Eilinen studiossa työkaverin kanssa vietetty kuvausilta päättyi minun osaltani niinkin mahtavasti, että osa kuvaamistani (juuri ne parhaat) kuvista katosivat muistikortin errorin vuoksi bittiavaruuteen. Se on hirmu kiva fiilis, kun tajuaa ahertaneensa ihan turhaan. Pelastusohjelma on vielä koittamatta, mutta ikuisena pessimistinä epäilen sen taitoja kovasti. Jotakin mukavaa illasta kuitenki jäi muistoksi, nimittäin työkaverini ottama kuva minusta ja uutta kotia luotani kaipailevasta kaunottaresta.

Kuva ja käsittely: Meri Mäkinen

Jo edellisessä postauksessa esitelty ruutujakku tuo juuri sopivan yläluokkaisen fiiliksen ylvääseen potrettiin. Eikös ainakin Britannian kuninkaallisia naisia olla vuosien saatossa nähty kerran jos toistekin ruutujakkupuvuissa? Tämä Queen nothing ei kylläkään saanut kutreilleen arvokkaita kruununjalokiviä, mutta todelliselle kenkäfriikille ei varmaankaan voisi olla sopivampaa kruunua kuin kaunis korollinen jalkine. Ja sanoisin, että ruutujakku ja punainen peep-toe nilkkuri ovat kuin luodut toisilleen. Vagabondit taisivat sinetöidä kohtalonsa viimeistään tällä kuvalla. Ne pääsevät hyvään ja rakastavaan kotiin.

Kokeilkaapa muuten huviksenne tuollaista korkokenkä päässä patsastelua. Siinä ruoto oikenee, niska kipeytyy ja nenä nousee väkisinkin ylpeilevästi kohti kattoa.

Tänä iltana vuorossa raivokasta ja epätoivoista pakkaamista kahden päivän reissua varten. Vihaan pakkaamista! Kaikki pitäis sopia pieneen kassiin ja sopia keskenään ja pelastaa mikä tahansa reissussa yllättävä tilaisuus tai tunnetila. Onneksi nyt on kyseessä vain kahden päivän reissu, mutta sekin sisältää yllättävän monta erisisältöistä rilannetta, joten edessä on pitkä ja raskas ilta. Huoh.