Olipas turhanpäiväinen reissu. Ukko lähti poikien kanssa iltaa viettämään ja minä päätin sitten liittyä seuraan siinä vaiheessa kun pääsivät baariin. Kävinpä sitten pyörähtämässä reilun tunnin verran Sedun juottolassa näkemässä yhtään ainoaa tuttua niiden poikien lisäksi joiden kanssa muru oli liikkeessä. Tai no, yksi blogistaniasta tuttu hahmo kyllä vilahti, mutta hänen kanssaan tyydyimme vain hymyilemään toisillemme vinosti ohittaessa. Mä en vaan koskaan totu siihen, että bongailee tosielämässä näitä ruudun kautta tuntemiaan hahmoja. se on aina yhtä absurdia.

Ulkoiluvaatteet löytyi kaapista aivan ihmeen kivuttomasti. Viime viikonloppuna hyväksi havaitut farkkulegginssit ja Miss Sixtyn korkkarit huusivat tahtovansa päälleni uudestaan ja viimeisen parin viikon aikana vaivannut viehtymys violettiin saneli laukun, rannekorun ja topin. Vanha seeprapaita puolestaan kurkkasi kaapista syyllistävästi, koska ei ollut päässyt sieltä ulkoilemaan hyvin pitkään aikaan. Tunsin näissä vetimissä itseni jotenkin normaalia hoikemmaksi ja kaikin puolin sen verran upeaksi, että jopa mönkään menneiden työjuttujen matalaksi vetämä mieleni jopa hieman piristyi. Mutta korostan siis, että todella hieman.

1828252.jpg

  • farkkulegginssit/Pieces
  • violetti toppi, laukku ja rannekoru/H&M
  • seeprapaita/Seppälä
  • kengät/MissSixty

Tukan liian pitkänä roikkuva malli pakotti taas keksimään jotain korkeuksiin sunntautuvaa ja tupeerauskamman kurittamaa lookkia. eli tollasella ihme heitolla taas mentiin. Musta tuntuu tää naamalta poisvedetty malli jotenkin niin raikkaalta ja kasvoja liftaavalta, että taidan harkita vetäväni tukan jälleen kerran hyvin hyvin lyhyeksi. Eli pois kaikki se otsalla roikkuva ällötys. Koska ei se vaan mulla toimi niinkuin sillä Rihannalla. :P

1828253.jpg

Mun silmistä tulee kyllä ihan ihme viirut kun mä hymyilen..

Minkä tuomion mun seeprailu oikein saa?

Älytkäähän vilkaista myös tätä edeltävä postaus, sillä se sisältävää myytäviä kenkiä ja vaatteita!