Apuaaaa! Pakko avautua nyt ihan just heti tuoreeltaan, kun ärsyttää ja ällöttää ihan kauhiasti. Ällötyksen aihe on tuo just nyt ruudussa ekaa kertaa pyörivä Maria!-talkshow. Mä en kauheasti seurannut Veitolan aiempaakaan ohjelmaa, joten en myöskään odottanut tätä pläjäystä mitenkään herkeämättömänä. Sattui nyt kuitenkin tuo töllö olemaan kyseisellä kanavalla nyt kun kyseinen nainen marssi suorana olohuoneeseeni, joten jäin seuraamaan. Ja joku siinä on sellaista, että en kestä. Tiedättekö sen selittämättömän tunteen, kun joku ihminen vaan saa sun karvat pystyyn siitäkin huolimatta, että et pysty nimeämään siihen mitään selkeää syytä. Mulla tuli tosta Mariasta just sellanen pieni puistatus. Se stailaus ja se puhetyyli ja jotenkin koko ohjelman fiilis heti ensimetreillä. Ja mitkä ne oli ne tökeröt poskipunat? Ja mä haluan nyt painottaa, että mä en vähättele Veitolan toimittajan kykyjä, sillä olen kyllä pitänyt esimerkiksi hänen kirjoittamistaan kolumneista, mutta mä en vaan pidä sen katsomisesta ja kuuntelemisesta.
Mut siitä vaivaantumisesta vielä, että sitä oli kotisohvalla havaittavissa huomattavasti lisää siinä vaiheessa, kun se paidaton nuori kolli kantoi estradille ensimmäisen vieraan. Paola Suhonen on mulle vähän samanlainen karvat pystyyn nostava hahmo kuin Veitola. Kaikki trendikkäänä itseään pitävät urbaanit nuoret naiset ja etenkin media jaksaa hehkuttaa sen tekemisiä ja mä vaan olen aina miettinyt, että ainuttakaan sen riepua en niskaani kiskoisi. Ja nyt se sitten kutsutaan telkkariin kertomaan tissit vyötärövyön päällä roikkuen, miten se lähtee amerikkaan toteuttamaan unelmaansa ja tekemän leffoja. Miten niin tekemään? Miten niitä vaan mennään yhtäkkiä tekemään? On hirveen kiva päästä ihmisille osoittamaan, että mä koen nyt menestyneeni tässä tähän astisessa jutussa niin hyvin, et uskallan tehdä tällasen hirmu repäsevän jutun ja lähden rapakon taakse toteuttamaan itseäni. Toisin sanoen se on repinyt teltta- ja tipu-kuoseillaan sen verran massia, että saattaa pitää sapattivapaata ja lähteä notkumaan isoon omenaan alibinaan joku elokuva-alan opiskelu. Mut silti ei varmasti pystytä pitämään nassua pois täältä kotomaan medioista. Ja mikä ihme harrastelutaidepläjäys se mustavalkoinen videoklippi oli, jonka ne näytti esitelläkseen Paolan tyyliä elokuvantekijänä? Jep. Hollywood here she comes!
Talk show ei todellakaan ole mikään helppo laji eikä etenkään tämän kokoisessa maassa kuin Suomi. Vaikka toimittaja olisikin mielenkiintoinen ja osaava persoona, on todella haastavaa löytää mielenkiintoisia vieraita. Ja etenkin kun ne vieraat olisi hyvä löytää kehä kolmosen sisäpuolelta, koska olisi liian kallista maksaa yhdenkään tyypin matkoja studiolle jostakin maakunnista. Ja sitten kun ne tyypit tosiaan on löydettävä sieltä uudeltamaalta, niin hyvin nopeasti se on melko pieni piiri, joka sitten pyörii kaikkien haastateltavana. Kun Kauko Röyhkä kirjoitti surkean kirjan pornotähti Henry Saaresta, kävivät he kertomassa kyseisestä kolmen vartin tuotoksesta (sen verran tuon kokonaisen kirjan lukemiseen meni studion sohvalla ennen lähetyksen alkua) jokaisessa kyseisenä syksynä tuotannossa olleessa keskusteluohjelmassa. Samoin tuo jo aiemmin mainitsemani tissitähti, joka päästi huonosti pukeutuvan varatun jalkapalloilijan silittämään mirriään, sai luvan kertoa tuota mielenkiintoista tarinaa noissa samoissa suorissa lähetyksissä. Sellanen oli meininki syksyllä 2004.
Mä olin neljä vuotta sitten työharjoittelijana mukana tekemässä yhtä hetken aikaa elänyttä talk showta. Ja se vieraiden keksiminen ja metsästys oli yhtä tuskaa. Viimeistään sinä päivänä kun menin aamulla töihin odottaen innolla illan lähetystä ja sen vierasta Herra Ylppöä ja sainkin kuulla, että kyseinen muusikko oli viime hetkellä vaihdettu Martina Aitolehteen, ajatukseni kristallisoituivat siltä osin, että tiesin haluavani tehdä työkseni jotain muuta kuin televisiopurkkaa. Kokemus oli mieleenpainuva ja työporukka todella viihdyttävä, mutta suurin anti kyseisestä työkokemuksesta oli todellakin televisioviihteen yliviivaaminen "mitä haluan tehdä isona"-listaltani.
