Pengoin siis kaikki kenkäkaappini ympäri ja dokumentoin löydökset kameran kanssa. Operaatio oli raskas, mutta se sisälsi useita iloisia jälleennäkemisiä, jopa sellaisten ystävien kanssa, joita en muistanut omistavani. Se oli samalla matka menneisyyteen kera nostalgisten hetkien, mutta jotkin löydöt aiheuttivat myös pientä nolostelua.

Esittelen nyt kaikki löytämäni kengät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Postauksesta puuttuu kahdet lenkkarit, yhdet aerobic-kengät ja kahdet lentopallo-kengät, joita ei lasketa, koska ne on kaikki ostettu todelliseen tarpeeseen. Jos oikein muistan, niin ullakolla lojuu myöskin kolme tai neljä paria lukioaikaisia talvikenkiä, jotka ovat olleet pois käytöstä jo vuosikausia, (Mutta nyt kun tarkemmin mietin siellä taitaa piileskellä myös yhdet kirpparilta löydetyt kotimaiset nahkasaappaat.. täytynee käydä huomenna kurkkamaassa. :) ) ja niitä en luonnollisestikaan dokumentoinut.

Olen postannut kengistäni kerran aiemmin hieman ylimalkaisemmin. Tuon vanhemman postauksen näette tästä. Koitan välttää jauhamasta tässä postauksessa enää uudestaan samoista kengistä, kuin tuossa vanhassa. Eli vilkaiskaa myös vanha postaus, jos kiinnostaa. Sieltä löytyy yksittäiskuvat muutamista namuista. :)

En kerro jokaisen kuvissa näkyvän parin yksityiskohtia, mutta tarinoin enemmän ja vähemmän sitten niistä, jotka ovat todella rakkaita, tai joihin liittyy erityisiä muistoja. Varoitan kuitenkin jo etukäteen, postaus on pitkä. Suosittelen hakemaan pientä evästä kaveriksi siihen koneen viereen, mikäli meinaatte jaksaa loppuun saakka. ;)

Ja sitten aloitetaan...

Punaiset legendat

Nämä punaiset parhaat kenkäkaverini ovat kotoisin mamman ja minun vuoden 2002 Italian matkalta ja merkiltään Onyx. Olin himoinnut jo pitkään punaisia kenkiä. Ihan vaan normaaleja kenkiä, jokapäiväiseen käyttöön, mutta kotomaasta sellaisia oli muutamia vuosia sitten vielä turha etsiä. Suomalainen kenkäkulttuuri kun on perinteisesti ollut melko hillittyä kaikkeen sopivine mustine ja ruskeine jalkineineen. Nämä nähtyäni ei kaupasta ollut ulos pääsyä, ennen kuin mamma oli raottanut lompakkoaan. Maksaja köyhtyi näiden ansiosta n. 100 €. Mutta voin vakuutta, että ne ovat olleet kaiken sen rahan väärti. Maailman mukavimmat jalassa ikinä. Ovat surullisten päivien turvalliset lohtukengät. Kun en jaksa panostaa millään lailla pukeutumiseen, vedän jalkaani nämä vuosia palvelleet punaiset taikakenkäni tekemään olostani rennon. Ne ovat resuiset ja kiljuvat lankkia pintaansa, ja minä suren jo valmiiksi sitä päivää, kun ne eivät enää jaksa minua kuljettaa. Toivottavasti siihen on vielä aikaa.

 

Tuoreita suhteita

Tämän kuvan kahdet oikean puoleiset nilkkurit ovat tulleet tutuiksi muutamassa viime postauksessa. Ruudut siis joululahja mammalta ja mustat ostettu alesta viime viikolla. Yhteinen taipaleemme on siis vasta aluillaan, mutta jo vähäisten yhteisten hetkien perusteella ennustan pitkää ja vahvaa suhdetta. Valkoiset kiilakorkonilkkurit ovat kesäinen alelöytö Biancosta.

