Hah. Taas pukkaa tollasta tuplakuvaa. En osannut päättää kumpi kuvista oli parempi, joten saatte tuijottaa mua siis stereona. Eilen piti muuntautua melko pikaisesti työpäivän jäljiltä baareiluun sopivammaksi pimuksi. Ohjelmassa oli alakerrassani sijaitsevan baarin, eli toisen olohuoneemme, 10v-synttärikekkerit kutsuvieraille. Kyseisen puljun omistaa sama perhe, jonka ruokaravintolassa olen työskennellyt tarjoilijana. Tuon kytköksen vuoksi olenkin viettänyt mm. yhden jouluaaton baarimikkoillen tuossa eilen vuosia täyttäneessä janoisten keitaassa. Myös kaikki firman pippalot pidettiin aina yhdessä tuumin baarin väen kanssa, joten kaiki työntekijät ovat tuttuja. Paikalla oli siis iso läjä työkavereita ja useita sellaisia tyyppejä, joihin on tutustunut vuosien varrella baaritiskin vakipaikalla istuskellessa. Tarjolla oli läjäpäin maukasta ruokaa ja juomaa. Onnetarkin muisti minua ja voitin arpajaisissa pullon Meukow-konjakkia. En kauheasti konjakista kyllä välitä, mutta pullo on hieno ja kyllä se varmasti saadaan jonkun kurkkuun kaadettua. Postauksen otsikko tulee siitä, että kyseisessä anniskelupaikassa on tapana soittaa Rytmimuna-niminen biisi aina illan päätteeksi. Nyt näyttää siltä, että perinteeksi alkaa muodostua myöskin se, että ollessamme koolla noiden ravintolatyökaverieni kanssa, niin minä päädyn aina tanssimaan kyseistä biisiä pöydälle. Näin kävi myös eilen. "Munaani ei mikään mua käyttämästä estä, se on aina valmis sitei tarvii edes pestä.." :) Mutta.. se asu siis..

1450444.jpg

Hame, sukkikset ja neuletakki olivat päälläni jo töissä. Vaihdoin siis topin ja kengät, lisäsin kaulaan korun ja nappasin käteen bileveskan. Päivällä olin lontostellut biker-sootseissani ja ylävartaloani verhoili pääkallopaita.

  •     farkkuhame/H&M
  •     toppi,jossa kiiltävää painatusta/Only
  •     kashr-neuletakki/mamman tuliainen Italiasta
  •     kaulakoru/Glitter (alelöytö n. 2,50 €) Kaveri sanoi sen tuovan mieleen Mikki Hiiren. :)
  •     sukkikset/mistälie
  •     nilkkurit/Tapas, Ratsula
  •     paljetticlutch/Make Up Store

Kiloistani huolimatta olen aina viihtynyt lyhyissä hameissa. Olen pitänyt sääriosastoani sen verran kohtuullisen näköisenä, ettei niiden näyttäminen ole mielestäni mikään maailman törkein ympäristörikos. Mutta nuoruusvuosien "pornoilusta" on sen verran viisastuttu, että nykyään yhdistelen minimittaiset helmat pääasiassa astetta peittävämpiin yläosiin. Tuo eilinenkin asu olisi ollut melko nounou ilman neuletakkia. Hihaton toppi olisi tuntunut yksinään kovin vähältä. Kesähelteet on sitten eri asia, silloin on katukuvassa esillä paljon pahempaakin (kuten keski-ikäisten miesten tynnyrivatsoja terasseilla), joten itsekin saatan olla sekä sääret, että olkapäät ja käsivarret paljaana.(mutta en tietenkään esim. työpaikalla) Mutta sellaiseen ei sitten enää passaa mitkään muut kuin matalat kengät. Ihan överiksi ei kuitenkaan tee mieli vetää.

Mikä on sinun suhtautumisesi minimittaan? Noudatatko itse jotain sääntöjä kenkien, yläosan tai jonkin muun suhteen pukeutuessasi minihameeseen? Entä onko minihameella mielestäsi jokin ikä- tai kiloraja, jonka ylitettyään sitä ei pitäisi enää päällen kiskoa? nim. painoindeksi 28,8 ja silti minarissa.