Viikon takaisesta reissusta tallentui muistikortille reilut 700 kuvaa ja tänään vihdoin sain aikaiseksi valkata niistä muutamia tännekin nähtäväksi. Tässä siis hieman sekavaa kuvasaalista Tonavan rannoilta.

Tonavaa ylittäneet sillat ja rannoilla komeilleet uljaat rakennukset olivat näyttävimmillään pimeän tultua kauniisti valaistuina.

Kaupunginpuistossa sijaitsevassa eläintarhassa oli monta suloista otusta. Ja suurimmalla osalla eläinpuiston kävijöistä oli mukana vähintään yksi vaahtosammuttimen kokoinen tyyppi, mutta meiltä tuollainen lapsi-alibi puuttui kokonaan. Mutta eikös se ole ihan ok innostua eläimistä vielä aikuisenakin? Eniten pidin kaikista pienistä ja söpöistä eläimistä kuten mangusteista ja pupuista.

Tuo kaveri oli ainoa, jonka kanssa pääsin yhteiskuvaan. Tässä kuvassa on nähtävissä myös pelkkään mukavuuteen perustuva turistiasuni. Kengät ja laukku ei natsaa paidan ja leggareiden kanssa pätkääkään, mutta 9 h ympäriinsä tallustelu pisti miettimään vaatetuksessa muita asioita kuin ulkonäköä. Kanniskelin koko reissun ajan tuota mammalta lainaamani Longchampin olkalaukkua, sillä omista kätköistä ei löytynyt tuon mallista vetoketjullista veskaa, joka olisi niellyt kaiken muun romppeen lisäksi myös järkkärin.

Kun nyt tyyliasioista tuli puhetta, niin ihmettelin kovasti sitä seikkaa, että vastaan ei koko kaupungissa tullut yhtään sellaista ihmistä, joka olisi tyylinsä vuoksi katsomaan tarkemmin. Jotkut vanhat mummot vetivät parhaat pisteet herttaisissa kävelypuvuissaan ja pitsihanskoissaan, mutta muuten pukeutuminen oli melko ajattelematonta ja tylsää. Sopeuduin siis joukkoon varsin hyvin.  Ylläoleva mamma kuitenkin oli tainnut saada vihiä, että jumpsuit on tämän kesän todellinen hittiasu.

Ne pitsihanskat..

Modernin taiteen museon rappusilla oli meneillään jonkinmoinen fashion shoot. Mallia ja hänen asuaan enemmän minua kiinnosti valaisuratkaisut.

Onnistuin bongaamaan viikonlopun aikan myös kolme eri hääkuvausta eri puolilta kaupunkia. Kaikissa tapauksissa taisi kuitenkin olla kyse jostain 'veljenpojankumminkaima nappaa meistä parit kuvat'-tyyppisestä ratkaisusta eikä varsinaisista ammattilaiskuvaajista, sen verran ihmeelliseltä touhu nimittäin näytti. Tai sitten Unkarissa vaan tykätään ihan käsittämättömän jäykästi asetelluista pelkällä vallitsevalla valolla kuvatuista pönötyskuvista. Mutta hauskaa oli silti seurata hommaa sivusta.

Iltaisin hotellille palatessa jalat huusivat armoa ja vaativat päästä viileään veteen. Myös mamman lääkelaukusta löytynyt kipugeeli tuli tarpeeseen. Hotellista sen verran, että majoituimme Ramadassa, joka on neljän tähden hotelli. Minun ja murun huone oli karkeasti askelilla mitattuna kooltaan reilut 30 m2, eli ihan kivan kokoinen luukku. Katsottiin hinnastosta, että standard-huoneen normihinta oli 145 €/yö ja superiorin (joka tuo meidän huoneemme ilmeisesti oli) 399 €/yö. Me maksoimme koko lystistä (lennot+hotelli 3 yötä) 300 €/henki. Eli kahden hengen huoneelle jäi hintaa n. 80€/yö. Ei paha. Suosittelen Supersaveria, jos haussa on edulliset matkat.

Valtavan kokoisessa kaupunginpuistossa sijaitsi myös upea Széchenyin kylpylä. 1900-luvun alkupuolella valmistuneessa ulkoilmakylpylässä kävi hellepäivänä melkoinen kuhina, mutta väenpaljoudesta huolimatta kyseessä oli todella rentouttava visiitti.Lilluttelualtaiden lisäksi kylpylässä oli myös pitkä allas oikeata umista varten.

