Kiitos kaikille ihanista edellisen postauksen kommenttiboksiin kirjoittamistanne ensikohtaamisien asukuvailuista. Hienosti saitte maalailtua mieleeni selkeitä kuvia mahtavista asukokoinaisuuksista. Käykää ihmeessä muutkin lueskelemassa nuo tarinat kommenttiboksista, jos ette sitä vielä ole tehneet. Rakkaus saattaa osua kohdalle olitpa sitten pukeutunut parhaimpiisi, raksahaalareihin tai vaikka lehmäasuun.

Tänään olis sit esillä eilisen asuja oikein kaksin kappalein. Päivällä kävin töissä ja kaupungilla seuraavanlaisissa vetimissä.

farkkuhame/Asos, toppi/Only, neule/kirppilöytö, nahkatakki/Mexx, kirppikseltä, kengät/Bianco, laukku/GT, aurinkolasit/Ray Ban

Tuosta kuvasta se ei näy, mutta neuleen alla olevassa topissa on sellaisia kiilteleviä pilkkuja, jotka näkyi kivasti ohuen neuleen läpi, jos sattui sopivasta kulmasta katsomaan. Pikkuisen siis jotain mielenkiintoa tollaiseen mustaan perusyläosaan.

Olin niin iloinen, kun sain pitkästä aikaa nuo hohtavat punaiset unelmakengät jalkaani. Biancosta jo varmaan pari vuotta sitten hankkimani nauhakorkkarit nimittäin lojuivat saamattomuuteni vuoksi useamman kuukauden kenkähyllyssä korkojen kunnon ollessa alla olevan kuvan mukainen.

Tällä viikolla sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja raahasin kengät suutarin hellään huomaan. Olin ihan varma, että setantaa karun tuomion, ettei nahalla päällystettyjä korkoja voi enää kauniisti pelastaa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Suutari teki jotain uskomattomia taikoja ja sai naamioitua tuon pahemmankin näköisen koron aivan käsittämättömän siistiksi. Ihmeidentekijä sanoisin.

Illalla puolestaan tein itse jotakin taikoja ja sain loihdittua tukkani ja naamani pitkästä aikaa melko inhimillisen näköisiksi. Nuo etukiehkurat tosin eivät vuosikausien kouluttamisesta huolimatta suostu menemään suoriksi niin kuin haluaisin, vaan ovat aina tuollainen epämääräinen ja taipuisa kasa, mutta se on vaan hyväksyttävä ja lopetettava tappelu. Yritän kovasti malttaa kasvattaa etuosaa nyt jonkin verran pidemmäksi, jotta voisin loppuvuodesta leikata hiuksiin selkeästi toispuoleisen kampauksen. Lyhyttäkin lyhyempi sänki toisella puolella pääsusu sitä paremmin oikeuksiinsa, mitä pidempi toinen puoli olisi. Saa nähdä jaksanko kasvatusoperaatiota, vai kiskaisenko hermostuksissani jonkun muun virityksen.

Ehdin jo hätäillä heinäkuussa hankkimani paljetthameen osoittautuvan hutiostokseksi sen lojuttua pari kuukautta kaapissa, mutta eilen se vihdoin näytti päällä siltäkuin pitääkin. Ei tullut siis hameesta hutia, vaan meidän rakkautemme vaati vain pientä kypsyttelyä ja vyötärön kaventumista.

paljettihame/Vero Moda, t-paita/JC, kengät/Seppälä, laukku/GT

Blingbling-hameen seuraksi taipuu parhaiten mahdollisimman yksinkertainen yläosa ja lyhyttäkin lyhyempi helma kaipaa kaverikseen kohtuullisen peittävät sukkikset, jottei kokonaisuus kallistu mauttomuuden puolelle. Koska jo pelkkä hame sädehtii joulukuusen lailla ei asua kannattanut kuorruttaa korukasalla. Korvissa roikkui laukun aloittaman teeman mukaisesti sirot hopean väriset tähdet ja ranteessa oli alastomuuden tuntua pois viemässä Miss Sixtyn siipiaiheinen koru.Syysillan lämmittäjänä toimi tuolla aiemmassakin kuvassa esiintynyt niukka nahkarotsi. Tykkäsin ainakin itse asusta todella paljon. En taida koskaan kyllästyä tuohon kirkkaanpunaisen mustaa asua piristävään vaikutukseen.

Nyt jatkaamaan punaisella sohvalla makoilua kokomustassa asussa. Tuttu ja turvallinen kokonaisuus.