Hiphei! Sain kouluhommat raavittua kohtuullisesti kasaan. Muutamia kuvia jäi isoista kokonaisuuksista uupumaan, mutta olin kuvitellut tilannetta vielä toivottomammaksi. Viime yönä ähräsin koneella kahteen saakka, mutta tänään lopetin jo yhdentoista aikaan. Pakkaamisen jätän suosiolla aamuun. Mustia trikoovaatteita on sopivasti puhtaana melkoinen läjä, joten nakkaan siitä sumanmutikassa kassiini muutaman rievun.

Edellisen postauksen kommenttiboksissa kyseltiin, että mitä opiskelen, joten kerrataanpa asia vielä täällä julkisestikin, jos jotain muutakin ihmetyttää, että mistä koulutehtävistä minä oikein höpisen. Valmistuin viime joulukuussa AMK:sta medianomiksi ja alkuvuodesta aloitin opiskelmaan oppisopimuksella valokuvaajaksi. Eli työskentelen ihan kokopäiväisesti studiokuvaajana ja käyn sitten aina kerran kuussa teoriajaksoilla muutaman päivän ajan. Opetus tapahtuu Tampereella Visuaaliviestinnän instituutissa. Lähijaksojen väliajat tuherretaan sitten niitä etätehtäviä, joiden parissa olen nyt viime päivinä kiroillut. Aloittaessani työt kuvittelin pääseväni lähinnä assariksi ja piipertelemään muutenkin pelkkiä avustavia tehtäviä, ja ajattelin koulutehtäville löytyvän helposti aikaa, mutta toisin kävi. Pääsin kuvaaman itsenäisesti melko pian työt aloitettuani ja tällä hetkellä käyn melko paljon kuvaamassa itsenäisesti firmamme toisella studiolla, joka sijaitsee Tampereella. Työpäivät siis venyvät usein melko pitkiksi ja etenkin näin kesällä on ollut sula mahdottomuus löytää aikaa ja intoa etätehtäviin rankkojen työviikkojen päätteeksi. Mutta jospa syksyn tullen hieman tahti rauhoittuisi ja ehtitisin taas ajatella opintojakin. Toivossa on hyvä elää!

Työ- ja koulohöpinöiden lomaan onkin hyvä sujauttaa pari asua, joiden päälle pukemiseen on vaikuttaneet nimenomaan em. tekijät. Olin ottanut tämän päivän vapaaksi töistä saattaakseni kouluun palautettavat kuvat lopulliseen kuosiinsa. Jouduin kuitenkin venymään työvaihteelle sen verran, että tapasin pikaisesti kaupungilla yhden morsiamen, jonka häihin olen menossa lauantaina kuvaamaan. Meidän piti sopia päivän aikataulusta ja käydä läpi mitä kaikkea minun on muistettava juhlapäivänä dokumentoida. Johtuneeko siitä millainen kuva minulla oli tuosta naisesta ensitapaamisen perusteella (tyylikäs, todella tarkka ja hieman pelottava) vai mistä, mutta koin tarpeelliseksi mennä tapaamiseen hieman normi työhabitustani siistimpänä. Ihan perus tunikalinjaa edelleen, mutta violeteilla leggareilla ja korkkareilla hain asuun vähän harkitumpaa fiilistä. Ainainen musta tunika, mustat legginssit ja ballerinat-kombo kun edustaa minulle siisteydestään huolimatta sellaista "en taaskaan yhtään jaksa välittää ulkonäöstäni"-pukeutumista. Ei tossa tämänpäiväisessä kokonaisuudessa nyt tietenkään mitään hurjaa muutosta siihen ole, mutta tärkeintä onkin se fiilis. Se jokin pieni juttu, joka saa asun tuntumaan normaalia huolitellummalta ja tyylikkäämmältä. Tänään se pieni juttu oli nuo kengät. Koska unet jäi iltamyöhään venyneiden koulujuttujen takia vähäisiksi, piti niitä pitkittää viime minuutteihin saakka ja se taas tarkotti, että oli turvauduttava turbaaniin. Ton parempaan mä en vaan aamuvarhaisella pysty.

