Mun piti kirjoittaa tähän, että jos jostain tippuisi syliini kahden kuukauden palkan verran ylimääräistä rahaa, niin voisin tuhlata ne alla näkyviin ihanuuksiin. Heti kyseisen ajatuksen vilahdettua mielessäni tajusin kuitenkin, että tosiasiassa käyttäisin ylimääräiset kaksi tonnia kyllä ihan muuhun kuin ylihintaisiin kenkiin ja laukkuun. Sijoittaisin rahat nimittäin uuteen kamerarunkoon. Kahdella tonnilla saisin tämän hetkisiin koulutarpeisiini sopivan rungon, mutta objektiivi rahat pitäisi kaivella vielä lisäksi.
Eli, täytyy siis esitellä nämä kuolaamani turhuudet niin, että nämä hankkisin, jos mulla olis niin paljon rahaa, ettei tarvitsisi juurikaan priorisoida materialistisia haluja ja tarpeitaan. Violetti on pikku hiljaa alkanut hiipiä sydämeeni ja sitä kautta pieninä annoksina garderoobiini ja kuten jonkun ajan takaisesta kenkäpostauksesta ehkä kävi selväksi, olen hulluna kiiltonahkaan. Nuo rakkaudet kun yhdistetään, niin minkä veskan voisi kuvitella paremmin piristävän syksyisiä asukokonaisuuksiani kuin tuo Mulberryn namunen? Eli laittakaapa nyt kaikki sitten se violettien kiiltävien laukkujen tutka päälle ja raportoikaa löydöistä sitten tänne!
Tuollaisia varrettomia (nilkkureita, korkkareita, mitä nämä on suomeksi?? en halua käyttää englannin kielisiä nimityksiä..) popoja, on alkanut näkymään joka puolella. Jälleen kerran oiva osoitus siitä kuinka muotimaailma on onnistunut luomaan päähäni tarpeen. Tuollaiset puuttuvat kaapistani ja minut on aivopesty luulemaan, ettei syyspukeutumisestani tule yksinkertaisesti mitään ilman kyseisen mallisia jalkineita. Yhdet vetoketjulla! varustetut Vagabondit tuli jo vastaan Andiamossa, mutta tyydyin vain hipelöimään uskaltamatta edes sovittaa. Pelkäsin niiden tuntuvan liian hyviltä jaloissa. Nuo kuvassa näkyvät Rupert Sandersonit voisivat kyllä huoman korkonsa vuoksi jäädä pelkiksi bilekengiksi, joten ehkä nyt ei sit kuitenkaan kauheasti harmita, etten ole tarpeeksi varakas niitä hankkiakseni. Mutta kauniita ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan, joten voihan niitä ihailla.
Kun nyt aloin sitten ajattelemaan tuota "jos minulla olisi ylimääräiset kaksi tonnia, ostaisin kameran"-juttua, tajusin, että voisihan tuota ajatusta alkaa soveltamaan pienemmissäkin rahamäärissä. Eli mitä jos tästä lähtien joka kerta jonkin vaatteen tai muun hömpän ostoa suunnitellessani miettisinkin mitä minä haluan vielä kovemmin kuin sitä vaatetta. Saisikohan sitä pikku hiljaa edes jonkinlaisia summia säästöön sitä runkoa varten, jos pyrkisi tuollaiseen harkitsevuuteen? Minähän olen nyt yritellyt sitä shoppailulakkoa tässä elokuussa. Täytyy myöntää, että yhden vaatteen olen ostanut, mutta siitä sitten vasta myöhemmin, kun se saapuu ja selviää onko se minua varten vai meneekö myyntiin eteenpäin. Eli kuten arvata saattaa, kyseessä on eBay löytö, jonka suhteen ei ollut aikaa miettiä ja harkita ja jättää hankintaa syyskuulle, vaan päätös hankinnasta piti tehdä nopeasti ja shoppailulakosta huolimatta. MIikäli ostos osoittautuu sellaiseksi kuin odotan, voisin väittä sen olevan huippulöytö ja ihan sallittu shoppailulakon rikkomus. Mikäli taas se osoittautuu minulle huonoksi ja saan sen myytyä, niin silloinhan sitä ei edes lasketa shoppailuksi. Eihän? Ja kuka siis muka selittelee omaa ostoskäyttäytymistään? :)
Yritän siis alkaa miettimään elämässäni tarkemmin mitä oikeasti haluan. Haluanko mieluummin syödä jotain roskamättöä vai olisiko minulle tärkeämpää laihtua? Jäisinkö sohvalle makaamaan, vai olisiko tärkeämpää mennä harjoittelemaan kuvaamista, jotta joskus pääsisin ammatillisiin päämääriini? Osataisinko kivan näköisen paidan, jollaisia minulla on kaapissani jo useampi, vai säästäisinkö rahat suurempiin hankintoihin, kuten siihen kameraan?
Onnistutteko te ihmiset tällaisessa kurinalaisuudessa, vai kuljetteko mielitekojen mukaan?
Kun nyt aloin sitten ajattelemaan tuota "jos minulla olisi ylimääräiset kaksi tonnia, ostaisin kameran"-juttua, tajusin, että voisihan tuota ajatusta alkaa soveltamaan pienemmissäkin rahamäärissä. Eli mitä jos tästä lähtien joka kerta jonkin vaatteen tai muun hömpän ostoa suunnitellessani miettisinkin mitä minä haluan vielä kovemmin kuin sitä vaatetta. Saisikohan sitä pikku hiljaa edes jonkinlaisia summia säästöön sitä runkoa varten, jos pyrkisi tuollaiseen harkitsevuuteen? Minähän olen nyt yritellyt sitä shoppailulakkoa tässä elokuussa. Täytyy myöntää, että yhden vaatteen olen ostanut, mutta siitä sitten vasta myöhemmin, kun se saapuu ja selviää onko se minua varten vai meneekö myyntiin eteenpäin. Eli kuten arvata saattaa, kyseessä on eBay löytö, jonka suhteen ei ollut aikaa miettiä ja harkita ja jättää hankintaa syyskuulle, vaan päätös hankinnasta piti tehdä nopeasti ja shoppailulakosta huolimatta. MIikäli ostos osoittautuu sellaiseksi kuin odotan, voisin väittä sen olevan huippulöytö ja ihan sallittu shoppailulakon rikkomus. Mikäli taas se osoittautuu minulle huonoksi ja saan sen myytyä, niin silloinhan sitä ei edes lasketa shoppailuksi. Eihän? Ja kuka siis muka selittelee omaa ostoskäyttäytymistään? :)
Yritän siis alkaa miettimään elämässäni tarkemmin mitä oikeasti haluan. Haluanko mieluummin syödä jotain roskamättöä vai olisiko minulle tärkeämpää laihtua? Jäisinkö sohvalle makaamaan, vai olisiko tärkeämpää mennä harjoittelemaan kuvaamista, jotta joskus pääsisin ammatillisiin päämääriini? Osataisinko kivan näköisen paidan, jollaisia minulla on kaapissani jo useampi, vai säästäisinkö rahat suurempiin hankintoihin, kuten siihen kameraan?
Onnistutteko te ihmiset tällaisessa kurinalaisuudessa, vai kuljetteko mielitekojen mukaan?
Kommentit