Oih! Torstaina ne saapuivat, minun ihanat uudet eBaystä huutamani, hieman Carrien jalassa nähtyjen gladiaattorikenkien tyyliset korkkarit! I'm in love!! Truly, madly, deeply! Eilen olikin sitten heti hyvä sauma ulkoiluttaa uusia rakkaitani uuden Sedu-baarin, Ilon Talon, avajaisissa. Asu oli minulle ominaiseen tapaan hyvin yksinkertainen ja musta. Pahoittelen kovasti kuvan suttuisuutta, kameran tarkennus temppuili vitkalaukaisua käyttäessä, enkä jaksanut ottaa kuvia enää uudelleen.
- mekko/GT
- kengät/eBay, Urbanoriginal
- paljetticlutch/MakeUpStore (miten niin käytän muka lähes aina samaa bileveskaa?)
- korvikset/Glitter
- rannekorut/mamman vanhat
Tukka oli eilen hieman lennokkaamin ja paremmin, kuin tässä tänään uudelleen rekonstruoidussa kokonaisuudessa. :)
Sitten hieman tarkempi kuva noista 11cm korkuisista varpaiden tappajista:
Sitten hieman tarkempi kuva noista 11cm korkuisista varpaiden tappajista:
Hintaa näille tuli postikuluineen n. 30 €, eli niin vähän, etten joutunut maksamaan niistä arvonlisäveroa enkä tullia.
Olen ihan ihmeissäni siitä, että jalkani eivät ollenkaan huutaneet armoa noissa kengissä. Toria ylittäessäni jouduin kyllä pyytämään käsivartta joltain nuorelta mieheltä, koska noiden piikkikorkojen kanssa oli hieman hankalaa vaappua epätasaisella kiveyksellä. Mutta onneksi jotkut jannut olivat niin herrasmiehiä, että auttoivat neitoa pulassa, ja escorteerasivat minua ihan suosiolla, kun kävin kesken illan piiphatamassa pikaisesti kotona.
Itse baari oli Seduloille tyypilliseen tapaan näyttävästi sisustettu ja tilaa riitti. Drinkkilipuilla sai perus hanajuomia, mutta tuon näköisillä kengillä tepastellessa on shamppanja ainoa oikea juoma. Onneksi sitäkin löytyi, nimittäin lemppariani Moët & Chandonia itsensä ravintolamoguli Koskisen tarjoamana. Kyllähän tyttö voi hetken keskustella vaikka minkälaisen liukkaan ja iäkkään playboyn kanssa, jos lasissa on kunnon kuohuvaa! :)
Minut muuten bongattiin eilen myös yhden blogin lukijan toimesta. Oli hassua tulla tunnistetuksi. Täysin vieras ei tyttö ollut minullekaan, sillä olen joskus lukenut hänen livejournaliaan jonkun kaverin kaverisivun kautta. Hassu homma tämä internetti! Joko muuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin törmänneeni Tampereella Only Shallow-blogin Rannaan? Tunnistin tyttösen oitis ihanasta tyylistään. Omaa tyyliäni ei voi kyseisenä kuvailla muuta kuin sanalla kamala, mutta julkaisukelvottomasta ulkomuodostani huolimatta, myös hän sanoi tunnistaneensa minut. Nyt kun tuolla Tampereella tulee pyörittyä useammin, niin toivoisin joskus bongaavani livenä myös Nelliinan. Bloggareilla kun on tapana aina vielä kuuluttaa kaikki bongauksensa blogeissaan, niin tämähän alkaa vaikuttaa ihan lintubongaukseen verrattavalta harrasteelta!
Olen ihan ihmeissäni siitä, että jalkani eivät ollenkaan huutaneet armoa noissa kengissä. Toria ylittäessäni jouduin kyllä pyytämään käsivartta joltain nuorelta mieheltä, koska noiden piikkikorkojen kanssa oli hieman hankalaa vaappua epätasaisella kiveyksellä. Mutta onneksi jotkut jannut olivat niin herrasmiehiä, että auttoivat neitoa pulassa, ja escorteerasivat minua ihan suosiolla, kun kävin kesken illan piiphatamassa pikaisesti kotona.
