Edellisessä postauksessa esittelemäni reikämysteerin syistä tuli monenmoisia ehdotuksia, joista jotkut ihan varteenotettaviakin. Nyt kuitenkin ajattelin perustella kumoon suurimman osan ehdotuksistanne ja esitellä lopuksi omat ehkä hieman oudohkot päätelmäni.

1260388605_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ylivoimaisen "voiton" kaikista veikkauksista vei turkiskuoriaiset (ötököistä myös koiperhonen pärjäsi kisassa), joita ehdoteltiin syypäiksi lähes viidessätoista kommentissa, toiseksi eniten veikattiin vyönsolkia. Tässä hieman listaa mahdollisista rei'ittäjistä:

  • Vyönsolki - Legginssi-mimmi ei paljoa vyötä kaipaile, joten kyseiset kapineet eivät ole kuuluneet pukeutumiseeni enää muutamaan vuoteen.
  • Pesukone- Sitä vehjettä minäkin alkuun syytin, mutta miten ihmeessä se kapine osaisi nakertaa reikiä ainoastaa minun paitoihini ja vain tietylle hyvin tarkkaan rajatulle alueelle?
  • Housujen tai takkien vetoketjut. Edelleen vetoan pehmeisiin leggareihin. Nahkarotsin vetoketju oli joskus epäiltyjen listalla siihen saakka, kunnes tajusin reikiä olleen jo ennen rotsia ja myös niissä paidoissa, joita en ollut käyttänyt kyseisen takin kanssa.
  • Napakoru. Siihen villitykseen en sentään ole nuoruudessani mennyt sortumaan.
  • Nypynpoistaja. En omista enkä edes lainaa sellaista kapinetta.
  • Kissa. Kyseisiä elukoita ei kuulu lähipiiriin. Työkavereina on muutama koira, mutta niidenkin kanssa lähikontakti o hyvin vähäistä.
  • Pitkät kaulakorut. Joo-o.. periaatteessa jotkut päivästä toiseen kaulassani roikkuneet ketjukasat voisivat aiheuttaa sen sortin hankausta, että paita vois kulua, mutta reiät ilmestyivät ennen ketjukasoja ja kaikki reiälliset paidat eivät ole kelvanneet korujen kavereiksi. En siis lämpene tällekään.
  • Terävät pöydän kulmat. Tämä on ollut monen kaverinkin veikkaus ja olenkin tarkastellut omaa työpöytääni ja työasentoani, mutta olen tulut siihen tapaukseen, että vatsani koosta huolimatta, se ei hinkkaa työpöydänreunaan, joka kaiken lisäksi on pyöristetty ja sileä.
  • Kamera. Jos se kamera roikkuis usein kaulassa, niin tää olis ihan kelpo syy, mutta työskennellessä kamera on joko kädessä tai sitten lasken sen pöydälle. Kamera ei siis roiku hinkkaamassa vatsanseutuani.
  • Tontut. Kyseiset kaverit ovat olleet syytettyjen penkillä jo useaan otteeseen. Kyseessä on todennäköisesti tontut napahiki-heimosta. Heille ei kelpaa ravinnoksi mikään muu kuin navasta arominsa napannut trikoo. Näitä vaatekaappia terrorisoivia tonttujahan on montaa eri lajia. South Parkissa vieraili joskus muistaakseni alusvaatetontut. 
  • Roiskuva paistinrasva. Meidän taloudessa se on mies, joka sitä ruokaa laittaa ja sen paidoissa ei oo reikiä. (Mut entä jos se aina salaa kokaa mun lempipaidoissa?)
  • Rintaliivit. Mun puskuri on kyllä viime vuosina alkanut melkoisesti repsottamaan, mut ihan navanseudulle saakka se ei vielä yllä, eikä sen myötä rintaliivitkään ylety reikiä tekemään.

Näiden lisäksi hajaääniä saivat mm. unissa tapahtuva tuhoamisvimma, kateelliset kanssabloggaajat voodoo-taikoineen, kierrevihkojen rautalagat ja laukkujen hihnat. Kaikki hyviä ehdotuksia, mutta jouduin kyseiset syyt kuitenkin torppaamaan.

