ARGH!!! Mä olen istunut tässä koneella varmaan viimeiset pari tuntia kiroilemassa tämän Vuodatuksen takia. Ei vaan millään suostu lataamaan kuvia galleriaan. Aina joku errorvirhetuskahäiriö! Pitäis niiin kovasti vaihtaa sinne Bloggeriin, kun vaan olis aikaa tehdä ulkoasu yms. Tällä hetkellä ei kuitenkaan sitä aikaa ole. Kouluhommat hönkii niskaan ja töissä eletään edellen kiireistä aikaa kaikkien hääkuvausten ja rippiläisten kuvatilauksien kera. Esim. keskiviikkona tein kevyen 13h työpäivän. Ei siis kauheasti irtoa aikaa ylimääräisille aktiviteeteille.
Tämän parin tunnen ähräyksen tuloksena sain kuitenkin ladattua tänne ne muutamat kuvat, jotka muruni eilen kännykällään nappasi. Aikataulu meni tosiaan alkuperäisen aavistukseni mukaisesti todella tiukaksi. Pääsin lähtemään töistä Tampereelta puoli kolmelta ja auton palautuksen ja työpaikalle tavaroiden nakkaamisen jälkeen kello löi jo tasan neljä, kun vasta pääsin hikisenä sisään kotiovestamme. Hääpäri oli siinä vaiheessa jo viettänyt auvoista avioelämää lähes tunnin verran. Onneksi olin älynnyt ajella sääret jo edellisenä iltana, joten suihkusta selvisi melko pikaisesti. Vaatteet ja korut olin kenkiä lukuunottamatta miettinyt jo valmiiksi, joten eniten aikaa veivät tukka ja nassu. Noin klo 17:15 kuitenkin saavuimme juhlapaikalle juuri parahiksi, jotta ehdimme vielä hakemaan ruokaa ennen kuin ne kerättiin pois.
Tämän parin tunnen ähräyksen tuloksena sain kuitenkin ladattua tänne ne muutamat kuvat, jotka muruni eilen kännykällään nappasi. Aikataulu meni tosiaan alkuperäisen aavistukseni mukaisesti todella tiukaksi. Pääsin lähtemään töistä Tampereelta puoli kolmelta ja auton palautuksen ja työpaikalle tavaroiden nakkaamisen jälkeen kello löi jo tasan neljä, kun vasta pääsin hikisenä sisään kotiovestamme. Hääpäri oli siinä vaiheessa jo viettänyt auvoista avioelämää lähes tunnin verran. Onneksi olin älynnyt ajella sääret jo edellisenä iltana, joten suihkusta selvisi melko pikaisesti. Vaatteet ja korut olin kenkiä lukuunottamatta miettinyt jo valmiiksi, joten eniten aikaa veivät tukka ja nassu. Noin klo 17:15 kuitenkin saavuimme juhlapaikalle juuri parahiksi, jotta ehdimme vielä hakemaan ruokaa ennen kuin ne kerättiin pois.
Koska edellisestä kampaamokäynnistä on jo vierähtänyt liian monta viikkoa, oli karvojen kanssa pikku ongelmia. Föönasin Tigin Root-boostin kera ja tupeerasin ja tupeerasin, jotta sain etutukkaa nousemaan sen verran, että sen alta näki jotain. Tuolta ruusun puolelta tukan etuosa on ihan liian pitkä asettuakseen enää nätisti otsalle, joten vedin tuonne sivulle ruman jakauksen, jonka sitten piilottelin tuolla Lindexin ruusulla ja kiskoin haituvat korvan taakse piiloon. Viimeistelin harakanpesän sukimalla siihen hieman kiiltovahaa. Pikaiseksi hätäratkaisuksi mielestäni melko kiva lopputulos. Ton ruusun kanssa vaan meinasi hermo mennä kun ei sitä meinannut saad millään pysymään päässä sillä pininllä, joka siinä jo valmiina oli. Pinnin lisäksi ruusussa oli myös hakaneulaviritys, joka hieman haittasi sen pinnin tukkaan työntämistä. Koska mulla ei ollut aikaa alkaa irrottaman sitä neulaa, joka siis oli hiemna tiellä, ratkaisin asian kiinnittämällä kukkasen päähäni yhdellä ylimääräisellä tukkapinnillä, jonka sitten työnsin siinä jo olevien hakaneulan ja pinnin lävitse. Pysyi ihan kiitettävästi, koska vietin illan hyvin hilitysti istuskellen intoutumatta tanssimaan. Musiikki oli nimittäin lähes koko ajan sellaista paria vaativaa ja oma ukkoni ei halunnut minua parketilla pyörittää, joten tanssin loppuillasta yhden ainoan kipaleen morsiamen isän kanssa sotkeutuen hänen jalkoihinsa. Ja minä kun joskus vuosia sitten kuvittelin jopa osaavani perus paritanssit. Ja katin kontit! Kauheaa sekoilua.