Nilkkureiden kirjoa

Punaiset nilkkurit ovat hätäinen ostos Wedinsistä päivänä, jolloin 'tennarit ja farkut'-asu piti muuttaa 30 euron budjetilla ja ruokatunnin lomassa sellaiseksi, että sillä kehtasi mennä illalla leffan kutsuvierastilaisuuteen. Bongasin nilkkurit ratikan ikkunasta 15 € hintalappu vierellään ja ponkaisin seuraavalla pysäkillä ulos. Loput 15 euroa käytin mustaan trikoopaitaan, vyöhön ja koruihin. Iltalaukkuna toimi meikkipussi, ja sulauduin joukkoon ihan hienosti. :)

Ruskeat saapikkaat ovat ensimmäiset aikuisvuosieni ruskeat kengät ja taisivatpa samalla olla ekat pyöreäkärkiset pitkän teräväkärkisiä suosineen kauden jälkeen. Ostopaikkana toimi Seppälä. Näiden kenkien hinta tuli loppujen lopuksi takaisin vakuutusyhtiöltä, mutta se olisi jo pidempi tarina. Kultaiset ovat viime talven alelöytö Porin Ratsulasta ja hintaa taisi jäädä 15 €.

 

Ensimmäiset ruskeat eivät jääneet viimeisiksi

Vasemman laidan Art* merkkiset ihanuudet ovat elämäni kalleimmat kengät kauhistuttavalla 159 € hinnallaan. Pari vuotta vanhat, mutta tänä syksynä noiden halvempia keinonahkaisia kopioita on näkynyt ainakin Andiamoissa mm. valkeana, mustana ja ruskeana. Omani ovat kuitenkin kurjia kopsuja söpömmät.

Keskimmäiset Bronxin saapikkaat puolestaan ovat 4€ löytö Hietsun kirppikseltä viime kesänä. Kuka tietää, vaikka niiden myyjä sattuisi blogia lukemaan. :) Oikean puoleiset remmisaappaat on blogissakin jo kyllästymiseen saakka esiintyneet 20 € löydöt puolentoista vuoden takaiselta Nizzan matkalta.

Pidennetään sentään vartta

Mustat huuto.netistä, viininpunaiset kirpparilta. Molemmat aitoa nahkaa ja kotimaista tekoa. Viininpunaiset maksoivat kokonaista 2 €!

Synttärilahjoja itselle

Myös tämän kuvan ekat mustat saappaat on nähty usein. Kyseisiä Bronxin ihanuuksia ehdin kuolaamaan kaupassa yhden talven, mutta 150 € hinta oli liikaa. Muutama vuosi sitten syntymäpäiväni alla bongasin kuitenkin liikkestä viimeisen parin, ja vielä oikean koon, puoleen hintaan ja ostin itselleni lahjan. Muita mustia pitkiä korkosaappaita ei tarvitse edes vilkuilla, kun tiedän jo omistavani täydelliset.

Marjapuuron punaiset saappaat olivat parin vuoden takaisen vaaleanpunaisen kauden ostos. Tuotti melkoisia hankaluuksia löytää juuri kenkien sävyinen laukku! Oikean puoleiset ruskeat nahkasaappaat ovat myöskin yhden vuoden syntymäpäivälahja itselleni. (vaikka taisin kyllä ostaa ne jo yli kuukausi ennen synttäriäni ;)  Ostopaikka Dinsko.

 

Talvella matalat saappaat ovat ystäviäni

Mustat maiharityyppiset nyörisaappaat kuuluivat olennaisesti rokkikauteeni. Saappaat olivat hyvää pataa vesirajamittaisten minihameiden ja kettinkien kanssa. Edelleen käytössä silloin tällöin, lähinnä juuri hameiden kanssa.

Punaiset kääntövarsisaappaat huusin tänä syksynä huuto.netistä. Ovat kotimaisen Pomarfinin tekoa ja joku kertoi kommenttilootassa omanneensa samat mustana 90-luvun alussa, eli ehtaa ysärityyliä. Soljet ovat irroitettavaa mallia. Viime viikkojen aikoina kivunneet talvikenkieni top3-listalle. Saaneet spontaaneja kehuja esim kaupan kassatädiltä, Glitterin myyjiltä ja naistenpolin sairaanhoitajalta. Mustat keinonahkasaappaat huudettu puolestaan eBaystä.