Tänään alkaneessa tuoreessa talk showssa ekan lähetyksen kattaus koostui vaatesuunnittelija-wannabe-elokuvantekijästä, jääkiekkoilijasta ja tissityrkystä, eli sisällön taso ei ole muutamassa vuodessa juuri kehittynyt. Kaikki kepeät talk show yritelmät niin vuonna 2004, kuin tälläkin hetkellä, sortuvat siihen samaan kaavaan, jossa mitäänsanomattomien haastattelujen välejä tilkitään kököillä sketseillä ja väkisin väännetyillä anekdooteilla, joita alleviivataan photoshopatuilla still-kuvilla. (mä tein muiden hommien ohella myös juuri noita phtoshoppi-kuvituksia) Vaikka mä olen tietoinen monista keskusteluohjelman realiteeteista suomenmaassa, niin olen siitäkin huolimatta pettynyt ja odotan edelleen, että joku tuotantoyhtiö tekisi sen mitä niin moni on yrittänyt, eli mielenkiintoisen (suoran) talk shown. Ai niin, sellainenhan on jo. arto Nyberg nimittäin. Ehkä mun on vaan hyväksyttävä se tosi asia, että asiat kepeä, talk show ja Tuhlauksen kriteerit, ei vaan mahdu samaan pakettiin.
Ei tää nyt liittynyt mitenkään tämän blogin aihepiiriin, joten sitoakseni postauksen tämän kyseisen blogin aihealueisiin sopivaksi, todettakoon, että sekä Marian, että Paolan mekot olivat aika karmaisevia. Paolan oli vähän parempi, mutta en joe aiemmin mainitsemani vyön päällä ilman liivejä roikkuvat rinnat tekivät kokonaisuudesta ainoastaan nolon jatyylittömän. Marian kengät puolestaan olivat melko herkut ja sen jääkiekkoilijan (kumpi ruutu se nyt sitten olikin) t-paita oli just sen näkönen, et se passais mun murun päälle. Että siinä teille aiheeta tyyli ja vaatteet!
PS. ekat tissit ja persnoro jo nähty BB:ssä ja mä olen nähnyt tätä viisi minuuttia.. Huoh.
pps. sillä välin kun lisäsin postaukseen kuvia ehti ruutuun lävähtää jo monta paljasta pakaraa lisää. Huoh ja huoh.
Mä olin neljä vuotta sitten työharjoittelijana mukana tekemässä yhtä hetken aikaa elänyttä talk showta. Ja se vieraiden keksiminen ja metsästys oli yhtä tuskaa. Viimeistään sinä päivänä kun menin aamulla töihin odottaen innolla illan lähetystä ja sen vierasta Herra Ylppöä ja sainkin kuulla, että kyseinen muusikko oli viime hetkellä vaihdettu Martina Aitolehteen, ajatukseni kristallisoituivat siltä osin, että tiesin haluavani tehdä työkseni jotain muuta kuin televisiopurkkaa. Kokemus oli mieleenpainuva ja työporukka todella viihdyttävä, mutta suurin anti kyseisestä työkokemuksesta oli todellakin televisioviihteen yliviivaaminen "mitä haluan tehdä isona"-listaltani.
Tänään alkaneessa tuoreessa talk showssa ekan lähetyksen kattaus koostui vaatesuunnittelija-wannabe-elokuvantekijästä, jääkiekkoilijasta ja tissityrkystä, eli sisällön taso ei ole muutamassa vuodessa juuri kehittynyt. Kaikki kepeät talk show yritelmät niin vuonna 2004, kuin tälläkin hetkellä, sortuvat siihen samaan kaavaan, jossa mitäänsanomattomien haastattelujen välejä tilkitään kököillä sketseillä ja väkisin väännetyillä anekdooteilla, joita alleviivataan photoshopatuilla still-kuvilla. (mä tein muiden hommien ohella myös juuri noita phtoshoppi-kuvituksia) Vaikka mä olen tietoinen monista keskusteluohjelman realiteeteista suomenmaassa, niin olen siitäkin huolimatta pettynyt ja odotan edelleen, että joku tuotantoyhtiö tekisi sen mitä niin moni on yrittänyt, eli mielenkiintoisen (suoran) talk shown. Ai niin, sellainenhan on jo. arto Nyberg nimittäin. Ehkä mun on vaan hyväksyttävä se tosi asia, että asiat kepeä, talk show ja Tuhlauksen kriteerit, ei vaan mahdu samaan pakettiin.
Ei tää nyt liittynyt mitenkään tämän blogin aihepiiriin, joten sitoakseni postauksen tämän kyseisen blogin aihealueisiin sopivaksi, todettakoon, että sekä Marian, että Paolan mekot olivat aika karmaisevia. Paolan oli vähän parempi, mutta en joe aiemmin mainitsemani vyön päällä ilman liivejä roikkuvat rinnat tekivät kokonaisuudesta ainoastaan nolon jatyylittömän. Marian kengät puolestaan olivat melko herkut ja sen jääkiekkoilijan (kumpi ruutu se nyt sitten olikin) t-paita oli just sen näkönen, et se passais mun murun päälle. Että siinä teille aiheeta tyyli ja vaatteet!
PS. ekat tissit ja persnoro jo nähty BB:ssä ja mä olen nähnyt tätä viisi minuuttia.. Huoh.
pps. sillä välin kun lisäsin postaukseen kuvia ehti ruutuun lävähtää jo monta paljasta pakaraa lisää. Huoh ja huoh.
Kommentit