Muotiblogeja lueskellessani olen huomannut useammankin bloggaajan pääsevän ylioppilaaksi tänä keväänä. Yo-päivä on tärkeä päivä tietysti pukeutumisenkin suhteen. Se on monelle elämän ensimmäinen suuri juhla, jossa itse pääosassa,  ja jokainen varmasti haluaa olla silloin parhaimmillaan. (etenkin kun se yo-kuva usein koristaa vanhempien ja isovanhempien ym sukulaisten hyllyjä vielä useiden vuosien ajan..) Itse juhlapäivä on pitkä ja vieraiden keskellä on jaksettava olla hyvällä tuulella, vaikka tuntitolkulla jatkuva edustaminen jo väsyttäisikin. Puvun on tärkeää tuntua omalta, ja istua hyvin, jottei se hinkkaa tai muuten aiheuta ahdistusta koko ajan.

Itselläni oli seitsemän vuotta sitten hyvin selvät sävelet siitä millaisen asun halusin. Olin melko rock-henkinen typy enkä todellakaan halunnut pilata suurta päivääni miellyttämällä suurta yleisöä pukeutumalla johonkin tavanomaiseen ja pikkusievään. Ehei, olin hulluna nahkaan, ja halusin näyttää persoonalliselta kaikkien pastellimekkojen keskellä. Joten saanko esitellä.... 

 Tuhlaus, YO vm 2000!

Suunnittelu omaa käsialaa ja toteuttajana toimi äitini tuttava, joka on nahkaompelija. Kuva: Arja Teikola

Materiaali oli mustaa nappanahkaa. Alaosa oli melko matalan mallinen kotelohame, jonka halkiota saattoi säädellä sivusaumassa olevalla huomammattomalla vetoketjulla. Todistusta hakiessa halkio oli siveellisissä mitoissa, mutta illalla jatkobileissä tanssiminen onnistui parhaiten kiskomalla saumaa auki oikein kunnolla. :) Toppiin jätettiin alahelmaan ihan nahan luonnollinen raakalaita, jottei vaikutelmasta tullut liian jäykkä. Kuten kuvasta näkyy selkä oli ylhäältä hyvin paljas ja kiinnitys tapahtui nahkanyöreillä. Edestä yläosa ei ollut lainkaan paljasteleva, vaan siinä oli maltillinen melko korkealle nouseva venepääntie.

Minulla oli pukuun väriä tuomassa pitkä, äitini värjäämä, pinkki sifonki huivi, jota pidin välillä harteilla, hieman siistimpää vaikutelmaa tuomassa. Koruina Björn Weckströmin 60-luvun avaruushopea-sarjaan kuuluvat kaulakoru ja rannekoru + hopeiset korvakorut. Minun kaulakoruni on hieman pienempi versio Planetary valleys-korusta, joka oli Prinsessa leian kaulassa yhdessä star wars elokuvassa.

Puku herätti sekä pahennusta, että ihastusta. Jotkut kylän kitkerät ämmät olivat sitä mieltä, että oli liian rohkea, ja olipa joku käynyt asiaa jopa äidilleni kaupassa päivittelemässä juhlien jälkeisellä viikolla. Suurimmaksi osaksi ihmiset kuitenkin kiittelivät rohkeuttani näyttää reilusti omalta itseltäni värittömän kermakakun sijaan, joita juhlassa olo enemmän kuin tarpeeksi.

Halusin sellaisen puvun, joka ei olisi kertakäyttökolttu, vaan pidempi-ikäinen. Yläosaa käytin pitkään esim. farkkujen kanssa baarissa ja musta nahkahame on monikäyttöinen klassikko. Molemmille olisi edelleen käyttöä, jos vaan mahtuisin. ;)

Nahka voi äkkiseltään kuulostaa pelottavan pornolta materiaalilta, mutta väittäisin muuta. Se on juhlallinen ja tyylikäs materiaali, jos vaan asun malli on oikeanlainen ja asusteet riittävän juhlavat. Esiintyihän esimerkiksi Angelina Joliekin Versacen nahkaisessa iltapuvussa Mr. & Mrs. Smithin ensi-illassa. Samoin Suvi Miinala esiintyi viime vuoden Tanssi tähtien kanssa-promokuvissa upeassa nahkamekossa.

