommenttiboksissa kaipailtiin enemmän päivänasuaja joten tänään olisi pitkästä aikaa sellaista tarjolla. Asujen vähyys viime aikoina johtuu tosiankin monesta syystä, kuten siitä, että pokkarini on ollut huollossa, kuvaajani toisella paikkakunnalla ja ennen kaikkea siitä, että pukeudun päivästä toiseen pitkälti hyvin samanlaisiin vaatteisiin. Itsestäni ainakin tuntuu, että te kuolisitte tylsyyteen, jos tuuppaisin niitä mustanpuhuvia tunika + legginssit yhdistelmiä ihan hirvittävän usein. (Ja arvatkaas mitä tänään taas on tarjolla .. ;) )
No, joka tapauksessa ne mustat kokonaisuudet nyt taitaa tällä hetkellä olla minua itseäni, mutta koitan keskittyä laittamaan päivänasuja vain silloin, kun kokonaisuudessa on jotakin sellaista, jota ei ole ennen blogissani nähty. Eli koitan vältellä täysin samojen asujen esittelemistä useaan kertaan. Ja koska hyvin usein pukeudun tasan samoihin retkuihin kuin ennenkin, en viitsi kuvailla pukeutumistani esim. joka päivä. Onko reilua?
Bongasin Bien dans sa peau-blogista alla olevan Scott Schumanin ottaman kuvan malli Anja Rubikista ja muistin jotakin kaappini perukoilla muhivaa...
No, joka tapauksessa ne mustat kokonaisuudet nyt taitaa tällä hetkellä olla minua itseäni, mutta koitan keskittyä laittamaan päivänasuja vain silloin, kun kokonaisuudessa on jotakin sellaista, jota ei ole ennen blogissani nähty. Eli koitan vältellä täysin samojen asujen esittelemistä useaan kertaan. Ja koska hyvin usein pukeudun tasan samoihin retkuihin kuin ennenkin, en viitsi kuvailla pukeutumistani esim. joka päivä. Onko reilua?
Bongasin Bien dans sa peau-blogista alla olevan Scott Schumanin ottaman kuvan malli Anja Rubikista ja muistin jotakin kaappini perukoilla muhivaa...
..nimittäin mammani joitakin vuosia sitten minulle Italiasta tuliaisina tuomat mahtavat Philippe Matignonin "viillellyt" sukkahousut. Kyseiset ihanuudet piti saada pitkästä aikaa päälle, joten muu asu muodostui tänään niiden ehdoilla. Tänä sunnuntaina pukeutumisen syynä oli ravintolakäynti. Kävimme murun kotiin paluun kunniaksitäyttämässä vatsamme kiinalaisessa ja päällä oli seuraavaa:
- trikoomekko/JC (mä en enää voi elää ilman näitä mustia minimekkoja!!)
- neuletäydellisyys/by Mamma
- sukkikset/Philippe Matignon
- saappaat/Anttila
- niitticlutch/Pieces
- ketju kaulassa/Mamman vanhan käärmeennahkalaukun hihna
Nuo saappaatkin ovat kaapin kätköjen kaivelun tulos. Muutamissakin blogeissa on intoiltu maihareiden vuoksi ja niitä luettuani muistin nuo "teini"-rokkivuosina paljon etenkin hameiden kanssa käytössä olleet pitkät nyörisaappaat. Sopivat mielestäni noiden sukkisten kaveriksi vallan mainiosti. Kengät on muistaakseni ainakin kuusi vuotta vanhat ellei jopa enemmän, mutta pelittävät siis edelleen.
Musta niiticlutch tarttui mukaani joitakin viikkoja sitten Ratsulasta -50% lappu kyljessään ollessani makutuomarina kaverilleni. Kympin hinta oli mielestäni vallan sopiva tuollaisesta tyyliini kuin nyrkki silmään passaavasta veskasta. Voiko mustia clutcheja olla koskaan liikaa? Ei ainakaan minulla. Alla vielä kuva josta se laukku näkyykin.
Ja mukavana bonuksena laukussa on nuo pienet ruoskat. Testattu on, niillä voi oikeasti jopa satuttaa. :D
Enempää ei nyt ehdi satuilemaan, kun murulla alkoi joku pokeriturnaus, niin on pakko päästää se tähän koneelle.
Kuinkas tämän kertainen kokomusta iskee?
Kommentit