Meikin puolesta mentiin nopeasti toteutetulla ja melko huomaamattomalla maalauksella. Kevyt pohja, aurinkopuuteria, hieman beigen ja kullansävyjä luomille, rajaukset, ripsari, kulmat ojennukseen ja huulikiilto veivät reilut viisi minuuttia. Lopputuloksesta ei kuitenkaan ole nähtävillä kunnon kuvia, mutta ei siis todellakaan mitään ihmeellisyyksiä.
Kengiksi valikoituivat asun tyyliin mielestäni upeasti sopivat mamman vanhat Desireet, joissa korkoa ihan vaan 2-3 cm. Tosi outoa olla juhlissa noin matalilla kengillä, sillä viihdyn yleensä aina lähemmäs kymmenen sentin koroissa. Mutta näillä kaunottarilla jaksoikin hyvin koko illan, eikä kenkäpussissa mukaan nappaamilleni kultaisille balleriinoille tullut missään vaiheessa tarvetta.
Kengiksi valikoituivat asun tyyliin mielestäni upeasti sopivat mamman vanhat Desireet, joissa korkoa ihan vaan 2-3 cm. Tosi outoa olla juhlissa noin matalilla kengillä, sillä viihdyn yleensä aina lähemmäs kymmenen sentin koroissa. Mutta näillä kaunottarilla jaksoikin hyvin koko illan, eikä kenkäpussissa mukaan nappaamilleni kultaisille balleriinoille tullut missään vaiheessa tarvetta.
Päädyin laittamaan mekon ilman rintaliivejä ja hyvä niin. Ilma olisen verran lämmin, että topatut olkaimettomat liivit silikoninauhoineen olisivat varmaan tuntuneet tukalilta. Puku on niin hyvin tehty ja juuri sopiva, joten sitä tarvitse koskaan nostella ylös ja korjailla, eli mitään vaaraa tissien yllättävästä julkisesta esiintymisestä ei ollut. Muutenkaan liivittömyys ei tuossa koltussa tuntunut tuki"luidensa" ansiosta mitenkään epämiellyttävältä.
Vedin mekon alle mustan alennusmyynnistä hankkimani hieman slimmaavan alushameen. Se toi hieman ryhtiä alavatsaan ja auttoi taikomaan esiin pientä illuusiota vyötäröstä. 10 denierin stay-upitkin tekivät historiaa ja säilyivät ehjinä kotiin saakka! Ehkä eka kerta ikinä, kun en joutunut riisumaan rikkinäisiä sukkia kesken illan. Mutta se onkin yksi syy miksi tykkään stay-upeista sukkahousuja enemmän, että niitä ei tarvitse kiskoa vessassa käydessä eestaas, ja siksi todennäköisyysprosentti niiden ehjänäpysymisen suhteen on huomattavasti sukkahousuja korkeampi.
