Apua! Musta on tullut varovainen aikuinen! Menin tänään ostamaan tukkaväriä, koska hiukseni lyhenevät huomenna ja lyhyemmässä kuosissa tämä juurikasvu näyttää vielä nykyhetkeäkin karmeammalta. Steppailin siinä Sokoksen karvamaalihyllyillä pitkän tovin pohtiessani haluaisinko ohuen tupeeni taittavan ennemmin violettiin, mustaan vai olevan vain ruskea. Kova musta himotti lujasti, onhan minulla ollut musta tukka usein aikaisemminkn. Nyt kuitenkin ekaa kertaa elämässäni minuun iski joku ihme varovaisuus ja pelkäsin mustan olevan jotenkin liian rajun ja kovan näköinen ja niinpä loppujen lopuksi tartuin turvallisempaan tummanruskeaan. Mitä minulle on tapahtunut? Se on pakko minun tapauksessani olla pahalaatuista aikuistumista, jos perustelen tukkavärin valintaa itselleni sillä, että se on "luonnollisempi" vaihtoehto. Yääh! Alkoi jo heti kaduttaa. Mutta sittenpä muistinkin, että kaappieni kätköissä luuraa ehkä vielä yksi mamman lähettämä väripaketti ja syöksyin heti kosmetiikkakaappiani penkomaan. (joo, mulla on erillinenpieni kaappi vierashuoneessa, jossa odottelee kaikki täydet pakkaukset käyttöön pääsyä. Siellä on mm. tukkavärejä, hajuvesiä, talkkia, vartalovoiteita yms... Pitäis vaan aina muistaa tsekata kyseinen paikka ennen kuin syöksyy ostamaan uusia) Sielähän löytyi useampikin väripatruuna kuten mokka, musta ja joku punainen.
Nyt siis painin itseni kanssa huomiseen saakka, jotta lättäiskö sitä nuppiinsa "luonnollisempaa" tumman ruskeaa vaiko rajumpaa mustaa. Riippunee ehkä hieman leikkaustuloksesta. En nimittäin vielä tiedä, että leikkaisinko yltympäriinsä ihan lyhyeksi, vai jättäiskö edelleen pidemmän etuosan. Hankalaa on. Taidan jättää päätöksen kampaajalleni. Joudun sitten elämään huomisen työpäivän tukalla, jossa monen sentin juurikasvu oikein kiljuu huomiota. Mutta tuntuisi niin tyhmältä värjätä tätä kuollutta majavaa tänä iltana, kun se operaatio on kuitenkin sitä helpompi, mitä pienempi se majava on. Ja sitä paitsi mulla on huomenna vaan kaksi asiaksta,joten ihan sama. (toi on muuten outo ajatustapa, et mitä enemmän asiakkaita, niin sitä enemmän laittautumisellani on merkitystä. Esim. tänään kun tiedossa oli vain yksi asiakas, en jaksanut meikata lainkaan. Mutta jos tiedän että edessä on vaikkapa viisi kuvausta ja pari muuta tapaamista, koen tarpeelliseksi puunata itseäni enemmän. Sehän on luonnollista, että nolla asiakasta tarkoittaa nolla laittautumista, kun tuskin sitä tietokoneen näyttöä, mun lättänä tukkani ahdistaa Mutta miten yksi asiakas eroaa viidestä? Mene ja tiedä.)
Vaikka tänä aamuna minulla oli ruhtinaallisesti aikaa, sillä menin töihin vasta puolilta päivin, en tosiaankaan jaksanut laittautua. Varattuani kampaaja-ajan eilen annoin itselleni tänään luvan luovuttaa nykyhiusteni suhteen ihan täysin ja annoin niiden vain kuivua päätä pitkin tekemättä niille mitään. Vaatetusta jaksoin miettiä siinä määrin, että koska tiedossa ei ollut yhtään kuvausta, tiesin jo eilen illalla haluavani pukeutua rakkaaseen nahkahameeseeni. Se kun ei tosiaan ole mikään studiovaate..
Koska mulla ei tosiaan ollut meikin hiventäkään tänään naamassa, innostuin hieman kokeilemaan muutamia ihonkorjailujuttuja photarissa. Koska läppärini kuitenkin päätti tehdä työstäni äärimmäisen hidasta, enkä jaksanut siirtyä pöytäkoneelle, jäi kauneuskirurgiani loppujen lopuksi melko vähäiseksi. Haluaisin opetella tekemään ihan kokonaisen meikin photoshopissa, mutta jätän uusien kikkojen opettelun johonkin toiseen päivään ja kunnon koneelle. Tässä kuitenkin tällainen "pohjameikki", eli muutaman minuutin työn tulos, liian muovisilla silmänalusilla.
