Meikkivarastoni ovat melkoiset ja etenkin luomivärikokoelmat sisältävät lähes kaikki sateenkaarensävyt. En kuitenkaan jo olemassa olevista väreistä huolimatta voi olla ihastelematta ja himoitsematta erityisesti Diorin upeita ja harmoonisia paletteja. Olen yrittänyt pitää kiinni säännöstä, jonka mukaan saan ostaa vain sellaisia meikkituotteita, jotka ovat kuluneet loppuun. Eli parin viime vuoden aikana on tullut hankittua lähinnä puutereita, meikkivoitetta ja ripsivärejä. Luomivärivarainnot eivät ole toiveista ja käytöstä huolimatta juuri ehtyneet.
Budapestin lentokentällä paluulentoa odotellessa pyörimme mamman kanssa kosmetiikkamyymälässä enkä minä saanut silmiäni irti Diorin syysuutuudesta Night Butterfly nimisestä viisikosta, jota olin katsellut himoiten jo kotimaassa. Hetken huokailujen ja "minulla ei ole juuri noin täydellisiä sävyjä samassa helposti kuljetettavassa paletissa"-perustelujen ja loputtoman 'raskinko-enkö raski'-pohdinnan jälkeen mamma tuli mukaan päätöksentekoon kuljettamalla kyseisen meikkinamun kassan kautta minun käsilaukkuuni. Mamma perusteli tätä sponsorointia sillä, että itsepähän on minut tällaiseksi merkkikosmetiikkapelleksi kasvattanut. En pistänyt kamalasti vastaan, mutta tunsin itseni aika hemmotelluksi lellipennuksi. :D
Paletissa on kauniit loistavasti syksyyn sopivat sävyt, joista yksikään ei mene hukkaan. Ainoa mitä paletista muuttaisin olisi se, että vaalein sävy saisi olla hieman kimaltavampi ja valovoimaisempi, mutta onneksi sellaista apua löytyy muista paleteista. Toimii paletti silti varsin hyvin tuollaisenaankin. Samoista aineksista loihtii niin kevyemmän päivämeikin kuin raskaamman ehostuksen iltamenoihinkin. Tämä tulee kulkemaan mukanani todella tiiviisti. Suhrailin eilen illalla uloslähtiessäni seuraavanlaiset yöperhos-silmät.
Luomilla tuon Diorin paletin sävyjen lisäksi hieman yhtä Isadoran vaaleampaa glitteriä kokonaisuutta kirkastamassa. Huulilla Clarinsin väritöntä kiiltoa. Muun naaman meikkituotteista ei paljoa kannata välittää, sillä lopullisen ilmeen antoi kuitenkin ystäväni Photoshop. Myös yllättävän upeat ripset ovat kotoisin saman ohjelman syövereistä. Kärsivällisyyteni ei todellakaan riittäisi tuollaisten pikku hämähäkinjalkojen manuaaliseen liimailuun. Onnistuisin korkeintaan liimaamaan silmäni kiinni, mutta ainuttakaan ylimääräistä ripseä ei olisi naamassa kiinni kuin korkeintaan ylähuulella. Mutta pitäisköhän kaiken pinnan palamisen uhallakin uskaltautua kokeilemaan vaikkapa huomenna kun suunnataan kaverin kanssa illalla iloittelemaan... Menisköhän ripset päähän paremmin ennen vai jälkeen parin siiderin? :D
Kommentit