Olen aina naureskellut itsekseni niille tyypeille, jotka jaksavat jonotella yöllä uusinta Harry Potteria, Metallican levyä taikka keikkalippuja sateessa hytisten. No, oikeat tuotteet kun on kyseessä, niin minäkin löydän itsestäni sen kaupan oven kahvassa ennen avaamista roikkuvan idiootin. Näin kävi torstaina. Siskonpoikani kertoi keskiviikko iltana nähneensä Andiamon mainoksen, jonka mukaan seuraavana aamuna myytäisiin ensimmäiselle kengät eurolla, toiselle kahdella, kolmannelle kolmella jne.. aina 35 euroon saakka. Arvelin ensin teini-natiaisen vain huijaavan minua, tavoitteenaan päästä naureskelemaan tädilleen minun rynnätessä typeränä Koskikeskuksen Andiamon ovelle aamutuimaan. Satuin kuitenkin saman iltana lukemaan asiasta erään blogin kommenttiboksista, joten lapsukaisen sanat saivat katetta.
Koska en ollut itse nähnyt mainosta, en oikein tiennyt mistä asiassa on kysymys. Esim. tarjolla olevista malleista tai systeemistä ei ollut hajuakaan. Päätin kuitenkin kävellä Koskarin läpi aamulla kouluun mennessäni ja tsekata tilanteen. Liike oli avautumassa klo 10 ja itse olin menossa kouluun (luonnollisesti myöhässä) siinä hieman ennen puolta kymmentä. Ajattelin, että todellakin käyn vaan toteamassa pitkän jonon ja painelen ohi oppimaan tärkeitä asioita suotimista. No, kuinkas siinä sitten kävikään?
"Kahvassa roikkujia" oli vasta kahdeksan kipaletta, joten annoin periksi kiusaukselle ja jäin jonon jatkoksi. Täytyy kyllä myöntää, että tunsin itseni siinä puolta tuntia ennen avaamista nakottaessani todella typeräksi, mutta onneksi olin vieraalla paikkakunnalla, joten ehkä kukaan tuttu ei ollut näkemässä. :) Paikan päällä selvisi myös tarjolla olevat mallit, jotka olivat sopivasti esillä ikkunassa. Niitä vilkaistuani totesin kyllä, ettei mitään super-houkuttelevaa ollut tarjolla, mutta homma kiinnosti kuitenkin "ilmiönäkin" sen verran, että päätin jäädä paikalle, olinhan jo joka tapauksessa myöhässä koulusta.
N. klo 9.50 paikalle purjehti liikkeen myyjä, joka jakoi meille jonotusjärjestyksessä laput, jotka kertoivat hinnan, jolla kukin tyyppi kengät voisi ostaa. Vaikka olin alunperin järjestyksessä yhdeksäs innokas, sain kuitenkin kahden teinin etuilun vuoksi hintalapun 11,- En nyt kuitenkaan viitsinyt alkaa kyseisen asian vuoksi ärhentelemään, koska heidän viikkorahansa on luultavasti vielä omia shoppailuvarojani tiukemmassa.
N. klo 9.50 paikalle purjehti liikkeen myyjä, joka jakoi meille jonotusjärjestyksessä laput, jotka kertoivat hinnan, jolla kukin tyyppi kengät voisi ostaa. Vaikka olin alunperin järjestyksessä yhdeksäs innokas, sain kuitenkin kahden teinin etuilun vuoksi hintalapun 11,- En nyt kuitenkaan viitsinyt alkaa kyseisen asian vuoksi ärhentelemään, koska heidän viikkorahansa on luultavasti vielä omia shoppailuvarojani tiukemmassa.