Jos tarvitsisin YO-koltun nyt, en varmaankaan enää valitsisi mustaa nahkaa. Rakastan tuota pukua edelleen paljon, mutta tyylini on noista ajoista muuttunut melkolailla pehmeämpään suuntaan. Siispä leikittelin ajatuksella "minä ylioppilas vm 2007" ja valitsin muutaman kivan mekon, joissa voisin kuvitella juhlivani valkoista hassua hattua.

Keskellä oleva Sisleyn paitamekko olisi hyvä, jos pituutta saisi hieman lisää. Paitamekolle olisi käyttöä jälkeenkin päin, mutta materiaali tekee siitä tarpeeksi juhlavan näköisen. Musta mekko valkoisella vyötäröhörsötyksellä on Issan ja kotoisin Net-a-porterista, hinta vaatimattomat 750 $. Kaksi muuta mekkoa löytyivät E Dress me:sta, jossa on kauhea määrä mekkoja, joista voi saada inspiraatiota. Kauhean mustaa tuli tuohon valittua, mutta minä nyt vain viihdyn mustassa. Toinen värivaihtoehtoni olisi varmasti punainen.

 

Ohjeita pukeutumiseen

Yo-juhlissa ei ole mitään varsinaista tiukkaa etikettiä, mutta muutamia viitekehyksiä pukeutumisessa kuitenkin kannattaa noudattaa:

• Hartiat on kohteliasta olla peitettynä itse todistusten ja lakkien jaossa. Tämäkään nyt ei ole kiveen kirjoitettua, mutta ainakin täysin olkaimettoman mekon kanssa olisi hyvä olla vaikkapa jakku taikka pashmina.
• Vesirajamini ei ehkä ole ihan oikea valinta, vaan helman tulisi olla siveellisen mittainen.
• Yo-juhla on keväinen päiväjuhla, joten iltapukuluomukset ovat ylipukeutumisesta. Jos välttämättä haluaa pukeutua pitkään mekkoon, niin silloin kannattaa materiaalin olla muuta kuin sädehtivää bling blingiä, jotta liika iltapukumaisuus vältetään.
• alusasujen näkyminen ei kuulu yo-juhlaan! (eikä muuhunkaan juhlaan) Muistelen kauhulla erään koulutoverin valkoista mekkoa ja stringejä.. Panosta asuusi sopiviin rintaliiveihin, sillä ikävästi vilkkuvat olkaimet antavat suttuisen vaikutelman.
• Vaikka olisi kuinka lämmin ja aurinkoinen päivä, niin sukkahousut taikka stay-upit virittävät sääret huomattavasti paljaita paremmiksi
• Kengiksi valitse sellaiset, jotka ovat kauniin lisäksi vielä suht mukavatkin, jotta jaksat niillä seistä ja osaat kävellä. Liian korkeissa koroissa harjaantumattoman lonksuttelu näyttää aivan kamalalta ja ryhti kärsii. Itselläni kenkävalinta oli aikoinaan hieman huono ja jouduinkin sitten kotona välillä heittämään korot nurkkaan päkiöideni huutaessa armoa.
• kampauksesta vielä sen verran, että jos haluat saada lakin päähäsi fiksun näköisesti, vältä korkeita nutturoita! Yo-juhlassa käytännöllisempi on alas niskaan jäävä nuttura, tai aivan muut kampaukset.

Eli ei mitään tiukkaa varsinaista yo-juhla etikettiä, vaan ihan normaalien hyvien tapojen noudattamista pukeutumisessa. Noiden muutamien "säännösten" sisällä voi sitten hullutella ihan vapaasti. Tärkeintä on, että juhlakalulla itsellään on hyvä ja itsevarma olo!