Shakinpeluun ja sanomalehden lukemisen lisäksi paikallisilla oli mukanaan monenmoista viihdykettä. Altaiden reunoilla näki mammoja niin ristipistotöiden kuin neulepuikkojenkin kanssa. Omien viihdykkeiden lisäksi kylpylässä oli mahdollisuus nauttia erilaista hoidoista ja hieronnoista. Päivälippu kylpylään maksoi n. 11 €.

Sekä teidän, että minun parhaakseni, tämän paljastavampia bikinikuvia ei tässä blogissa tulla näkemään, vaikka joku lukija sellaista joskus pyysikin. :D Aurinkoinen päivä ja vesi tekivät minullekin tehtävänsä ja sain jopa ihan olemattomat rusketusrajat tuosta bikiniyläosasta. Jei!

Vanhat papat on vaan niin symppiksiä. :)

Ja metrossa laukkuaan puristavat mummot kans.

Modernin taiteen museon (ludwig museo) pihalla oli joku siisti pytinki, jonka sisällä olis myös ollut taidetta näytillä, mutta minä kiirehdin katsomaan Robert Capan legendaarisia valokuvia. Onneksi tämän näyttelyn oli koonnut eri henkilö kuin Oslossa näkemäni Capan näyttelyn, joten kaikki kuvat eivät olleet samoja kuin muutama vuosi sitten. Mutta legendaariset sotakuvat Normandian maihinnoususta ja Espanjan sisällissodasta pysäyttävät aina. Harmikseni julkkisvalokuvistaan kuuluisaksi tulleen Anton Corbijnin näyttely oli ehtinyt loppua muutama viikko sitten. Olisin kirjaimellisesti pissannut hunajaa, jos olisin päässyt kyseisen herran töitä livenä näkemään.

Huvipuistosta käytiin hakemassa kiva pieni pahaolo. Kaikenlaisten pää alaspäin-hyökytysten jälkeen oli hyvä mennä rauhoittumaan maailmanpyörän hitaaseen kyytiin ja katsella maisemia. Vidamparkissa oli ainakin omasta mielestäni melko hyvin pienemmillekin lapsille sopivia laitteita, joten kiva paikka lapsiperheille. Toki viihdyttiins iellä itsekin, vaikka muutama laite olikin kyseisenä päivänä kiinni. Itselleni vaan kuumuus ja kaikki vatkaus oli hieman liikaa, ja nuuduin hommaan aika nopeasti.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, jäivät shoppailut reissulla melko vähälle. Toki pientä ikkunan takana kuolausta piti mamman kanssa harrastaa.

Budapestissä on todella laaja ja helppokäyttöinen julkisen liikenteen verkosto. Kolmen vuorokauden matkakortti irtoaa reilulla 13 eurolla, joten suosittelen.Erityisen sympaattinen on keltainen metrolinja, joka kulkee normaalien metrotunnelisyvyyksien sijaan heti kadun alla. Kyseiselle linjalle uskaltautuvat siis myös ne, jotka kammoavat kuollakseen metroasemien tappavan pitkiä liukuportaita.

Metroasemilla ei voi olla törmäämättä sekä kerjäläisiin, että monenlaisiin kaupustelijoihin. Hellyttävillä mammoilla oli tarjolla mm. kukkia, hedelmiä ja käsitöitä. Kaupustelijat ja kerjäläiset eivät kuitenkaan olleet lainkaan ärsyttäviä kuten joka kadun kulmassa vastaan tulleet kaiken maailman flyereiden jakajat. Niitä riitti sitten ihan käsittämättömiä määriä.

Ah ja voi, löytyisköhän jostain super hyvä gulassi-ohje? Tässä väsynyt, mutta onnellinen matkalainen vetelee tuota herkkua kitaansa viimeisenä reissupäivänä.

Että sellanen reissu, noin niin kuin pariin kymmeneen kuvaan kiteytettynä. Ihana kaupunki, paljon nähtävää, hyvää ruokaa, kaunistakaunistakaunista. Suosittelen. Tahdon uudelleen.