Mulle laitettiin tänään elämäni ekat rakennekynnet. Tai oikeestaan ne on ekat minkäänlaiset kynnet, koska en ole ikinä onnistunut kasvattamaan lähestulkon mitään sormenpään yli näkyvää, vaan nyrhinyt ne aina ajatuksissani pois.

Tämä kynsien laitto on osa kaason pestiin kaunistautumisoperaatiotani. Rakas ystäväni sanoi nimittäin minua kaasokseen pyytäessään, että on kuulema sanonta "mitä kauniimpi kaaso, sitä kauniimmat lapset". Minä en halua jättää sijaa millekään itseäni koskeville syytöksille, joten päätin tässä viimeisen viikon aikana tehdä kaiken sen, mikä ilman kirurgin veitseä, ja minun budjetillani, on mahdollista.

Eilen olin kosmetologilla ihon puhdistuksessa, tänään laitettiin kynnet, ja ensi torstaina on vuorossa hiusten leikkaus ja värjäys (ehkä takaisin ihan lyhyeen malliin), sekä spray-rusketus. (Sellainen kevyt vaalealle haamulle sopiva, jota ei kukaan muu edes huomaa kuin minä itse.) Itse juhlapäivän aamuksi on morsian sitten varannuut meikin itsensä lisäksi myös minulle.  Jospa sitä näyttäisi ihan ihmiseltä juhlissa. :)

Kynsien kanssa oleminen tuntuu super oudolta ja tuntuu, etten osaa tehdä niiden kanssa mitään. Farkkujen napin ja vessanpöntön kanssa olen jo kokenut ongelmia, mutta jospa näihin pian tottuisi. Ovat mielestäni todella nätit ja hyvän tuntuiset, jos ei näitä toimintaongelmia oteta huomioon. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan riittää rahaa ja intoa näitä huollattaa, vai otatanko pois jo piankin. Tällaisen kynsien kanssa on kyllä heti niin paljon tytömpi fiilis, että näistä vois kyllä hyvinkin alkaa tykätä ihan oikeasti ja jäädä koukkuun.