Vedin mekon alle mustan alennusmyynnistä hankkimani hieman slimmaavan alushameen. Se toi hieman ryhtiä alavatsaan ja auttoi taikomaan esiin pientä illuusiota vyötäröstä. 10 denierin stay-upitkin tekivät historiaa ja säilyivät ehjinä kotiin saakka! Ehkä eka kerta ikinä, kun en joutunut riisumaan rikkinäisiä sukkia kesken illan. Mutta se onkin yksi syy miksi tykkään stay-upeista sukkahousuja enemmän, että niitä ei tarvitse kiskoa vessassa käydessä eestaas, ja siksi todennäköisyysprosentti niiden ehjänäpysymisen suhteen on huomattavasti sukkahousuja korkeampi.
Morsian, Taru, oli kaunis, niin kuin tapana on. Tykkäsin kovasti hänen pukunsa kauniista sävystä ja yksinkertaisesta mallista. Tuollaiset pehmeät hiekan ja beigen sävyt sopivat mielestäni loistavasti morsiuspukuihin. En itse välitä puhtaan valkoisista tylliunelmista oikeastaan lainkaan. Tarun puvussa oli pieniä yksityiskohtia, kuten hienovarainen rypytys toisella sivulla ja kaunis ruusu lantiolla, pienin helmin kirjailtu käänne yläreunassa sekä upea nappirivistö selkämyksessä. Sulhasen onneksi napit olivat kuitenkin vain silmänlumetta ja mekon avaaminen tapahtuu oikeasti vetoketjulla. :)
Minulla asuisteina toimivat eBaysta hankittu kullan värinen rusetticlutch, mamman vanha norsunluurannerengas ja Seppälästä 0,95 e hankitut korvarenkaat, joissa kenkien väriin sopivia helmiä, sekä boolimuki. Oli todella hyvää juomaa ja sitä upposi minunkin kurkustani jokunen mukillinen. Tulin kyllä siihen tulokseen, että kovin vahvaa se ei voinut olla, koska mitään kompurointia se ei aiheuttanut ja tänäänkin olo on ollut todella hyvä :)
Täytyy sanoa, että tuo puku on kyllä ihan unelma. Tunnen itseni siinä aina todella hyväksi ja tyylikkääksi. Ja se myös tuntuu piilottavan kiloja ja tuovan lisää pituutta. eli kaikin puolin täydellinen asu! Mitä muiden ihmisten pukeutumiseen tulee, niin naisilla näkyi yllättävän paljon pitkiä iltapukumaisia luomuksia. Se on mielestäni aika jännää, koska itse en osaisi kuvitella pukeutuvani iltapukuun päivällä alkaviin kesähäihin. Mutta kauniita puvut kyllä olivat, erityisesti yksi upeasti väriä viininpunaisen ja vihreän sävyissä vaihtanut olkaimeton asu. On muuten jännä juttu, että olen omien hääkokemuksieni perusteella tehnyt huomion, että morsiusparin äideillä yleisin materiaali asuissa tuntuu olevan raakasilkki. Kaikissa viimeisten vuosien aikan käymissäni häissä anopit ovat poikkeuksetta pukeutuneet raakasilkkiin ja yleensä kaksiosaiseen ja yksiväriseen asuun. Mutta kyseinen materiaali onkin mielestäni varsin oiva valinta ryhdikkyytensä ja juhlavuutensa ansiosta.
Miesten pukeutumisesta sen verran, että näin valitettavan monta liian lyhyeksi solmittua kravattia. Enkä tarkoita mitään muutaman sentin vyön yläpuolelle jäävää solmiota, vaan todellakin liian lyhyitä, pitkälle navan yläpuolle jääviä versioita. Siinä olisi monella miehellä pien i skarppauksen paikka juhlapukeutumisessa.
Vaatteet aiheuttivat myös pientä dramaatiikkaa, kun yhden morsiamen ystävättären olkaimeton mekko ratkesi takaa vetoketjun vierestä koko pituudeltaan. Pienen kyynelten siivittämän epätoivon hetken jälkeen kuitenkin apu löytyi. Sulhasen äiti oli varautunut juhliin kokonaisella ompelulaatikolla ja sulhasen sisar toisten naisten avustuksella sai ommeltua mekon, niin ettei mekkoepäonnen uhrin tarvinnut heittää juhlimista kesken, vaan bileet jatkuivat. Kyseinen tyttö kertoi että tämä oli hänelle jo toinen mekon ratkeamis-episodi tänä kesänä ja edellinenkin tapaus sattui häissä. Eihän siinä muuten mitään, mutta sanonta "kolmas kerta toden sanoo" aiheuttaa nyt hänelle pieniä paineita, sillä seuraavat neljän viikon päästä tiedossa olevat häät ovat hänen omansa. Toivotaan, että silloin pysyy kolttu päällä hääsviittiin saakka! :)
Miten itse pukeudut häihin? Entä onko tuollaisia vaatteiden hajoamis-episodeja sattunut muille?