Itse baari oli Seduloille tyypilliseen tapaan näyttävästi sisustettu ja tilaa riitti. Drinkkilipuilla sai perus hanajuomia, mutta tuon näköisillä kengillä tepastellessa on shamppanja ainoa oikea juoma. Onneksi sitäkin löytyi, nimittäin lemppariani Moët & Chandonia itsensä ravintolamoguli Koskisen tarjoamana. Kyllähän tyttö voi hetken keskustella vaikka minkälaisen liukkaan ja iäkkään playboyn kanssa, jos lasissa on kunnon kuohuvaa! :)
Minut muuten bongattiin eilen myös yhden blogin lukijan toimesta. Oli hassua tulla tunnistetuksi. Täysin vieras ei tyttö ollut minullekaan, sillä olen joskus lukenut hänen livejournaliaan jonkun kaverin kaverisivun kautta. Hassu homma tämä internetti! Joko muuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin törmänneeni Tampereella Only Shallow-blogin Rannaan? Tunnistin tyttösen oitis ihanasta tyylistään. Omaa tyyliäni ei voi kyseisenä kuvailla muuta kuin sanalla kamala, mutta julkaisukelvottomasta ulkomuodostani huolimatta, myös hän sanoi tunnistaneensa minut. Nyt kun tuolla Tampereella tulee pyörittyä useammin, niin toivoisin joskus bongaavani livenä myös Nelliinan. Bloggareilla kun on tapana aina vielä kuuluttaa kaikki bongauksensa blogeissaan, niin tämähän alkaa vaikuttaa ihan lintubongaukseen verrattavalta harrasteelta!
Tänään kasailin sitten päälleni seuraavanlaisen kokonaisuuden, mutta en loppujen lopuksi ole päätynyt se päällä ulkoilemaan, ainakaan vielä, vaan nyhvötän bloggaamassa. Mikäli asu ei tänään pääse ulos, täytyy se vetää päälle jonain toisena päivänä, sillä tuo hame aivan kiljuu jotain kivaa ravintolaa ympäristökseen.
Tein eilen GT:ssa pienen harhaostoksen, nimittäin valkoisen hameen. Sovitin kultaisella vetoketjulla varustettua hametta mustana ja ihastuin, mutta laskettuani mielessäni mustien hameideni määrän, nappasinkin mukaani valkoisen version. Kotona peilistä tuijotellessani tajusin, että ei noilla paperin valkoisilla kintuilla kyllä pidetä valkoista. Ei erottanut hametta nahkasta. Nyt mulla on siis kaksi vaihtoehtoa: joko palauttaa hame ensi viikon Tampereen reissulla, tai sitten viettää kaikki aikani tuossa etupihallani, eli lähibaarini terassilla jalkojani grillaten. Avokkini ainakin näkyy saaneen tosi näyttävän rusketuksen nimenomaan tiuhalla terassi-ohjelmalla, joten pitänee kokeilla. ;)
Lähtisköhän kuitenkin sen verran ulos, että kävis moikkaamassa entisiä työkavereita tuossa läheisessä ravintolassa ja puputtamassa kitaansa vaikkapa salaatin näin iltapalaksi.. Oma jääkaappimme nimittäin kumisee tyhjyyttään ja ukkokin on taas jossain pokeri-illassa. Ei ehkä ollenkaan hassumpi ajatus!
- hame/Lindex
- body/GT
- neuletakki/Esprit
- kengät/Ellos
- laukku/sama kuin edellisessä
- kaulakoru/Sno of Sweden
- rannekoru/Kalevalakoru
- tukka ja naama/laittamatta
Tein eilen GT:ssa pienen harhaostoksen, nimittäin valkoisen hameen. Sovitin kultaisella vetoketjulla varustettua hametta mustana ja ihastuin, mutta laskettuani mielessäni mustien hameideni määrän, nappasinkin mukaani valkoisen version. Kotona peilistä tuijotellessani tajusin, että ei noilla paperin valkoisilla kintuilla kyllä pidetä valkoista. Ei erottanut hametta nahkasta. Nyt mulla on siis kaksi vaihtoehtoa: joko palauttaa hame ensi viikon Tampereen reissulla, tai sitten viettää kaikki aikani tuossa etupihallani, eli lähibaarini terassilla jalkojani grillaten. Avokkini ainakin näkyy saaneen tosi näyttävän rusketuksen nimenomaan tiuhalla terassi-ohjelmalla, joten pitänee kokeilla. ;)
Lähtisköhän kuitenkin sen verran ulos, että kävis moikkaamassa entisiä työkavereita tuossa läheisessä ravintolassa ja puputtamassa kitaansa vaikkapa salaatin näin iltapalaksi.. Oma jääkaappimme nimittäin kumisee tyhjyyttään ja ukkokin on taas jossain pokeri-illassa. Ei ehkä ollenkaan hassumpi ajatus!
Kommentit