Ihan pakko riemuita teillekin. Nyt on ensimmäinen päivä yli kahteen vuoteen, että minulla ei ole yhtään ainutta tiedosa yhtään ainutta aikaa millekään sairaalan poliklinikalle. Ei myöskään minkäänmoista labratutkimusta, varjoainekuvausta, röntgenkuvausta, fyssarikäyntiä, ei yhtään mitään. Ja päivittäin syömieni lääkkeiden kappalemäärä on 0! Vielä viime vuonna perussetti oli keskimäärin 9-12 nappia päivässä erilaisia eväitä ja ennätysjaksolla huumehia meni kurkusta alas 26 pillerin verran. Nyt on siis todellakin syytä iloita. Jipii!!!!!!!! :D
Kävin nyt aamulla suupolilla räjäyttämässä pankin superyllätykselläni ja valaisemassa myös lääkärini päivän näyttämällä suuni uljaan avauksen, joka oli kokonaiset 38 mm!!! Ja syy miksi tällaisesta millimetrimäärästä on syytä olla kovin iloinen, on se, että esim vuosi sitten avaus oli vain hyvinhyvin huolestuttavat 13 mm. Koittakaapa itse elää kuukausia niin, että suunne aukeaa juuri ja juuri sen verran, että hampaiden välistä mahtuu yksi sormi. Edes normaalia keittolusikkaa ei saanut menemään sisään. Kahden menneen vuoden aikana parhaatkin avaukset ylsivät vain 20-22 mm paikkeille. Ja nyt lähes kolminkertaisesti synkimpiin aikoihin verrattuna. Syytä "ihmeparantumiseeni" ei voi tietää, mutta ei tiedetty syytä tarkasti myöskään sille, mikä leuan veti jumiin. Lääkäri kuitenkin epäili, että leuan välilevy on voinut itsestään lopulta luiskahtaa kokonaan paikoiltaan haittona olemasta ja nyt siellä sitten olisi luu vasten luuta. ja siksi monttu avautuisi paremmin. Ken tietää. (muttei kerro edes Barbielle..) Ei siis ole takeita, että kita nyt toimisi loistavasti lopun ikää, mutta ainakin toistaiseksi asia on riittävän kunnossa, jotta voin syödä ja haukotella normaalisti ja jättää kipulääkkeet syömättä. Piinaavimmilla jaksoilla tuli vedeltyä yksistään tuon leukaongelman takia coctailia Panacod, Voltaren Rapid ja Litalgin, ja ihan lääkärin ohjeistuksesta.
Parhaimmillaan (tai siis pahimmillaan) reilun vuoden ajan juoksin labrassa keskimäärin 4-5 kertaa kuukaudessa ja joka viikolle oli aika jollekin polille. Reumataudit, naistentaudit, suu-ja leukasairaudet ja sisätaudit. "Lemppari"-tutkimukseni ja operaationi top 3-lista näyttää seuraavalta 1. Kohdun varjoainekuvaus 2. Paksusuolen tähystys 3. Kortisonin piikitys leukaniveleen. Mitkään leikaten tehdyt operaatiot ei pääse top-listalle, koska ne on tapahtuneet nukutuksessa tai muuten niin kovissa myrkyissä, että muistijälkeä ei ole.
Kävin nyt aamulla suupolilla räjäyttämässä pankin superyllätykselläni ja valaisemassa myös lääkärini päivän näyttämällä suuni uljaan avauksen, joka oli kokonaiset 38 mm!!! Ja syy miksi tällaisesta millimetrimäärästä on syytä olla kovin iloinen, on se, että esim vuosi sitten avaus oli vain hyvinhyvin huolestuttavat 13 mm. Koittakaapa itse elää kuukausia niin, että suunne aukeaa juuri ja juuri sen verran, että hampaiden välistä mahtuu yksi sormi. Edes normaalia keittolusikkaa ei saanut menemään sisään. Kahden menneen vuoden aikana parhaatkin avaukset ylsivät vain 20-22 mm paikkeille. Ja nyt lähes kolminkertaisesti synkimpiin aikoihin verrattuna. Syytä "ihmeparantumiseeni" ei voi tietää, mutta ei tiedetty syytä tarkasti myöskään sille, mikä leuan veti jumiin. Lääkäri kuitenkin epäili, että leuan välilevy on voinut itsestään lopulta luiskahtaa kokonaan paikoiltaan haittona olemasta ja nyt siellä sitten olisi luu vasten luuta. ja siksi monttu avautuisi paremmin. Ken tietää. (muttei kerro edes Barbielle..) Ei siis ole takeita, että kita nyt toimisi loistavasti lopun ikää, mutta ainakin toistaiseksi asia on riittävän kunnossa, jotta voin syödä ja haukotella normaalisti ja jättää kipulääkkeet syömättä. Piinaavimmilla jaksoilla tuli vedeltyä yksistään tuon leukaongelman takia coctailia Panacod, Voltaren Rapid ja Litalgin, ja ihan lääkärin ohjeistuksesta.