 

Nostalgiaa

Pinkit nilkkurit olivat ehdottomat lempparini 3-4 vuoden takaisella musta-pinkki kaudellani. Myös tukassani oli silloin pinkkiä. Rakastin kenkiä niin paljon, että suunnittelin ostavani toiset varastoon, odottamaan sitä päivää kun nuo yksilöt eroaisivat palveluksestani. Knegät kuitenkin kestivät kyseisen väärikauden loppuun saakka urheasti.

Numeronilkkurit ostin lähes viisi vuotta sitten Biancosta lohdutuksena itselleni päivänä, jolloin tajusin, että kaikki miehet ovat joko homoja, varattuja tai muuten vain kusipäitä. Nykyinen muruni ei silloin ollut vielä omani ja hän sattui sillä hetkellä kuulumaan viimeiseen kategoriaan. Myöhemmin kun kerroin hänelle, miksi olin ostanut nuo 70 € maksaneet jalkineet, tarjoutui hän maksamaan niistä puolet. :)

Noiden edellä olevien nilkkureiden kanssa samaan menneiden vuosien nostalgia-kenkien kategoriaan menevät myös seuraavat sporttiset kammotukset.

Kuva kuuluu edellisessä postauksessa esiteltyjen kalenterikuvien sarjaan.

Nuo nykyään karmeilta näyttävät, koroilla varustetut, nyrkkeilytossut sopivat kuin nenä päähän noin neljän vuoden takaiseen tyyliini. Ostettu Lontoosta, merkki Aldo. Korot ovat epäinhimillisen korkeat, joten kävely noilla on yhtä tuskaa. Tunnearvon vuoksi pois heittämistä ei kuitenkaan voi edes harkita. Kenkiin liittyy hulppeita muistoja tuolta isosiskoni kanssa tekemältä shoppailureissulta.

Voi ei... oletteko jo ihan puhki? Tämä postaus nimittäin jatkuu vielä pitkään.. kaikki pikkukengät jäljellä! Valokuvat ovat kuitenkin hieman kivempiä kuin edellä.

Odotan jo kesää!

Elikkäs tuollainen kasa ballerinoja ja muita matalia kesä-ihanuuksia. Vagabondin Poppyt omistan kolmessa eri värissä. :P Suosikkeja niiden lisäksi ovat kullan väriset nahkaiset ballerinat, sekä mustat ja valkoiset Björn  Borgin nahkaiset parhaudet.

Pointy toes & high heels

Ja minäkö en muka osaisi päättää minkö väriset kengät hankin? Kolmet alimmat korkkarit Ellos, remmilliset korkkarit Tapas, Mekka ja yksinäiset sudet Bronx.

Varpaat esiin!

Jos minun pitäisi valita korkokengät 10 km kävelylenkille, niin valitsisin nuo punaiset hopeisella kukalla varustetut pistokkaat. Ne ovat parhaat korkkarit jalassa koskaan! Vaaleanruskeat remmikorkkarit ja vaaleanpunaiset kiilakorkosandaalit ovat Biancon 10 € lootasta.Tumman viininpunaiset sandaletiti puolestaan ovat 70- tai 80-luvun Palmrothit mamman kätköistä. Olivat täysin käyttämättömät, kun löysin ne ullakoltamme.

Sekalaista seurakuntaa

Ylhäältä keskeltä voitte bongata yhdeksän vuoden takaiset punaiset ja samettiset vanhojentanssikenkäni. Juuri noita kyseisiä korkkareita joku kaupitteli huuto.netissä mainostaen niiden olevan vintagea. En mä nyt sentään ihan niin vanha ole! :) Oikean laidan kahdet ylimmät on tämän talven halpisostoksia Ellokselta. Lakeerikorkkarit oli kympin ja satiininauhoilla sonistetut söpöläiset muistaakseni 13 €. Keskirivin vasemman laidan hopeanväriset nirunaru-korkkarit olivat oikea täsmälöytö. Tarvitin muutama vuosi sitten kipeästi hopean väriset korkkarit erään mekon kaveriksi serkun häihin. Nuo löytyivät sitten ale-korista 7 eurolla. Häämekosta olin maksanut 20 € ja hopeisesta vanhasta käsilaukusta osto- ja myyntiliikkeessä 2 €, joten tuli halvat juhlatamineet

Mamman vanhoja yms.

