Kirpparilta tarttui eilen mukaan neule, jonka päättelin olevan jonkun itsetekemä. Asian puolesta puhui mm. se, ettei paidassa ollut minkäälaista jälkeäkään koko- taikka pesuohjelapuista ja samalla myyntiipaikalla oli useampikin samanmallinen neule tarjolla. En siis myöskään voinut kyylätä neuleen materiaalitietoja, kun ei niitä ollut tarjolla, mutta päätin luottaa näppituntumaan, joka kertoi neuleen tuntuvan miellyttävältä.  Materiaali on hieman liukasta ja kevyesti kiiltelevää, mutta täytyy kyllä sanoa, että oma lankatuntemus lyö tämän kohdalla ihan tyhjää. En sano mitään veikkauksiani ääneen, kun menee metsään kuitenkin. Täytyy seuraavalla kerralla mammaa nähdessä teettää hänellä analyysi mitä  olen mennyt hankkimaan.

En ole käyttänyt ruutuja tai raitoja, enkä verhonnut itseäni kuvioneuleisiin sitten lapsuuden. Mutta joku tässä kolahti kovasti. Luultavasti se oli tuo mustan ja harmaiden kaunis liitto, yhdistettynä yksinkertaiseen malliin, joka minut hurmasi. Eikä tuo nyt varsinaisesti ole ruutuneule., vaan kyseessä on enemmänkin vain suuret väripinnat. 12 euroa on kova hinta kirpputorivaatteesta, mutta ei käyttämättömästä neuleesta. Ja etenkin siinä tapauksessa hinta on hyvinkin kelpo, mikäli neule on jonkun omin pikkukätösin väsäämä kuten epäilen.

Löytö pääsi heti tänään legginssien ja harmaiden bikereiden kaveriksi töihin ja osoittautui varsin mukavaksi työvaatteeksi. Kiva ja käytännöllinen ostos siis ja kerrankin omistan neuleen, joka on muuta kuin musta. (joo musta-harmaa on ihan oikeasti hurjan paljon pelkkää mustaa villimpi vaihtoehto!). Hieman tällainen värien ja kuosien iloittelu (siis minun mittakaavassa kaikki mikä ei ole tasaista mustaa on juurikin tuota iloittelua :D ) tuntuu vieraalta, mutta tällä kertaa päätin uskaltautua outouden vietäväksi. Tämä on kai jälleen sitä yritystä laajentaa reviiriä.

Ja eiliseen postaukseen viitaten, myös tämä neule näyttää tosi kivalta punaisten kenkien kanssa!