Lueskelin eilen illalla sekalaisia muotiblogeja. Tsekkasin mm. lähes kaikki Trendi-lehden muotiblogiäänestyksessä mukana olevat blogit, jotka sattuivat olemaan minulle ennestään tuntemattomia. Niitä olikin itse asiassa melkoinen läjä, sillä joukossa oli vain muutama sellainen, jota itse seuraan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en löytänytkään montakaan uutta, joihin aikoisin palata. Törmäsin jossain blogissa seuraaviin kahteen kuvaan, jotka muistuttivat minua oman harmaan neuleeni olemassa olosta ja näin ollen pitkälti muokkasivat tämän päivän pukeutumiseni. Ensimmäinen typykkä on Fashion Toast-blogin Rumi ja toisen varmaan muut tunnistaa paremmin kuin minä, eli jompi kumpi zombie-Olseneista on kysessä, en itse tiedä kumpi.

Kuvat: Fashion Toast ja Olsen files

Olsenin mimmit ovat mielestäni muuten ihan haudasta nousseen näköisiä kammotuksia, mutta olen heidän päällään törmännyt muutamiin sellaisiin yksinkertaisiin vaateyhdistelmiin, joita voisin hyvinkin vetää itse päälleni, ja usein vedänkin. Eli tarkoitan settiä legginssit, bleiserit, pitkät paidat, musta väri, korkkarit jne.. Sellaista toimivaa ja helppoa casual-chic meininkiä.

No mutta, se oma asuni siis.. Ja joo mä tiedän, et ei tällaset kamppeet näytä mun päällä kovinkaan samalta kuin noilla edellä nähdyillä tytsyillä. Mun rungolla tota paitaa ei mitenkään saa roikkumaan tolleen yhtä huolettoman näköisesti, kuin se olisi henkarissa, kun noi tissit tuppaa töröttämään sen esteenä ja venyttämään paidan kovasti piukeemmalle. Isommat ja löysemmät paidat taas jäis sellasiksi raskausteltoiksi, että parempi pysytellä näissä puskureita nuolevissa versioissa..

• musta trikoomekko/JC
• neule/H&M
• laukku/kirppislöytö
• aurinkolasit/Versace
• jalassa kuvan ulkopuolella mustat kiinantossut/Fida-kirppis
• ulkona mukana menossa oli nahkatakki/Ellos

 

Koska viime viikko oli töissä tosi rankka ja seuraavat viikot tulevat yo-hässäkän vuoksi olemaan entistä vaativampia, kaipasin tänään vapaapäivänä jotain lohtua. Ja mitäs muuta se olisi kun mennä yksin ihan rauhassa pyörimään vaatekauppoihin ihailemaan ja sovittelemaan uutuuksia. :) Rahatilanteeni vuoksi en kyllä ajatellut meneväni varsinaisesti ostamaan mitään, mutta silloin kun se oikea kävelee vastaan, on tilaisuuteen tartuttava. Olin jo jonkin aikaa haaveillut jostakin kivasta karkki-värisestä hameesta ja tänään jouduin sitten turvautumaan luottokorttiin jotta saatoin luoda pysyvän suhteen uuden hamerakkauteni kanssa. Näin sen ensin violettina, joka sekin kiinnosti hieman, mutta kun silmäni osuivat tuohon pinkkiin versioon, tiesin sen olevan se, jota olen etsinyt. Ihanan makea väri ja mikä parasta.. taskut!! Mitään kamalaa velkavankeutta en kuitenkaan hameen takia itselleni hankkinut, sillä hintaa Lindex oli lätkäissyt siihen kokonaiset 19,95€. Harmi vaan, ettei just nyt ollut postilaatikosta tippunut mitään alennuskuponkia kyseiseen puljuun.

• hame/Lindex 19,95€
• t-paita/JC
• lakeerikorkkarit/Ellos
• kaulakoru/H&M
• omaan silmääni normaalia pidemmän näköiset sääret/luultavasti perspektiivi vääristymä

En ole mitenkään kauheasti uskaltautunut pitämään paitoja noin housujen tai hameen sisällä, mutta tämän kanssa voisin ehkä rohkaistuakin. Jotenkin nuo taskut jää hölmösti piiloon, jos paidan laittaa hameen päälle. Täytyy kyllä myöntää, että tämän ostoksen kohdalla tuli toimittua hieman omaa saarnaani vastaan.. Pari postausta sitten meuhkasin liian pieniä vaatteita käyttävistä ihmisistä ja heti perään sorruin itse hieman samaan ilmiöön. En kuitenkaan ehkä ihan samassa mittakaavassa, kuin mistä kirjoitin.. Koko 44 oli päälläni sellainen rento ja se laskeutui joka kohdasta hyvin, ja vyötärökaistaleen alle jäi hieman tilaakin. Päädyin kuitenkin ostamaan koon 42, joka siis näky tuossa kuvassa ja kuten huomaatte, niin kyllä sieltä on pientä jenkkakahva-efektiä huomattavissa. Ja miksikö sitten ostin pienemmän koon?

...uskaltaiskohan sen asia nyt täällä kertoa.. No antaa mennä. Mulla on vakaa aikomus pudottaa painoani kesän aikana. Liityimme mammani kanssa maalis-huhtikuun vaihteessa keventäjiin ja jotain on jo ehtinyt tapahtuakin. Mellä oli äitini kanssa aloituspäivänä tasan sama paino, josta mamma on onnistunut karistamaan jo n. 7 kg, jos oikein muistan. Itselläni on ollut alun jälkeen hieman takkuisempia viikkoja, eikä syömisten laskeminen ole kaikessa työkiireessä ollut aivan ensimmäinen asia mielessä. No, joka tapauksessa joka viikko on suunta ollut kuitenkin alaspäin ja oma pudotukseni on tähän mennessä reilut neljä kiloa.

Eli, ostin pienemmän koon, koska olen totaalisen varma, että olen jo kuukauden päästä sen verran pienempi, että tuo koko on todella hyvä. Sitä voi mielestäni käyttää hyvin jo nytkin, ei siis estä esim. hengittämistä tai istumista, mutta parhaan istuvuutensa se saavuuttaa varmaan vasta kesäkuun puoella. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä neljänelosta, koska sitten mua hetken päästä vois harmittaa, jos se kävis löysäksi. Eli perinteisen naisellinen itsensä-huijaus-ostos: "kyllä mä tähän kohta laihdun". No, toimikoon vaikka motivaattorina! :) Tuossa mittakaavassa asia on mielestäni vielä ihan ok, mutta vielä pienenpien kokojen ostaminen kaappiin odottamaan olisi jo sulaa hulluutta! Ostin itse asiassa maaliskuun lopussa yhdet alennuksessa olleet Lindexin farkut niin, ettei niissä mennyt sovittaessa nappi kiinni ja nyt ne on mulla ihan aktiivikäytössä. Kysessä on itse asiassa tässä postauksessa nähdyt housut.

Miten on, teettekö te koskaan vaatteita noin, että luotatte niiden kohta sopivan paremmin? Miten niiden kanssa on käynyt: päätynyt hetken päästä käyttöön, vai jääneet laput kiinni kaapin perälle?