Alarivin oikeanpuoleiset Desiree-merkkiset slingbackit on mamman vanhat 60-luvulta. Näitä kenkiä löytyy kahdet kappaleet 1/2 numeron kokoerolla. Eli mun mammakin on aika tärähtänyt mitä tulee kenkiin. No onpahan kengät turvonneille ja vähemmän turvonneille kintuille. :) Mamman vanhoja ovat myös alarivin keskimmäiset mokkakorkkarit, sekä oikean yläkulman mustat 60-luvun slingbackit. Alarivin viininpunaiset mokkakorkkarit ovat puolestaan anopin kaapista.

Keskirivin vasemman laidan Bronxin hilekorkkarit kipeyttivät päkiöitäni yo-päivänäni vuonna 2000. Keskirivin oikean puoleiset sandaletit taas ovat monen tuttavan ja mutkan kautta minulle päätyneet Tarsalat. Eli alunperin varmaan aika arvokkaat kengät. Ylärivin vasemman laidan ruskeat korkkarit hankin viime kesänä teettämääni mekkoa varten kaverideni häihin, kun taas niiden vierestä löytyy huutonetistä saalistetut ökyblingbling diskohile korkkarit tappokorolla. Niit en ole vielä edes koskaan käyttänyt, mutta ne oli vaan pakko saada. :)

Enää kuusi kuvaa jäljellä!!!!

Kärkien pyöreyttä

Vasemman puoleiset ovat kirpputorilöytö. Vaaleanruskeat ovat kotoisin kotikuntani maailman täysimmästä kenkäkaupasta. Se on oikeasti sekasortoineen ihan käsittämätön paikka, josta tekee välillä uskomattomia löytöjä pilkkahintaan. Mustat ovat Wedinsistä ja rusetit liimasin niihin itse.

Ei mitään kovin käytännöllista tai arkista

Kuvan saa klikattua isommaksi

Vasemman laidan Miss Sixtyn fiftari-henkiset peep-toet, on huuto.net -löytö. Vieressä viime vuotinen joululahja itselleni. Kyseiset leopardikorkkarit ovat elämäni kalleimmat pikkukengät myyjän antamasta alennuksesta huolimatta. Seuraavat kahdet blingbling-hömpötykset olikin esitelty lähemmin vanhassa kenkäpostauksessa. Vaaleat korkkarit rypytyksillä ovatkin mielenkiintoinen pariskunta. Olin ihastellut ihan samoja kenkiä Biancossa, mutta 130 € hinta oli liikaa. Myöhemmin törmäsin noihin toisessa kaupassa, jossa niitä myytiin Barbara Bucci-merkkisinä, ja sain tuon parin hintaan 30 €. Ja miksi näin? Toinen kenkä on kokoa 37 ja toinen 38, ja kaiken lisäksi kenkiin on painettu eri merkit. Toinen kenkä on am. Bucci, mutta toinen Planisphere. Eli tehtaalla lykätty laatikoon eriparit. Vasen jalkani on luonnostaan hieman isompi, joten puolipohjallisen kanssa se 38 on siihen ihan passeli. Aika huippulöytö sanoisin.

Shades of red

Mulla on laskujeni mukaan pelkkiä punaisia kenkiä reilut kymmenen paria. Sairasta, eikö? Tässä niistä muutamat. Ruudulliset kirsikkakorkkarit kuuluivat jokunen vuosi sitten osastoon "ei pysty ohittamaan". Edessä olevat peep toet olivat ehkä viime kesän korkkarisuosikkini. Takana näkyvät Boancon nahkanilkkurit ostin jo viime keväänä, mutta löysin ne käyttämättömänä kaapistani syksyllä. Olin totaalisesti unoh´tanut nuo -50% hohtavat ihanuudet. Vasemman puoleiset korkkarit ovat kotoisin Seppälästä.