Minulla asuisteina toimivat eBaysta hankittu kullan värinen rusetticlutch, mamman vanha norsunluurannerengas ja Seppälästä 0,95 e hankitut korvarenkaat, joissa kenkien väriin sopivia helmiä, sekä boolimuki. Oli todella hyvää juomaa ja sitä upposi minunkin kurkustani jokunen mukillinen. Tulin kyllä siihen tulokseen, että kovin vahvaa se ei voinut olla, koska mitään kompurointia se ei aiheuttanut ja tänäänkin olo on ollut todella hyvä :)
Täytyy sanoa, että tuo puku on kyllä ihan unelma. Tunnen itseni siinä aina todella hyväksi ja tyylikkääksi. Ja se myös tuntuu piilottavan kiloja ja tuovan lisää pituutta. eli kaikin puolin täydellinen asu! Mitä muiden ihmisten pukeutumiseen tulee, niin naisilla näkyi yllättävän paljon pitkiä iltapukumaisia luomuksia. Se on mielestäni aika jännää, koska itse en osaisi kuvitella pukeutuvani iltapukuun päivällä alkaviin kesähäihin. Mutta kauniita puvut kyllä olivat, erityisesti yksi upeasti väriä viininpunaisen ja vihreän sävyissä vaihtanut olkaimeton asu. On muuten jännä juttu, että olen omien hääkokemuksieni perusteella tehnyt huomion, että morsiusparin äideillä yleisin materiaali asuissa tuntuu olevan raakasilkki. Kaikissa viimeisten vuosien aikan käymissäni häissä anopit ovat poikkeuksetta pukeutuneet raakasilkkiin ja yleensä kaksiosaiseen ja yksiväriseen asuun. Mutta kyseinen materiaali onkin mielestäni varsin oiva valinta ryhdikkyytensä ja juhlavuutensa ansiosta.
Miesten pukeutumisesta sen verran, että näin valitettavan monta liian lyhyeksi solmittua kravattia. Enkä tarkoita mitään muutaman sentin vyön yläpuolelle jäävää solmiota, vaan todellakin liian lyhyitä, pitkälle navan yläpuolle jääviä versioita. Siinä olisi monella miehellä pien i skarppauksen paikka juhlapukeutumisessa.
Vaatteet aiheuttivat myös pientä dramaatiikkaa, kun yhden morsiamen ystävättären olkaimeton mekko ratkesi takaa vetoketjun vierestä koko pituudeltaan. Pienen kyynelten siivittämän epätoivon hetken jälkeen kuitenkin apu löytyi. Sulhasen äiti oli varautunut juhliin kokonaisella ompelulaatikolla ja sulhasen sisar toisten naisten avustuksella sai ommeltua mekon, niin ettei mekkoepäonnen uhrin tarvinnut heittää juhlimista kesken, vaan bileet jatkuivat. Kyseinen tyttö kertoi että tämä oli hänelle jo toinen mekon ratkeamis-episodi tänä kesänä ja edellinenkin tapaus sattui häissä. Eihän siinä muuten mitään, mutta sanonta "kolmas kerta toden sanoo" aiheuttaa nyt hänelle pieniä paineita, sillä seuraavat neljän viikon päästä tiedossa olevat häät ovat hänen omansa. Toivotaan, että silloin pysyy kolttu päällä hääsviittiin saakka! :)
Miten itse pukeudut häihin? Entä onko tuollaisia vaatteiden hajoamis-episodeja sattunut muille?
Kommentit