Tästä asiasta on ihan täysi mahdottomuus kirjoittaa minkään muunlaista tekstiä kuin ainoastaan ylistäviä kehusanoja pursuilevaa ihkutusta. Eli tästä se sitten lähtee.. Ihanaa, mahtavaa, pehmeää, lämmintä, parhautta ja rakkautta! Tuota kaikkea ja paljon muutakin hienoa on postipaketissa luokseni saapunut mamman puikoilla syntynyt uutuus neule. Mikäli neule olisi saapunut yksin, ei sen lähettämiseen olisi tarvittu pakettia, vaan 95 g painoinen (vai pitäisikö sanoa 95 g kevyinen) henkäys olisi tullut näppärästi kirjeessäkin. (se toinen ihanuus mikä neuleen kanssa samaa matkaa saapui, tulee esittelyyn myöhemmin)

Mitä minä olin toivonut? Simppeliä, melko avaralla kaula-aukolla varustettua takapuolen peittävää, ylipitkät hihat omaavaa, läpinäkyvää unelman pehmeätä ja käsilaukkuun mahtuvaa neuletta jossakin garderoobiini sopivassa värissä. Ja mitä minun mestarineuloja mammani oikein puikoillaan kilisteli?

Äiti loi simppelin ja läpinäkyvän tumman luumun värisen unelman pehmeän ja kevyen, avarakaulaisen neuleen, joka peittää takaliston. Hihat ovat perusasennossaan tyyliini sopivasti vajaamittaiset (kuten kuvassa), mutta ne saa myös vaivattomasti venytettyä sormenpäihin saakka. Kuten Yölinnun laulussakin sanotaan, "sitä saa mitä tilaa".

Kuten lähes kaikki muutkin äitini neuleluomukset, myös tämä on täysin saumaton. Saumattomuuden ansiosta tätäkään neuletta ei voi pukea nurin päin, vaan se on sama miten sen päällen vetää, niin aina on oikein. Toistaiseksi en ole huomannut myöskään eroa etu- ja takapuolella, eli niidenkin puolesta pusero sattuu oikein päin päälle vaikka olisi missä huuruissa.

Lanka on samaa silkki-mohairia kuin rakkaassa Veeruskassakin, eli Rowanin Kidsilk Haze. Materiaali on hyvin hyvin ohutta, mutta siitä huolimatta se kietoo käyttäjänsä turvalliseen lämpöön. Muistattee ehkä, kun jokin aika sitten kaipailin komerooni lisää vaatteita jotka olisivat yhtä aikaa lämpimiä ja pelastaisivat mukavuudellaan ankeat talviaamut, mutta olisivat myös tyylikkäitä ja edustuskelpoisia. Väittäisin että tämä Chiara (kaikilla mamman neuleilla on nimi) on juurikin sitä mitä toivoin.

Läpinäkyvyytensä vuoksi Chiara kaipaa jotain alleen ja omasta mielestäni parhaiten toimii nimenomaan jotakuinkin neuleen mittainen hihaton toppi. Silloin hihat erottautuvat kauniisti käsien ihon kuultaessa läpi. Lyhythihainen aluspaita puolestaan katkaisisi käsivarsien linjan rumasti. Spagettiolkaimista perustoppia en ole alle vielä testannut, mutta toiminee jollain lailla sellaisenkin kanssa.

Yksi ainoa miinus neuleessa on. En voi käyttää sen kanssa lempparikorujen listalle viime aikoina kivunnutta niittirannekettani, koska rannekkeen solki on tartuntavaaransa (vai olisko se tässä tapauksessa tarttumavaara?) vuoksi liian repivä kaveri tuollaiselle materiaalille. Ette uskot millaiset paniikki-itkut voi ihminen kiskaista, kun lempparineule tarttuu yllättäen johonkin ja tuloksena on pahimmasa tapauksessa reikä. Onneksi mamman neuleissa on huoltotakuu ja ne kulkevat pohjoiseen korjattavaksi kätevästi kirjekuoressa. :) (joo, olis varmaan hyvä osata homma itsekin, mutta kun en vaan osaa tehdä sellaisia taikoja kuin äiti)

Tuossa kuvassa mulla on alla musta toppi, mutta tänään neuleen parina oli tuhkan harmaa GT:n pitkä toppi. Annoin topin reippaasti pilkistää neuleen helman alta ja voisin sanoa, että olipa kaunis väriyhdistelmä. Tässähän alkaa pian värimaailma laajenemaan!

Mitäs sanotte? Mahtava upea ihanuus, eikö vain?