Mä olen pahan ja raastavan ongelman edessä. Minulla olisi lahjakortin muodossa sata euroa Biancoon korvamerkittyä rahaa tuhlattavana. Siis sata euroa! Iso raha. Onneksi sitä ei tarvitse välttämättä käyttää kerralla, sillä en luota Biancon laatuun ihan niin vakaasti, että ostaisin sieltä kenkiä, joiden hinta on kolminumeroinen. Eli toiveissa on hölvätä tuo raha vaikkapa kaksiin eri kenkiin. Ja jotta ilmaisesta rahasta olisi mahdollisimman paljon ja pitkään kestävää iloa on se siksikin kivempi käyttää kahteen eri ostokseen eri aikoina. Tosi järkevää laskelmointia jälleen.. :)
No mutta siihen ongelmaan siis. Probleema on se, että just nyt kun kerrankin saisin ihan luvan kanssa käyttää rahaa kenkiin, ei tuossa puljussa, johon maksuvälineeni käy, ole yhtään sydäntäni sykäyttävää kenkäparia taikka laukkua. Joo, siis toki sen voi laittaa talteen ja odotella, että jotain ihanaa ilmestyy hyllyyn, mutta ymmärrättekö te, että se lappu polttelee taskussani!!! Ilmaisia kenkiä!!!
Kokosin Biancon sivuilta minua eniten miellyttäneet tuotteet ja ammun ne nyt sitten alas yksitellen.
Kokosin Biancon sivuilta minua eniten miellyttäneet tuotteet ja ammun ne nyt sitten alas yksitellen.
- vasemman yläkulman saappaat/nilkkurit/mitkälieneekään ihastuttavat värinsä vuoksi. Olen viimeisen kuukauden aikana huomannut suhtautuvani violettiin kuin huumeeseen. Kaikki violetti näyttää silmissäni ihanalta. (Ja tästä muistinkin, et pitää esitellä tämän päivän asu, jotta näette mun yhden uusimmista violeteista hankinnoistani..) No mutta, vaikka ne onkin violetit, niin en voisi hankkia niitä, koska A) materiaali on jotain mokkatouhua B) en maksaisi herkistä mokkahommista sitä yli sataa euroa, minkä noi töppöset kustantaisivat.
- oikean ylänurkan korkkarit viehättivät samasta syystä kuin edellisetkin, eli väri olis jees. Mutta eiköhän mulla noita perusmallisia korkkareita ole jo siinä määrin, etten viitsi ostaa jotain "ihan kivoja" viemään tilaa kenkähyllystäni.
- musta clutch niittikoristeilla olisi niin minun näköiseni, kuin vaan laukku voi olla ja tätä himottelin liikkeessä ihan livenä jo ennen lahjakortin saantiakin. Mutta syy miksi jätin sen ostamatta, on se, että omistan laskujeni mukaan ainakin kolme mustaa clutchia. Eipäs kun neljä..
- eniten tarpeeseen olisi tuo läppärilaukku. Kuljetan kannettavaa mukana usein kodin ja työpäaikan väliä ja valkoinen mussukkani on napattava mukaan myös kaikille Tampereen reissuille olipa kyseessä sitten koulu- taikka työpäivät. Värivaihtoehdot ovat tuo pinkki tai musta ja niistä musta on tylsä ja toi pinkki ehkä vähn liikaa. Ei tuota löytyis violettina... Mutta ehkä mä käyn tarkastamassa liikkeessä miltä toi pinkki näyttää livenä. Mutta ehkä kuitenkin 47 € olisi tuosta hieman liikaa.. Etenkin kun koneeni mahtuu kyllä vaivatta melko moneen jo omistamaani käsilaukkuun ja kulkee pussukallaan suojattuna muidenn tavaroiden joukossa ihan vaivatta. Mutta olishan se silti kiva, jos sille olis oma laukku.. Ja meinaan siis nättiä laukkua, toki multa löytyy sellanen ruma perus läppäriveska, mut se on turhan iso mun Macbookille. Eli pienoinen tarve olis, mut ei sit ehkä kuitenkaan..