Hankalimpiin jaksoihin tuon leuan kanssa taistelun kanssa kuului myös olennaisena osana purentakisko. Toki pidin sitä öisin lähes vuoden ajan, mutta pahimpina aikoina se oli lääkärin määräyksestä suussa 24h. Esim viime kesänä taisin kulkea sen vehkeen kanssa reilun kuukauden. Ei tarvinnut lekurin kyllä paljoa patistella, sillä kisko oikeasti auttoi myöskin kipuun, joten näytin mieluummin idiootilta kehästä karanneelta nyrkkeilijältä kuin uikuitin kivusta. Raastava, sykkivä ja polttava kipu nimittäin ulottui korvasta ja leukanivelen alueelta myöskin kasvoille. Niille, jotka ei tiedä miltä purentakisko näyttää, niin kerrottakoon, että se on sellainen ylähampaisiin tuleva kova kirkkaasta akryylista valmistettu "muotti", joka näyttää melkolailla nyrkkeilijöiden hammasuojalta. Ja vaikka se kuinka on kirkkaan värinen, niin kyllä se hienosti näkyy kaikelle kansalle ja ainakin itselläni se aiheutti jonkin verran sössötystä. Hienoa oli siis olla esim. töissä kisko suussa, kun etenkin englannin puhuminen tahtoi olla hieman hankalahkoa. :) Moni ihminen kommentoi tuolloin, ettei ikinä kehtaisi liikkua sellaisen kapineen kanssa julkisilla paikoilla, mutta minä en asennetta oikein ymmärtänyt. Sehän on verrattavissa siihen, että on esim. kipsi jalassa tai käsi kantoliinassa. Näyttää tyhmältä, mutta ei sitä tarvii hävetä, koska se on hoitoa johonkin vammaan. Eli ihan rohkeena vaan sössöttelin ihmisten ilmoilla, niin töissä kuin vapaallakin kiskoni kanssa ja vastailin ihmisten kysymyksiin siitä, että mikä ihme mulla on suussani. Kuolan eritystä lisäävä mötikkä suussa tuo kummasti särmää vaikkapa naiselliseen bileasuun!
Monelle ihmiselle varmaan kisko on tuttu kapine esim. bruksismin hoitona, mutta onko ketään muuta, joka olisi joutunut esiintymään "akryylihampaana" kokopäiväisesti? Tai onko muita joilla olisi ollut rajoittunut suun avaus syystä taikka toisesta?
Monelle ihmiselle varmaan kisko on tuttu kapine esim. bruksismin hoitona, mutta onko ketään muuta, joka olisi joutunut esiintymään "akryylihampaana" kokopäiväisesti? Tai onko muita joilla olisi ollut rajoittunut suun avaus syystä taikka toisesta?
Yhteenveto näistä parista tutkimusten täyteisestä vuodesta on se, että minä en sairasta ainakaan nivelreumaa, keliakiaa, kihtiä, borrelioosia, colitis ulserosaa tai laktoosi-intoleranssia.
Saamiani diagnooseja puolestaan ovat mm. endometrioosi, hypermobiliteettisyndrooma eli nivelten yliliikkuvuus ja uterus duplex eli tuplakohtu (se on jo hoidettu pois) ja hieman epävarma von willebrandt. Eli tarkoittaa sitä, että suurimmalle osalle kivuistani tai oireistani ei pystytty keksimään järkevää syytä. Kaikki niveloireet jäivät mysteereiksi. Nyt kuitenkin kaikki on ok, nivelet ovat tervehtyneet tätä kauimmin kiukutelutta leukaa myöten, joten täytyy nauttia siitä ja unohtaa menneet ikävyydet. mikäli oireet jällen palaavat jossain vaiheessa elämää, niin sitten taas uusia tutkimuksia, mutta yritän olla pelkäämättä kauhujen palaamista.