Nyt siis painin itseni kanssa huomiseen saakka, jotta lättäiskö sitä nuppiinsa "luonnollisempaa" tumman ruskeaa vaiko rajumpaa mustaa. Riippunee ehkä hieman leikkaustuloksesta. En nimittäin vielä tiedä, että leikkaisinko yltympäriinsä ihan lyhyeksi, vai jättäiskö edelleen pidemmän etuosan. Hankalaa on. Taidan jättää päätöksen kampaajalleni. Joudun sitten elämään huomisen työpäivän tukalla, jossa monen sentin juurikasvu oikein kiljuu huomiota. Mutta tuntuisi niin tyhmältä värjätä tätä kuollutta majavaa tänä iltana, kun se operaatio on kuitenkin sitä helpompi, mitä pienempi se majava on. Ja sitä paitsi mulla on huomenna vaan kaksi asiaksta,joten ihan sama. (toi on muuten outo ajatustapa, et mitä enemmän asiakkaita, niin sitä enemmän laittautumisellani on merkitystä. Esim. tänään kun tiedossa oli vain yksi asiakas, en jaksanut meikata lainkaan. Mutta jos tiedän että edessä on vaikkapa viisi kuvausta ja pari muuta tapaamista, koen tarpeelliseksi puunata itseäni enemmän. Sehän on luonnollista, että nolla asiakasta tarkoittaa nolla laittautumista, kun tuskin sitä tietokoneen näyttöä, mun lättänä tukkani ahdistaa Mutta miten yksi asiakas eroaa viidestä? Mene ja tiedä.)
Vaikka tänä aamuna minulla oli ruhtinaallisesti aikaa, sillä menin töihin vasta puolilta päivin, en tosiaankaan jaksanut laittautua. Varattuani kampaaja-ajan eilen annoin itselleni tänään luvan luovuttaa nykyhiusteni suhteen ihan täysin ja annoin niiden vain kuivua päätä pitkin tekemättä niille mitään. Vaatetusta jaksoin miettiä siinä määrin, että koska tiedossa ei ollut yhtään kuvausta, tiesin jo eilen illalla haluavani pukeutua rakkaaseen nahkahameeseeni. Se kun ei tosiaan ole mikään studiovaate..
- nahkahame/Lindex
- paita/H&M
- sukkikset/Seppälä
- saappaat/Bullboxer, Ellos
- kello/Seiko, ukin vanha
- ihanat makkarat/omasta takaa ja sukkahousujen rullaantuneen vyötärön korostamana :)
Koska mulla ei tosiaan ollut meikin hiventäkään tänään naamassa, innostuin hieman kokeilemaan muutamia ihonkorjailujuttuja photarissa. Koska läppärini kuitenkin päätti tehdä työstäni äärimmäisen hidasta, enkä jaksanut siirtyä pöytäkoneelle, jäi kauneuskirurgiani loppujen lopuksi melko vähäiseksi. Haluaisin opetella tekemään ihan kokonaisen meikin photoshopissa, mutta jätän uusien kikkojen opettelun johonkin toiseen päivään ja kunnon koneelle. Tässä kuitenkin tällainen "pohjameikki", eli muutaman minuutin työn tulos, liian muovisilla silmänalusilla.
Ah, enkös olekin ihanan sileä ja nuorekas? :)
Ja jottei totuus unohtuisi, laitetaan perään vielä se karmaiseva lähtökohta. Näistä Frankestein-kuvistahan te tykkäätte. :D Pitänee joskus tehdä sellanen kuvasarja, että ensin ilman meikkiä, sitten ihan oikealla meikillä ja kolmas photarimeikillä ja katsoa millasta jälkeä tulee. Kun vaan olis aikaa tällasille jutuille...
Jotta sellasta tänään... Mulla on muuten viimeisen viikon sisään ollut blogilistan kautta enemmän lukijoita kuin koskaan ennen. Jännää.
Mulla on viimeaikoina jumiutunut tää homma pitkälti päivänasu-linjalle. Ahdistaako ja haittaako se teitä? Esittäkää ihmeessä toiveita ja ehdotuksia millasia asioita haluaisitte lukea. Mitään takeita mä en minkään toiveen toteuttamisesta anna, mutta jos joku aihe sattuu kiinnostamaan itseäni kirjoitusmielessä, niin saatanpa sellaiseen tarttuakin.
Mulla on viimeaikoina jumiutunut tää homma pitkälti päivänasu-linjalle. Ahdistaako ja haittaako se teitä? Esittäkää ihmeessä toiveita ja ehdotuksia millasia asioita haluaisitte lukea. Mitään takeita mä en minkään toiveen toteuttamisesta anna, mutta jos joku aihe sattuu kiinnostamaan itseäni kirjoitusmielessä, niin saatanpa sellaiseen tarttuakin.
Kommentit