• taskutunika/Sokos
• alla toppi, jossa kiilteleviä koristeita/Only
• violetit leggarit/Ellos
• kengät/Bianco
• turbaani/H&M
• korvikset/Kultajousi

Sitten toinen asu, joka puolestaan päätyi päälle päivänä, jolloin raahauduin kuvaamaan koulutehtävääni. Jouduin eilen heräämään itselleni täysin epäinhimilliseen aikaan, kuudelta, ja kiiruhtamaan kuvaushommiin jo ennen seitsemää. Normaali työpäivinä herään aikaisintaan 9.20, joten en todellakaan ole tottunut tuollaiseen kukonlaulun aikaan nousemiseen. Lähtökohta pukeutumiselle oli siis unihiekat silmissä, aamupalelu, ulkona kamala vesisade ja edessä tuntitolkulla kuvaamista sisällä ja kenties ulkonakin. Päälle päätyi normaalia turvakampetta eli legginssit, tunika ja pitkä neuletakki. Aamukylmyyttä vastaan taistelin huivilla ja syksyiseen fiilikseen sopi loistavasti rakkaat biker-saappaani. Jouduin siis kenkävalintani vuoksi palaamaan sukkalaatikolle, jossa olen viimeksi vieraillut huhti-toukokuun vaihteessa. Koska pitkän neuletakin päälle ei voi laittaa lyhyttä takkia, jäivät takkivaihtoehtoni melko vähäksi. Rilsin samettitakki on vähän turhan hieno vesisateeseen ja kuvauskeikalle, joten repäisin niskaani hupullisen maiharin reuhkan, jonka löysin keväällä aletangosta eurolla. Karmea rönttä-iita kokonaisuus ylikasvanutta ja paikalleen kuivunutta tukkaa myöten, mutta sitäkin mukavampi.

• legginssit/JC
• tunika/Ellos
• neuletakki/Ellos
• huivi/kirppislöytö
• saappaat/Bullboxer, Ellos
• takki/Blend Takki on miesten mallia, joten siksi vähän tollanen säkki mulle. Hihat on liian pitkät ja hartiatkin ehkä melko leveät, mutta yhden euron löydöksi loistava huonojen syyskelien takki. ei tarvitse paljoa varoa kuraa ja rymyämistä.

Mä en todellakaan ole parhaimmillani aamulla ja se näkyy myös pukeutumisessa. Mitä väsyneempi aamulla olen ja mitä enemmän mua palelee, sitä röntömmät vaatteet minä kaapista kaivan. Toissa talvena kun sairastin pahasti kuukausikaupalla, pukeuduin ihan vakituisesti reisitaskuhousuihin, kashmirneuletakkiin, tennareihin ja punaiseen lätsääni. Jaksan miettiä pukeutumista missään määrin vasta siinä tapauksessa, että herätys tapahtuu puolen päivän jälkeen. Parhaimmillani olisin pukeutumisessa iltaisin, mutta harvoin olen enää mihinkään menossa työpäivän jälkeen. Eli kaikki kivat vaatteet lojuu turhaan kaapissa, koska tahmeiden aamujen vuoksi vedän päälleni pelkkiä roikkuvia ja epäilyttäviä kokonaisuuksia. Ja mun meikkaaminen perus työpäiviä varten on alkanut rajoittua ripsiväriin. Mitä tapahtui sille tytölle, joka lukioaikana laittoi tukkaansa joka aamu puoli tuntia?

Jaksaako kaikki muut ihmiset laittaa aamulla tukkansa ja pukeutua vaihteleviin ja harkittuihin asukokonaisuuksiin ja kaivella mukaan vielä sopivat asusteetkin? Miten te sen teette? Mistä energia?