Se sanonta, että terveyttään arvostaa vasta kun sen menettää, on kyllä paikkansa pitävä. Sitä tuli vaan aiemmin ajateltua, että onpa kiva, kun ei ole ikinä tarvinnut sairastaa juuri mitää enkä ollut ennen 23 ikävuotta joutunut juuri minkäänlaisiin tutkimuksiin tai operaatioihin ja harhakuvitelmissani ajattelin asioiden olevan aina niin. Mutta kaipa joku sitten isosta kirjasta katsoi, että tuo tyttö on päässyt sen verran helpolla, että nyt laitetaan koettelemusta niskaan oikein isolla lapiolla. Siltä se synkimmillään tuntui. Mutta nyt siis iloitsen nykyisestä hienosta tilanteesta!!
Ja lupaan, että tämä postaus jää ainoaksi laatuaan. Tässä blogissa ei ole tarkoitus nyyhkytellä näillä sairausjutuilla enempää, niin kuin en ole tehnyt tähänkään mennessä. Mutta tällainen loppuyhteenveto tuntui nyt jotenkin ajankohtaiselta ja kyseessä on kuitenkin hyvät uutiset. Minähän muuten aloitin tämän blogin kirjoittamisen ollessani yhden leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla, joten jotain kivaakin sairastamisesta seurasi. Ilman saikkua minulla tuskin olisi ollut aikaa tutustua blogien ihmeelliseen maailmaan saati sitten laittaa pystyyn omaa. Ja ilman tätä blogia jäis moni kiva juttu kokematta.
Mitä ilon aiheita teillä on ollut tänään?
Saamiani diagnooseja puolestaan ovat mm. endometrioosi, hypermobiliteettisyndrooma eli nivelten yliliikkuvuus ja uterus duplex eli tuplakohtu (se on jo hoidettu pois) ja hieman epävarma von willebrandt. Eli tarkoittaa sitä, että suurimmalle osalle kivuistani tai oireistani ei pystytty keksimään järkevää syytä. Kaikki niveloireet jäivät mysteereiksi. Nyt kuitenkin kaikki on ok, nivelet ovat tervehtyneet tätä kauimmin kiukutelutta leukaa myöten, joten täytyy nauttia siitä ja unohtaa menneet ikävyydet. mikäli oireet jällen palaavat jossain vaiheessa elämää, niin sitten taas uusia tutkimuksia, mutta yritän olla pelkäämättä kauhujen palaamista.
Se sanonta, että terveyttään arvostaa vasta kun sen menettää, on kyllä paikkansa pitävä. Sitä tuli vaan aiemmin ajateltua, että onpa kiva, kun ei ole ikinä tarvinnut sairastaa juuri mitää enkä ollut ennen 23 ikävuotta joutunut juuri minkäänlaisiin tutkimuksiin tai operaatioihin ja harhakuvitelmissani ajattelin asioiden olevan aina niin. Mutta kaipa joku sitten isosta kirjasta katsoi, että tuo tyttö on päässyt sen verran helpolla, että nyt laitetaan koettelemusta niskaan oikein isolla lapiolla. Siltä se synkimmillään tuntui. Mutta nyt siis iloitsen nykyisestä hienosta tilanteesta!!
Ja lupaan, että tämä postaus jää ainoaksi laatuaan. Tässä blogissa ei ole tarkoitus nyyhkytellä näillä sairausjutuilla enempää, niin kuin en ole tehnyt tähänkään mennessä. Mutta tällainen loppuyhteenveto tuntui nyt jotenkin ajankohtaiselta ja kyseessä on kuitenkin hyvät uutiset. Minähän muuten aloitin tämän blogin kirjoittamisen ollessani yhden leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla, joten jotain kivaakin sairastamisesta seurasi. Ilman saikkua minulla tuskin olisi ollut aikaa tutustua blogien ihmeelliseen maailmaan saati sitten laittaa pystyyn omaa. Ja ilman tätä blogia jäis moni kiva juttu kokematta.
Mitä ilon aiheita teillä on ollut tänään?
Kommentit