Tämä lappujen jakaminen järjestyksessä ennen sisään päästämistä oli toki viisasta, jotta esimerkiksi ne oven kahvasta kirjaimellisesti kiinni pitäneet kolme teinityttöä saivat "palkinnon" pisimmästä jonotusurakastaan. Mutta toisaalta nuo laput veivät olennaisesti jännitystä, mitä itse tapahtumaan tulee. Ehdittiin jo parin takanani jonottaneen Kuopilaistytön kanssa maalailla mielikuvat kamalasta kyynerpäätaktiikkaa vaativasta rysiksestä ja suunnittelimme pelitaktiikoita amerikkalaisen jalkapallon hengessä. Yksi olisi rynnännyt kenkähyllylle, yksi häirinnyt vastustajia ja yksi olisi juossut kassalle odottamaan kentältä tulevia pelivälineitä. Touchdown!!! No, ihan niin riehakasta urheilujuhlan tuntua putiikissa ei päässyt kokemaan. :) Porukkaa oli kuitenkin kertynyt perääni vielä melkoinen jono, joten kyllä siellä kaupassa oli ihan oikeasti pientä tunkua.
Tiesin näyteikkunan perusteella mitä kenkiä haluaisin sovittaa, ja oletuskoko 37 heti varsin sopiva. Täytyy myöntää, että olisin voinut elää ilman kyseisiä kenkiä, mutta puolen tunnin jonottamisen ja itsensä typeräksi tuntemisen jälkeen, olisi tuntunut vielä typerämmältä poistua paikalta tyhjin käsin. Ja kyllä minä oikeasti kuvittelin, etten omista mustia matalia nilkkureita.. kunnes iltapäivällä päähäni pälkähtivät kotona eteisessä luuraavat muutaman viikon takaiset muutaman euron kirpputorihankinnat. Eli, myönnetään. Lähes tulkoon melko turha ostos, mutta evoisin väittää, että ei minun läheskään kaikkia kenkiä lähes 140 parista voi varmasti kuvailla sanoilla "ehdottoman tuikitärkeä ja tarpeellinen hengissä pysymisen vuoksi". Eli ei harmita. Tulipahan nyt tuollainen markkinaryntäys koettua.
Tiesin näyteikkunan perusteella mitä kenkiä haluaisin sovittaa, ja oletuskoko 37 heti varsin sopiva. Täytyy myöntää, että olisin voinut elää ilman kyseisiä kenkiä, mutta puolen tunnin jonottamisen ja itsensä typeräksi tuntemisen jälkeen, olisi tuntunut vielä typerämmältä poistua paikalta tyhjin käsin. Ja kyllä minä oikeasti kuvittelin, etten omista mustia matalia nilkkureita.. kunnes iltapäivällä päähäni pälkähtivät kotona eteisessä luuraavat muutaman viikon takaiset muutaman euron kirpputorihankinnat. Eli, myönnetään. Lähes tulkoon melko turha ostos, mutta evoisin väittää, että ei minun läheskään kaikkia kenkiä lähes 140 parista voi varmasti kuvailla sanoilla "ehdottoman tuikitärkeä ja tarpeellinen hengissä pysymisen vuoksi". Eli ei harmita. Tulipahan nyt tuollainen markkinaryntäys koettua.
Kuvan mukaiset normaalisti viiden kympin hintaiset solkinilkkurit minun hanskaani tarttuivat. Ovat aikalailla halpiskopiot näistä Bronxin versioista.
Kouluun päästyäni piilottelin kenkäkaupan pussin tehokkasti jonnekin pöydän alle ja mutisin jotakin huivini sisällä selityksenä myöhästymiselleni. Ainoa jolle kehtasin todellisen syyn kertoa oli eräs tyttö, joka kertoi omistavansa 80 paria kenkiä. Arvasin hänen olevan jotakuinkin samalla aaltopituudella. :)
Kouluun päästyäni piilottelin kenkäkaupan pussin tehokkasti jonnekin pöydän alle ja mutisin jotakin huivini sisällä selityksenä myöhästymiselleni. Ainoa jolle kehtasin todellisen syyn kertoa oli eräs tyttö, joka kertoi omistavansa 80 paria kenkiä. Arvasin hänen olevan jotakuinkin samalla aaltopituudella. :)
Onko ketään muuta, joka tunnustaisi olleensa jonottamassa halpoja kenkiä?
Jaahas.. ja nyt mä alan keskittymään toohon opettajan valodemoon, jossa käsitellään korkokengän valaisua ja kuvaamista. Arvatkaa kenen toive tämä aihe oli? ;)
Kommentit