Hei leidit, mites on, alkaako kuola valua suupielistä ja kenkä- ja laukkukaappiin ilmestyy muutaman välttämättömän tuotteen mentävä reikä, kun näkee nää seuraavat?

Seepra clutch. Ihana! Siis niin catwalk kamaa, ei todellakaan mikään last season. Mahtavuus irtois eBaysta alle kymmenellä dollarilla.

Ja entäs punaiset kiiltonahkaiset remmisandaalit! Näethän jo itsesi nämä jalassa vaikkapa pikkujoulubileissä? Tämän tyylisiä ihanuuksia irtois lähes minkä tahansa jalkinepuljun alekorista parilla kympillä.

Ja lisää seepraa! On kai ne eläinkuosit in vielä ens kesänäkin, pakkohan nää on saada! Asos veloittais elukoista vaan 18 puntaa.

Alkoiko viisarit värähtelemään ja rupesiko luottokortti jo polttelemaan lompakossa? Ai, ei vai? Älkää huoliko, asiaan on olemassa lääke.

Lisätään soppaan nimi, joka on tuttu kaikille hiemankaan muotia ja julkkiksia seuranneille ja kouhotetaan tuotteista jo puoli vuotta ennen kuin niitä on saatavilla, niin johan alkaa ihastuksen kiljahduksia kuulua. Annetaan kuluttajien hypettää itsensä innostuksesta ja jännityksestä lähes hengiltä heidän hioessaan kyynerpäätaktiikoitaan kuntoon lanseerauspäivää odotellessa. Ei sen niin väliä loppujen lopuksi, että onko tuotteet itsessään oikeasti upeita ja mahtavia taikka hinnaltaan sekä laadultaan järkeviä. Tärkeintä on, että ehdit saada omasi ennen kaveria.

H&M:n Jimmy Choon mallistolta ja sen ihkutukselta ei ole mitenkään voinut välttyä blogimaailmassa eikä naistenlehdissä, ja nyt muutamaa päivää ennen h-hetkeä minäkin sitten sain itsestäni irti sen verran, että tutkailin tuotekuvat läpi. Ja ei. Ei ne vaan saaneet mua puolelleen.

Onhan se hienoa, että henkkamaukaltakin löytyy silloin tällöin asusteita joiden materiaali on jotakin muuta kuin 'real plastic', mutta aito nahka ei yksinään jaksa nostaa näitä tuotteita minun silmissäni minkään sortin luksukseksi (adjektiivi, jota olen kuullut näidenkin tuotteiden ihkutuksen yhteydessä käytettävän).

Itse koin etenkin eniten hypeä aiheuttaneet kengät, laukut ja muut asusteet kuvien perusteella todella halvan näköisiksi. Toki kuva voi pettää, mutta en ole kiinnostunut tutustumaan tuotteisiin yhtään lähemmin. Oli siellä muutama sellainen vaate, jonka voisin hyvinkin päälleni pistää, mutta hinnat eivät puhu samaa kieltä lompakkoni kanssa. Mä tykkään paljeteista, mutta tiedän löytäväni niitä halvemmallakin. Itselleni ei siis tunnetun suunnittelijan nimi riitä syyksi raiskata rahapussiani. En voisi kuvitella maksavani henkkamaukan krääsä-rannekorusta kolmea kymppiä. En vaan voisi.

Mutta todella mielenkiintoinenhan tämä asia on ilmiönä. On jännä seurata millaista intoilua mallisto aiheuttaa ihimisissä  Se pistää miettimään, että onko kaikki päiviä laskevat ihmiset todellakin syvästi ihastuneita nimenomaan tuotteiden upeaan ulkomuotoon vai pitääkö niistä kiinnostua siksi kun muutkin ja onko niitä hankittava pääasiassa sen takia, että voi sanoa hankkineensa. Tuo jonkin merkkivaatteen/-asusteen hankkiminen siksi, että voisi kertoa sen omistavansa on mietityttänyt minua muotiblogistaniassa joskus aiemminkin. Kuinka paljon ns. status-asiat todellisuudessa vaikuttavatkaan ostopäätöksiimme?

En väitä itsekään olevani immuuni sopulikäyttäytymiselle mutta tällainen selkeä nimen perässä juokseminen ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni. En keksi montaakaan asiaa, jonka vuoksi olisin valmis jonottamaaan aamulla räntäsateessa saadakseni maksaa itseni melko kipeäksi tuotteesta, joka ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole kovin ainutlaatuinen. Sopuli-innostukseni koskevat ennemminkin laajempia kokonaisuuksia ja trendejä, ei niinkään jotain tiettyä tuotetta jota saa vain yhdestä paikasta. Voisin siis esimerkiksi intoutua muiden mukana kovasti vaikkakin juuri tuosta seepraclutchista, mutta mielessäni ei edes kävisi, että maksaisin 90 euroa juuri tuosta Jimmy Choo versiosta vaan etsiskelisin omalle kukkarolleni paremmin sopivan yksilön ja jättäisin 'luksus'-versiosta tappelemisen muille.

Mutta pakko myöntää, että kärpäsenä katossa haluasin kyllä olla, kun ovien aukeamista pissa housussa odottaneet neidot rynnivät liikkeessä oman kokoistensa kenkien perässä ja käyvät keskenään neuvotteluja (tai nyrkkitappeluita) siitä kumpi samaan veskaan kyntensä iskenyt naaras ihanuuden lopulta saa. Niissä olosuhteissa todellakin vaaditaan motivaatiota, rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Toivotan siis onnea kaikille niille jotka olette menossa osallistumaan otteluun. Toivoisin jokaisen saavan sen mitä meneekin hakemaan, sillä olisi kamalaa, jos joku joutuisi vuodattamaan pettymyksen ja kivun kyyneliä kaiken tämän odotuksen päätteeksi. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja, mutta muistetaan, että tässä ei  loppujen lopuksi ole kyse kummastakaan. :)