Eilinen Amorphiksen keikka oli mahtava ja nautittava kuten odottaa saattaa. Parempia ja enrgisempiäkin keikkoja olen noilta pojilta nähnyt, mutta ei tässäkään vedossa mitään manittavaa vikaa ollut. Setti sisälsi juuri loistavassa suhteessa uutta ja vanhempaa materiaalia ja omat lempparinikin kajahtivat ilmoille. Herra Joutsen herätti tapansa mukaan olemuksellaan ainakin minussa pientä levottomuutta. Mä olen teiniajoista asti ollut heikkona kapealanteisiin tatuoituihin rokkiäijiin, joiden univormu koostuu kapeista mustista lantiolle laskeutuvista housuista, hihattomista paidoista ja maihareista. Tomi kruunasi perinteisen rock-asun eilen näyttävällä panosvyöllä, joka oli kyllä aika vau!

Ihanaisen Janinan pyynnöstä, alla muutama kuva keikkatunnelmista. Janina kertoikin keikalla tunnistaneensa minut yleisömeren seasta mun uutuuttaan hehkuvasta kameran hihnasta, joka pimeydessä julisti vehkeeni merkkiä ja malllia. :D Paikkani oli kuvaamisen kannalta todella huono ja koska halusin keskittyä musan fiilistelyyn, en viitsinyt lähteä ryntäilemään parempien kuvakulmien perässä. Mutta tulipa nyt testailtua uutta kameraa tuollaisissakin oloissa ja melkoisilla ISO-luvuilla.

Viime aikojen pukeutumismasiksesta huolimatta löysin päälleni omasta mielestäni todella kivat mustat loimet. Siitä tulee aina hyvä mieli, jos onnistuu pukemaan samat vanhat mustat kamppeet jälleen kerran jotenkin uudella tavalla.

Mä olen viimeaikoina rakastunut aivan silmittömästi tuollaisiin valuviin linjoihin vaatteissa. Mustan pitkän t-paidan päällä oleva loimi on täällä vielä täysin esittelemätön Miss Sixtyn monikäyttövaate, jonka bongasin Asoksen outletista jo marraskuussa. Hurpula on hetkessä kohonnut vaatteiden top-5 listalle, ja haluaisin yhdistää sen kaikkeen. Mä koitan viikonlopun aikana käsitellä siitä muutamia lisäkuvia, jotta näätte mihin kaikkeen kyseinen ihanuus taipuu.

Noiden Budapestin upeuskenkien varsien rypytykset muuten passaavat varsin hienosti tuon yläosan laskoksiin. Pieniä, mutta tärkeitä juttuja. Toinen pieni, mutta tärkeä juttu etenkin näillä keleillä on mamman kutomat villasukat, jotka pilkistelevät kengistä.  Täytyy muuten sanoa, että pehmoiset villasukat helpottivat ihan olennaisesti koroilla seisoskelun aiheuttamaa päkiäkolotusta. Kunpa kaikkiin korkkarisaappaisiin mahtuisi villikset väliin! Muistathan muuten äiti toiveeni pidempi vartisista villasukista, jotta saisin sukat kunnolla vilkkumaan bikereistanii?

Tämä oli taas niitä asuja, jotka saavat mut vaan entisestään vahvistamaan mielipidettäni siitä, että mä olen niin kotonani ja oma itseni noissa mun mustissa loimissa. Jos joku kieltäis multa mustan, niin mä lakkaisin olemasta. Toinen juttu, joka on todella olennainen osa pukeutumistani, on nuo vajaamittaiset hihat. Mä ahdistun ihan suunnattomasti, jos hihat ylettyvät ranteisiin saakka. Mikäli käsivarret nyt ei ihan ole jäätymisvaarassa, niin mä ruttaan kaikki hihani rullalle ja paljastan ranteeni ja niissä roikkuvat rojut. Kyseisen hihanpituusmieltymyksen tuo Miss Sixtyn loimi kolahti ihan erityisen lujaa. Olen nyt jo alkanut miettiä, että voiskohan joku ompelutaitoinen tehdä mulle tuollaisia samanlaisia lisää muutamassa eri värissä. (kuten jotkut "jännittävät" harmaan sävyt ehkä.. ja toinen musta pitäis tietenkin olla.. :D ) Jos noita olis vielä jäljellä niin tilaisin heti kakkoskappaleen, mutta kun toi oli viimeinen. :(

Hankitteko te muuten koskaan varakappaleita lempivaatteistanne?