- violetin ohella harmaa on innostanut syksyn tullen todella kovasti ja vetoketjujakaan ei voi koskaan olla vaatteissa liikaa. Niitä voi olla vain liian vähän, kuten tilanne on minun vaatekapissani, mulla on ihan liikkaa vetoketjusomisteisia releitä!! Eli harmaa+vetoketju tekee nilkkureista houkuttelevat, mutta minulla on kaapissa parit noita paljon nätimmät nilkkurit (esim. uudet mokka-Bronxit) ja noidenkin hinta oli reippaasti yli satasen, joten ammutaan alas tuokin idea.
Mitä muuten noihin kenkien hintoihin tulee, niin olen todella nihkeä maksamaan kengistä yli satasta. Mä omistan ihan muutamat yli sadan euron kengät (siis sellaisia joista olisin todellisuudessa itse loppujen lopuksi maksanut yli satasen) ja ne on sitten ollut jotakin todella huumaavaa rakkautta. Nämä kaikki kengät ovat olleet esillä täälä blogissa aiemminkin, mutta tuleepa kertausta.
Toiset kolminumeroisen loven lompakkoon tehneet huumaavaat söpöläiset olivat toissa jouluna itselle joululahjaksi hankkimani leopardi-korkkarit. En jaksanut kaivella kengistä yksittäistä kuvaa, joten saatte kertauksena kokonaisen kuvakollaasin asusta, jossa kävin vuosi sitten juhlimassa kaveripariskunnan naimakauppaa. Silloin kallis joululahjani pääsi arvoisiinsa juhliin. Montaa kertaa ei ole vielä ollut tarpeeksi hyviä kekkereitä leopardien ulkoiluttamiseksi, mutta ehkäpä tuleva pikkujoulukausi tuo muutoksen asiaan. Ja jep jep.. onko sellaset lähes 10 kiloa hoikempi Tuhlaus tuossa kuvassa.. saattaapa olla...
Monen moisilla reissuilla kaverina kulkeneet punaiset parhaudet rokottivat kuusi vuotta sitten mamman rahapussia Italiassa noin satasen verran, mutta nämä maailman mukavimmat jalkineet ovat olleet monta kertaa hintansa arvoiset. Yhdessä on rymytty festareita ja raahauduttu unisena koulutunneille niin hameessa kuin housuissakin. Nämä kengät olivat myöskin ne yksilöt, jotka vedin jalkaani reisitaskuhousujen ja mamman neulomien villapaitojen seuraksi rämpiessäni kylminä talviaamuina pelokkaana sairaalalle monenmoisiin tutkimuksiin. Edustavat minulle turvallisuutta ja pysyvyyttä.
Muuten olen normisti kalleimmat kengät hankkinut vasta reiluista alennusmyynneistä tai huudellut löytöhinnoilla eBaystä ja säästänyt huimia summia. (siis tottakai se on säästöä, että ostaa huvin vuoksi Bronxin 160 € saappaat 43 eurolla) :)
Pitääkin muuten huomenaamuna muistaa hakea nuo beibet suutarilta venytyksestä. Varren suu oli just niin justiinsa, että vein venytettäväksi, jotta sisään mahtuis ehkä farkkuleggareihin kiedotut kintutkin. Kauhean vaikeaa päättää laittaisko huomenna murun veljen ja sen kihlatun tupareihin nuo saappaat, (jotka tuntuu sit taas ihan uudelta kesän mittaisen eron jälkeen) vai ne uudet nilkkurit. Loppu vaatetus kun riippuu sitten pitkälti kenkävalinnasta... Hankalaa on. Mutta onneksi huomenna on töistä tulon jälkeen aikaa vaatteiden valintaan ja miekkaamiseen yhteensä ehkä kymmenen minuuttiia, joten ei siinä ehdi kummoista ongelmaa muodostamaan.
Jos mä eilen bloggasin kivuliaasti mahallani sängyllä, niin nyt kyykötän verkon toivossa sohvalla ja läppäri on sohvan selkänojalla. Ergonomia on ihan ylimainostettu juttu!
Millaisia summia sinä olet valmis maksamaan kengistä ja millä kriteereillä?
Jos mä eilen bloggasin kivuliaasti mahallani sängyllä, niin nyt kyykötän verkon toivossa sohvalla ja läppäri on sohvan selkänojalla. Ergonomia on ihan ylimainostettu juttu!
Millaisia summia sinä olet valmis maksamaan kengistä ja millä kriteereillä?
Kommentit