Ja sitten ne turkiskuoriaiset joiden nimeen niin moni tässä asiassa vannoi. Itsekin olen joskus erilaisia elukoita ehtinyt epäillä, mutta faktojen valossa unohtanut asian. Turkiskuoriaisten kerrotaan viihtyvän usein vanhoissa taloissa ja sitähän tämä meidän asuintalomme on, mutta siihenpä ne todisteet kuoriaisia vastaan sitten melkein loppuvatkin. Kuoriaisten puolustusasianajajat esittivät seuraavanlaisia seikkoja:

  • Olen asunut tässä nykyisessä asunnossa jo seitsemän vuotta ja tyhjentänyt vaatekaappiani säännöllisesti, mutta koskaan en näien vuosien aikana ole törmännyt mihinkään toukkien/kuoriaisten jäänteisiin. (vessassa silloin tällöin mellastavia sokeritoukkia tuskin mun vaatteiden syöminen kiinnostaa). 
  • Mikäli kuoriaiset olisivat syyllisiä, niin reikiä luulisi löytyvät ennemminkin niistä paidoista, jotka makaavat ötököiden syöttinä siellä kaapi perukoilla, eikä niissä, jotka ehtivät lähinnä kiertää kehää: päällä-pyykkikori-pesukone-pyykkinaru-päälle. Ja etsinöistä huolimatta sellaisista kaapissa makaavista kamppeista reikiä ei löydy.
  • Reikien esiintyminen aina yhdessä ja samassa paikassa. Tähän tarjoiltiin syyksi sitä, että paidat olisivat kaapissa aina viikattuna samoin ja ötökät nakertais vaan sitä etureunaa. Hyvä pointti sekin, mutta jos näkisittemun vaatekaapin ja siellä vallitsevan "viikkaustyylin", niin voisitte unohtaa tämän ehdotuksen. + tuo edellinen reikäisten vaatteiden kierto pyykistä pitoon ja päin vastoin.
  • Reikiä on vain trikoisissa paidoissa. Ei koskaan esim. leggareissa. Pusero-osastolla puolestaan neuleet, joiden luulisi elukoita kiinnostavan, ovat säilyneet ehjinä.
  • Ja miksi ihmeessä ne ötökät viihtyis vaan mun kaapissa, eikä viereisessä miehekkeen kaapissa?

Ja mihinkö tulokseen mä olen sitten itse tullut? Kuka on syyllinen? Nimellä Piia tänä iltana kommentoinut lukija osui itse asiassa melko lailla navan kantaan. Mun teoria on, että syynä on  mun vatsan leikkausarvet ja eritoten se yksi viheliäs navassa sijaitseva ja kovasti kutiseva yksilö. Mulle on tehty muutaman viime vuoden aikana laparoskopia, joka jätti inhan paksun arven navan pohjalle ja sitten laparotomia (eli avoleikkaus), josta on muistona n. 15 cm arpi poikittain alavatsassa. Nuo molemmat arvet on ajan myötä alkaneet vaan vaivata enemmän ja enemmän ja olenkin viime aikoina yllättänyt itseni moneen kertaan raapimasta ja ruopsuttamasta noita ikävyyksiä oikein olan takaa.

Pari iltaa sitten, kun mulla meni hermo noihin reikiin totaalisesti, kasasin 8 kpl reikäpaitoja eteeni ja hain työkalukseni mittanauhan. Mittaustulokseni puhuvat raapimisteorian puolesta. Olkapäältä tissien yli napaan oli matkaa n. 55 cm ja kaikkien tarkastelemieni paitojen reiät sijoittuvat 55-60 cm päähän olkasaumasta. Näillä asioilla on pakko olla yhteys!

Lempipaidat joutuvat toistuvasti tuon raivokkaan mekaanisen kulutuksen kohteeksi ja pesukone varmaan sitten omalta osaltaan avittaa jo koville joutuneen materiaalin rasitusta. Mikään muu syy ei tunnu minusta sellaiselta, että se sopisi näin eksaktille alueelle syntyvien reikien aiheuttajaksi.

Kuulostaako teoriani ihan tyhmältä ja mahdottomalta? Entä mitä ihmettä mä keksin uusien reikien ehkäisyksi? Voin kertoa, että "älä raavi!"-vaihtoehtoa ei tässä tapauksessa ole. Asiaa pitää siis lähestyä joko siltä kantilta, että miten saa arpien kutiamisen ja kiristämisen loppumaan, tai miten estää paitoja joutumasta asian uhreiksi? Kun ei sitä paitaa viitsi oikein muiden seurassa ollessa paljon tieltäkään nostella. :P

Omituisia ongelmia pienellä ihmisellä. Mut voin kertoo, että asia raivostuttaa mua kovin. Monta ihanaa paitaa olen joutunut hautaamaan ja monta kertaa olen nolostellut jossain julkisilla paikoilla, kun olen vasta kotoa lähdettyäni tajunnut päälläni olevan jälleen kerran joku ilmastoitu pusero. Tyhmää. Eli nyt niitä ratkaisumalleja kiitos!