Few more heels

Ylhäällä kauan kuolaamani Dumondin liituraita open toe-korkkarit, jotka pitkän odotuksen jälkeen saivat kylkeensä -50% lapun, jolloin nappasin ne mukaan Ratsulasta. Olleet käytössä todella paljon. Vierellä Bianconnahkaiset kulta mary janet, jotka ovat jostain -75% alesta. Lähes kaikista Biancon kengistäni olen maksanuit max. 50% lähtöhinnasta. Sieltä tekee hyviä alelöytöjä muulloinkin kuin normi ale-aikoihin.

Punaiset satiinikorkkarit oli anoppini saanut työkaveriltaa ja hän taas pisti ne eteenpäi minulle, koska tiesi himoni punaisiin kenkiin. Mustat kiiltävät mary janet ja oikean laidan beiget avokkaat ovat molemmat kahden euron kirppislöytöjä. Oikean alanurkan valkoisua Vagabondeja himoitsin vuosia sitten raskimatta koskaan hankkia lähes 80 € hintansa vuoksi. Kuukausia myöhemmin löysin nuo alle kolmella kympillä huuto.netistä vähän käytettynä. Loistotuuria! Ovat yhdet käytännöllisimmistä ja mukavimmista korkokengistäni ja ovat pysyneet kestosuokkien listalla jo muutaman vuoden.

Kesäläpsyjä

En ole koskaan ollut tällaiseten sandaaliläpysköiden suurin ystävä, joten niiden kohdalta kokoelma on melko alkeellinen. Alareunan Biancon nahkaisia yksilöitä lukuunottamatta ovat kaikki viime kesän hankintoja. Paljetti-kaunottaret löytyivät uutena kirpparilta muutamalla eurolla, ja sopivat täydellisesti yhteen tähän viime kesän suosikkikassiini.

Välilä tarvitaan jotain sporttisempaakin

Nämä tennarit pääsivät ikuistetuiksi, koska eivät ole varsinaisia tarpeeseen ostettuja urheilukenkiä, vaan huvin vuoksi ostettua hömppää. Reebkin valkoiset nahkalenkkarit ovat peruja lukioajoilta. Superstareja en olisi ikinä ostanut niiden oikealla hinnalla, mutta nuo keltaraidalliset mukavuudet löysivat tiensä luokseni huuto.netistä reilulla parilla kympillä ja olivat vielä uudet. Myös Puman formula-tennarit kuuluvat osastoon, "ei ikinä normihinnalla", joten ilahduin kovasti löydettyäni nuo erään liikkeen muuttomyynnistä kympillä! Oikea hintahan noilla huitelee jossain satasen tienoilla.

Huokaiskaa helpotuksesta, ne loppuivat!!!!  

Eli, lopputulos on, että olen täysin sekopää. Arvioni n. 70 parista menivät ihan metsikköön. Tämän megapostauksen kuvista on laskettavissa 103 paria kenkiä. Siihen lisätään vielä ne ullakolta löytyvät n. 4 paria ja mamman 60-lukulaisten kaksoisolennot + yksi kenkälaatikollinen sekalaisia outoja, niin ollaan n. luvussa 110. Urheilukenkiä ei edelleenkään lasketa.

Jep. En olisi uskonut itsekään. Mä en pysty puolustamaan käytöstäni mitenkään. Edes sei ole lieventävä tekijä, että hyvin harvat aarteistani on ostettu täydellä hinnalla, vaan jaksan yleensä odotella alennusmyyntejä. Syytteeseen kenkämaniasta minun siis on vastattava suosiolla, että "Guilty". Rangaistuksen päättäköön arvovaltainen valamiehistö. Mun tarttis ehkä hankkiutua hoitoon. Tai sit alkaa jonkun pienen saarivaltion diktaattorin vaimoksi ja jatkaa valitsemallani tiellä..

Ja loppuun vielä lupaus, että en enää koskaan tee yhtään näin pitkäpiimäistä postausta!